Lainaus
"
Väkivaltaiseen käyttäytymiseen puututaan heti ja eristetään tarvittaessa. Kirjoittamalla
selvitetään asioita niin paljon kuin on mahdollista, jos kirjoittaminen ei auta, tehdään
arvioitiin jonkin verran hyötyneen leikkauksesta. Leikkauksen hyödyllisyyttä ja
toisaalta vaarallisuutta tarkasteltaessa todettiin, että yhdessä suomalaisessa sairaalassa
vuosina 1949-1957 leikatuista potilaista 25%:n arvioitiin hyötyneen leikkauksesta, kun
taas 43% kohdalla potilaan vointi huononi leikkauksen jälkeen tai potilas kuoli.
Aivojen otsalohko-oireyhtymän (esim. lobotomian seuraus) tyypillisiä piirteitä ovat
mm. käyttäytymisen kontrollin puute, sosiaalinen estottomuus, motorinen levotto-
muus, pidätyshäiriöt, kyvyttömyys arvioida omien tekojen seurauksia, impulssikont-
rollin puute, hahmotusvaikeudet, motoriikan köyhtyminen, heikko kivunsieto,
mielialan muutos, aloitekyvyn puute, tylsä vitsikkyys, luovuuden ja taiteellisuuden
häviäminen ja persoonallisuuden latistuminen (Vataja 1997, 10-11).
Vatajan (1997, 11) selvityksen mukaan viimeinen lobotomialeikkaus tehtiin Suomessa
vuonna 1969. Selvitys on ristiriidassa tutkimusaineistoni kanssa.
"
"
Väkivaltaiseen käyttäytymiseen puututaan heti ja eristetään tarvittaessa. Kirjoittamalla
selvitetään asioita niin paljon kuin on mahdollista, jos kirjoittaminen ei auta, tehdään
arvioitiin jonkin verran hyötyneen leikkauksesta. Leikkauksen hyödyllisyyttä ja
toisaalta vaarallisuutta tarkasteltaessa todettiin, että yhdessä suomalaisessa sairaalassa
vuosina 1949-1957 leikatuista potilaista 25%:n arvioitiin hyötyneen leikkauksesta, kun
taas 43% kohdalla potilaan vointi huononi leikkauksen jälkeen tai potilas kuoli.
Aivojen otsalohko-oireyhtymän (esim. lobotomian seuraus) tyypillisiä piirteitä ovat
mm. käyttäytymisen kontrollin puute, sosiaalinen estottomuus, motorinen levotto-
muus, pidätyshäiriöt, kyvyttömyys arvioida omien tekojen seurauksia, impulssikont-
rollin puute, hahmotusvaikeudet, motoriikan köyhtyminen, heikko kivunsieto,
mielialan muutos, aloitekyvyn puute, tylsä vitsikkyys, luovuuden ja taiteellisuuden
häviäminen ja persoonallisuuden latistuminen (Vataja 1997, 10-11).
Vatajan (1997, 11) selvityksen mukaan viimeinen lobotomialeikkaus tehtiin Suomessa
vuonna 1969. Selvitys on ristiriidassa tutkimusaineistoni kanssa.
"
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mielenkintoisia tulkintoja ihmisten käyttäytymisestä ja mm. väkivaltaista käytöstä arvioivat näkökannat. Esim. lobotomia on pitkälti verrattavissa Mengelen kokeellisiin toimenpiteisiin kuin realistiseen lääketiteelliseen hoitomenetelmään.
Toisaalta ihmisen käytöstä pyritään helposti hallinnoimaan kuin radio-ohjattavaa autoa ja asia muuttuu jälleen kyseenalaliseksi silloin kun hoidoille ei hoideta realistista sairautta. Hoidot näiltäosin pitäisi terveen kohdalla keskittää psykologiaan, joskaan psykologiakaan ei pure kuin vapaaehtoisessa muodossa.
Hoitomenetelmänä lobotomia on itsessään hyvin väkivaltainen. Lobotomian suorittaminen kertoo mielestäni enemmän hoitoa antavasta kuin potilaasta. Asian näin ollessa potilaan psyykkinen tila saattaa jopa horjua jo pelkästään siitä, että potilas tietää hoidon ja toimenpiteiden vaarallisuuden ja turhuuden.
Psykologian tarkoitus on pyrkiä tutkimaan ihmisen käytöstä, mutta tutkimukset ovat mielestäni poikkekuksetta turhia, koska harvakseltaan ammattipsykologi pystyy taikka edes haluaa saada aikaan realistisia muutoksia. Tämä johtuu mielestäni siitä, että psykologia pyrkii selvittämän käytöksen yksilö ja tapauskohtaisesti f-koodi tyylisesti. Käytännön parannukseen ja muutokseen ei terveen kohdalla tarvita muuta kuin, että kohtelee ihmistä jollakin tietyllä tavalla. Käytännössä psykologia kohtelee ihmistä sairaana vaikka todellisuudesa heidän pitäisi kohdella ihmistä terveenä.
Psykologia on tiede. Ja minun käsittääkseni tieteen lähtökohta on tutkia ennen kuin tehdään ratkaisuja ja päätelmiä.
Eli tutkittavaa ei kohdella (ei ainakaan pitäisi) sen enempää terveenä kuin sairaanakaan ennenkuin tutkimukset on tehty tulokset saatu.
Tutkimus saattaa joiltakin osin olla tieteellinen, mutta tutkimustuloksilla ei ole käyttöä, koska terveen taikka sairaan määritelmä ei vastaa välttämättä nykymailmaa, eikä tieteellisesti toimiva hoito muutoinkaan määräydy oireen perusteella. Tutkimus saattaa olla hyväksytty, mutta joiltakin osin myös puutteellinen.
Turha ja vajaavainen tutkimus saattaa aiheuttaa ns. oireita.
Koska psykologinen tutkimus ei ole suoranaisesti terveydenhuoltoon liittyvä asia vaikkakin jotakin tieteellistä asiasta saattaa löytyä, niin tutkimustuloksia ei yksikertaisesti voida käyttää asialiseen tarkoitukseen, koska tutkimustulokset loukkaavat yksityisyyttä.
Diagnoosit tekevätkin lääketiedettä edustavat lääkärit, eivät psykologit.
Asian näin ollessa psykologin kohtaaminen pitäisi tapahtua omasta vaatimuksesta, ei psykologin aloitteesta. Psykologin pitäisi kertoa mitä tekee, mihin käyttää tutkimusaineistoaan ja mihin aineisto rekistöröidään ja kuka pääsee aineistoon käsiksi.
Toisaalta olemme jo päätelleet, että iso osa oikeista sairauksista johtuu elintoiminnon poikkeavuudesta, jolloin yksikertainen lääärinatarkastus kertoisi enemmän kuin tuhat väitettä. Todellisuudessa esim. sairaalamenettelyssä saatetaan ottaa korkeintaankin verikoe ja tämäkin vasta sairaalassa tarkkailuajan loppuvaiheessa siten, ettei kukaan käytännössä edes kerkiä tulkitsemaan verikoetta tarkkailuaikana. Olisi kovasti helpompaa jo terveyskeskuksesa tehdä lääkärintarkastukset ja näin ei aina menetellä. Mikäli diagnoosissa vedotaan psyykkiseen syyhyn, niin tämäkin syy pitisi kyetä osoittamaan oikeaksi ennen toimepiteitä. Asiakashan ei ole syypää edes lääkärin huonoon päivään vaikka melkoisia provohoitoja suoritetaan.
lääkkeet ovat kehittyneet tuhoisemmiksi joten lobotomiaa ei enää käytetä