Niin että viime vuonna alotettuani ylä-asteen alkoi jostain syystä kauhea esiintymiskammo, joka on nyt muuttunut kokoajan pahemmaksi. Jos vaikka pitää edes lukea jotain ääneen luokalle alkaa täristä eikä saa ääntä kuuluviin kunnolla. Sitten kun tulee näitä ryhmätöitä ja äikän esitelmiä yms. Niin ne on jo liian pahoja. Tuntuu siltä että pyörtyy kun jännittää niin paljon jo ennen esitystä. On todella noloa alkaa aina väittelemään opettajien kanssa luokan kuullen kun ne ei usko etten minä vain pysty esittämään niitä. Nyt on jo pitänyt jäädä pois koulusta ja juuri äsken revin kotiin tuomani ryhmätyön, etten voisi esittää sitäkään. En jaksa näitä enää! Ensi viikollakin olisi tiistaina historiasta ja äikästä esittämistä ja toisen opettaja on vielä oma äitini. Ja sitten vielä koko luokka pilkkaa minua eikä ole ikinä ollutkaan yhtään ystäviä ja tässä harkitsin jo itsemurhaakin. Mitä pitäisi tehdä?
Apuaa!
Yhyhyy :(
4525
0Äänestä
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ensimmäiseksi, jätä nuo itsemurha-ajatukset heti. Tulet huomaamaan myöhemmin kun ikäisesi kypsyvät, että kavereita tulla tupsahtelee ja kouluajan jännittämisestä puhutaan hymyssä suin.
Tällä hetkellä tunnet tilanteesi ylipääsemättömäksi mutta ajan kanssa kaikki kääntyy paremmaksi. Usko pois. Lähde nyt ulos ihmettelemään luontoa vaikka metsään. Se on hyvää lääkettä.
Sulla tuntuu olevan kovasti paineita menestymisestä. Täydellisyyteen ei kannata pyrkiä, vaikka vanhemmat yrittäisivät siihen piiskata. Mene ihmeessä käymään juttelemassa koulupsykologille, he ovat kivoja ja jo pelkkä ajan tilaus riitti mulle aikoinaan. Ihme ja kumma heti kun olin tilannut psykologille ajan rentoutusin täysin, sitten kun menin sinne sanoin että tilanne helpottui heti. Tiedän että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia kuin mä, mutta tilaa aika niin huomaat auttaako. Minun kohdallani riitti se kun ymmärsin yhtäkkiä, että minun ei tarvitse pärjätä, vaan joku auttaa minua tarvittaessa. Tuo tieto on mulle riittänyt koko elämäni ajan, ja nykyisin auttelen mielelläni esim. näin netin kautta toisia kun minulle tulee aina niin hyvä mieli jos osaan olla toiselle avuksi. Voimia.
Kerro nyt ihmeessä asiasta jollekin, helpottaa. Ja äitisi, kai hänelle voit sentään sanoa, jos et uskalla, niin paineesi ovat aivan liian suuret. Sinun on vaan uskallettava olla sellainen kuin olet. Jokaisella meistä on tilanteista, joissa tuntee itsensä epävarmaksi. Tiedän kyllä miltä esiintymiskammo tuntuu.
Mietin, etkä voisi äitisi kanssa puhua ja sopia tilanteesta jotain. Hän olisi tavallaan tilanteessa tukenasi, monella ei ole sellaista mahdollisuutta. Vai onko se sitten vielä vaikeampi tilanne..
vaikka olisi itsemurhaa parempi vaihtoehto? esim propral auttaa taatusti eikä sun tarvi puhua muille jos satunnaisesti nappaat napin =)