Liikaa kuumettako?!

Mä olen kanssa 27 v, naimisissa ja meillä on vakkariduunit ja oma asunto. Nyt ollaan päätetty että perheelisäys olis tervetullutta. Täytyy vaan toivoa että se on mahdollista, kah kun kaikilla se ei ole.
Ehkä sun miestäs kuitenkin vielä pelottaa se ajatus vauvasta ja kaikesta siitä kuinka moni asia muuttuu elämässä ja kuinka monesta asiasta joutuu luopumaan.(Unohtamatta kuitenkaan sitä kuinka paljon se pieni ihmislapsi antaa!!!) Anna hänen "sulatella" asiaa hieman äläkä puhu asiasta kokoajan ettei hän hermostu. Kyllä mä uskon että teilläkin pian alkaa tapahtua jos miehesi on kuitenkin valmis. Eikun oikein hyvää kesää teille ja muista--- hymy jeesaa aina! ;)

Ymmärrän tunteesi ja ajatusmaailmaasi täysin, että olet ajatuksiesi kanssa umpikujassa. Miksi ei hankkia perhettä, kun kaikki asiat ovat ok? Näin itsekin ajattelen välillä. Olen itse saman ikäinen kuin sinä, työpaikat ym. jutut valmiina ja vakituisessa (pitkäaikaisessa) suhteessa elävä nainen. Lapsia meilläkään ei ole. Menimme vähän aikaa sitten kihloihin ja naimisiin tarkoitus mennä parin vuoden kuluuttua, joten lapset ovat vasta sitten aikaisintaan hankinnan alla. Siirrän vauvakuumettani niin, että keskityn työntekemiseen sekä ystäviini. Hoitelen myös kavereitteni lapsia ja sitä myöten "harjoittelen" lapsen hoitoa. Vapaa-aikana vietämme paljon aikaa mieheni kanssa kahdestaan ja toisaalta nautimme yhdessäolosta niinkin...
Antaisin sinulle ehkä ohjeen, että anna miehesi rauhassa tottua ajatukseen lapsesta. Kyllä hän siihen vielä taipuu, eikä aikaa välttämättä mene kauankaan. Itse olen kuitenkin tehnyt selväksi miehelleni sen, että haluan muutaman vuoden päästä perheen ja jos hän ei ole silloinkaan valmis ajatukseen, on tällöin ehkä jatkettava elämää eri suuntiin. En tiedä, mitä itse tästä ajattelet, mutta näen asian näin, että naisilla kun ei ole tervettä biologista aikaa enää tässä iässä kovinkaan paljoa jäljellä, niin miksi hukata elämässä suuria asioita semmoisen ihmisen kanssa, joka ei ole valmis menemään suhteessa ja aikuisuudessa eteen päin!?? Ehkä silloin sellainen ihminen ei ole sittenkään se "oikea", kun elämän arvot eivät kohtaa...
Tsemppiä & Onnea sinulle!

Todennäköisesti tuo tunne tulee sisältäsi.
Oma kehosi kertoo hienovaraisesti, että olet hedelmällisyyden kannalta vanhenemassa
hyvää vauhtia ja nyt olisi korkea aika jo toimia.
Miehesi pitäisi ymmärtää yskä tai sitten hän ei ole tekijämiehiä, vaan haluaa vain
suunnitella ja miettiä.
Naiseuden kannalta sinulla olisi nyt juuri paras aika onnistuneelle lapsen teolle,
jota ei kannattaisi enää lykätä.

...kaikista niistä riskeistä, joita tulee, mitä vanhemmaksi nainen pääsee. Eli että myöhemmin on yhä vaikeampaa tulla raskaaksi ja että yli kolmekymppisenä riski kasvaa joka vuosi saada kehitysvammainen lapsi.

Jos haluatte useampia lapsia, kerro miehellesi myös tästä, että miten vanha sitten olisit, kun kolmas tulee jne. Haluaako miehesi ylipäätään lapsia ja jos niin montako?

Me olemme nyt molemmat 32 vuotiaita ja kolmekymppisenä aloin puhua ukolle lapsensaanti haluistasi. Ukko oli aluksi jarruttavalla kannalla. Pikkuhiljaa informoin itseäni lapsensaannin riskeistä jne yli 30:nä ja kerroin ukolle, että aika olisi pikkuhiljaa, Ja etenkin, kun ukko itse haluaa 3 lasta. Ne on sitten jo alettava tekemään.

Syynä on tähän asti ollut mieheni äiti, joka ei vain suostu minua hyväksymään. Ukkoni ei halunnut tehdä TÄTÄ äidilleen.

Lopulta kerroin hänelle, kuinka ihanaa se olisi kuin meidän hiljaiseen yhteiseloomme tulisi lapsellista melua. Itse tulen 6-lapsisesta perheestä, joten oikein kaipaan nyt sitä menoa.

Ukko alkoi nähdä asian positiivisemmin ja eräänä kertana sitten rakastellessamme ukko kysyi, köytänkö nyt kondomia vai en, päätös on sinun. Sanoin ujosti, että jätä käyttämättä. Sen jälkeen olin kuin uudesti syntynyt, niin iloinen olin.

Kesti 7 kk ennen kuin tulin raskaaksi, joten korkea aika oli tulla raskaaksi. Nyt on kaikki hyvin enkä voi enää odottaa tapaamani suuren rakkauslapseni. Ja tiedän, että toista aletaan tekemään heti kun ekan kanssa pärjää.

Tee siis suunnitelma ukkosi pään kääntämiseksi, mutta olet toisaalta vielä 27, joten ei ole hengenhätää kiirehtiä.

nyt äkkiä lapsentekoon!alat vanhentua biologisesti.eihän miehelläsi mitään kiirettä ole ku voi saaha lapsia vielä eläkeiässä. mitä nuorempana sitä parempi. mikä ihme siinä pelottaa miestäsi?normaali elämään kuuluva asia!eikä siinä edes paljosta joudu luopumaan,niinkuin joku sanoi. muutamasta kapakkaillasta. eikun lapsentekoon vaan!lykkyä pyttyyn!

Kirjoituksestasi tunnistin samoja tunteita kuin itsessänikin. Olen sinua 1-2 v nuorempi, mutta vauvakuume on ollut minulle arkea jo muutaman vuoden ajan. Itse olen ollut työelämässä neljättä vuotta (vakit.) ja miehelläni on myös vakituinen työpaikka ollut yli vuoden. Talon ostimme loppusyksystä. Koirat 3v. ja 1v., jotka ovat opettaneet meille vastuuntuntoa jne. Mutta ne on meille aina olleet koiria ja paikkansa ansainneet. Naimisissakin ollaan oltu jo pari vuotta. Mutta mikä mättää... Mies haluaa toki lapsia ja tykkää lapsista, mutta ei vielä. Miehellä on toki vakityöpaikka, mutta ei ole vielä valmistunut, joten sitä pitää oottaa. Palkka nousis. Mutta mä en jaksais. Lasta mä en oo enää mankunu aikoihin, koska toki kunnioita mieheni toivetta. Lapsi toki vilahtelee molempien puheissa ja haaveissa. Mutta joskus suututtaa tosissaan.. Tuntuu ettei mies voi ymmärtää tällaista tunteen valtaa. Onneksi on ystäviä joille voi purkaa sydäntä.