Poikani on nyt jo kouluikäinen ja mies on alkanut painostamaan toisen lapsen hankintaan. Synnytyspelkoni on vaan niin kamala, että menen lukkoon heti, kun mies edes ottaa puheeksi lasten tekemisen :( Tuntuu, että olen umpikujassa, josta ei ole poispääsyä... Esikoista saadessani synnytys oli pitkä ja vaikea. Kivut olivat sitä luokkaa, että menetin tajuntani synnytyken aikana ja homma päättyi imukuppisynnytykseen, jossa kätilö runnoi vatsani samanaikaisesti kun lääkäri veti lapsen ulos. Lapsi oli syntyessään jo ihan sininen ja luulin sen jo kuolleen, kunnes se onneksi parkaisi. Lapsi oli tulossa aluksi maailmaan ilmeisesti otsa edellä, koska sen päähän ei voitu kiinnittää sydänäänten seuraamista varten sitä piuhaakaan. Missä vaiheessa sektio on suositeltu vaihtoehto synnytykselle? Pelkään että myös toinen synnytys on vaikea ja päättyy ikävästi.
Synnytyspelko...
Janika
2591
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
synnytykseni oli pitkä ja uuvuttava(n.25 h). Univelka ja pitkittynyt synnytys verottivat voimia. Ponnisusvaihe kesti n. 1 1/2 tuntia.Lopulta lapsi vedettiin imukupilla ulos.Ajattelin, etten enää koskaan ala moiseen rääkkiin uudestaan.
Tultuani uudelleen raskaaksi (toivottu raskaus), puhuin jo ensimmäisellä neuvolakäynnillä synnytyspelostani, samoin myös lääkärineuvolassa. Kyselin sektion mahdollisuutta, joka kylläkin asetettiin heti vasta toiseksi vaihtoehdoksi. Omaa pelkoani helpotti neuvolassa jutustelu ja soittaminen synnytyssairaalaan,jossa tulisin myös toisen lapseni synnyttämään. Siellä otettiin pelkoni todesta ja kätilö kirjasi pelkoni ja toiveeni. Omalla kohdallani edellä mainitut asiat auttoivat. Vaikka toisessa synnytyksessä kipuja tietenkin oli, ne eivät olleet ylitsepääsemättömiä. Tunsin kuitenkin, että voin jollain lailla hallita kehoani.Ensimmäisessä synnytyksessä menetin kontrollin kokonaan.
Toinen synnytys oli paljon ensimmäistä nopeampi(n.5 h) ja ponnistusvaihekin kesti vain
1 minuutin. Synnytyksilläni oli eroa kuin yöllä ja päivällä. Lapsillamme on ikäeroa 3 vuotta.
Ymmärrän täysin synnytyspelkoasi. Toivon sinun pääsevän siitä yli. Kaikkea hyvää sinulle!
Jep, tänään otin ensimmäisen askeleen ja varasin ajan äitiysneuvolaan. Passittavat sieltä kätilön juttusille.... jotenki hirvittää pelkkä jutustelukäyntikin synnärillä. Jos ei auta niin koristan pian avioerotilastoja :(