Jos menen johonkin hakemaan itselleni apua/lääkitystä niin onnistuuko se ilman että kukaan omainen tai tuttu saa tietää? Tai miten hoitaisin asian niin ettei kukaan saisi vihiä asioiden todellisesta tilasta?
kehtaanko?
metsäsopuli
3324
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Valitettavasti ei joka tapauksessa, minua lähinnä ärsyttää se miten vanhempani soittelevat lääkäreille omia ehdotuksiaan, kun lääkärillä on velvote kertoa omaisille jos potilas ei jostain syystä kykene ite päättämään esim voimakkaitten lääkkeiden alaisena.
Eihän tuon pitäisi olla mitenkään paheksuttavaa, koska masennus esimerkiksi on suomessa niinkin yleinen että ihan varmuudella voi sanoa että jokainen jossain elämän vaiheessa kokee masennuksen.
On todella paha olla, mutta en haluaisi antaa sitä ilmi läheisilleni, koska tiedän, että monilla heistä on kuitenkin suurempia "reaalimaailmaan" liittyviä ongelmia. Sanoisivat vain, että "koetapas nyt vähän ryhdistäytyä" tai vielä pahempaa, suhtautuisivat jotenkin oudosti, vaieten, halveksuen, säälien. En mitenkään kestäisi sitä häpeää. Se, että masennus on yleistä, tekee asiasta tavallaan entistäkin nolompaa, koska juuri siksi se ei tunnu aidolta ongelmalta, kun se kumminkin kaikkia ihmisiä enemmän tai vähemmän kalvaa. Kaikki vain ajattelisivat salaa, että "mitä se oikein valittaa, on tässä muillakin vaikeaa".