Avioliitto alkaa ahdistaa. Kaikki olisi muuten hyvin, mutta olemme vaimoni kanssa seksin tarpeen suhteen todella erilaisia. Vaimolleni riittää akti joka toinen viikko. Itse tahtoisin huomattavasti useammin. Seksimme laatu on hyvää ja molemmat nautimme kyllä siitä, mutta hän yksinkertaisesti tulee "kylläiseksi" vähemmällä.
Asiasta on keskusteltu usein. Hän kertoo olevansa tyytyväinen ja hänen käsityksensä mukaan seksimme määrä vastaa normien mukaista tilannetta. Lisäksi hän vetoaa normaali arjen rasittavuuteen, joka vie energian ja voimat. Hän ei näe muutostarvetta tilanteeseen.
Minä olen kärsinyt seksin puutteesta jo todella pitkään. Yrityksistä huolimatta asiaan ei ole tullut eikä näytä tulevankaan korjausta. Olen ollut kaikki nämä vuodet uskollinen vaimolleni. Hyvä niin, mutta samalla se on aiheuttanut jatkuvan puutostilan. Nyt tilanne on kärjistymässä. Mitta alkaa tulla jo täyteen, en halua elää loppuelämääni puutteessa. En myöskään erota. Itsetyydytyksestä en saa muuta kuin pahan mielen.
Olen vakavissani alkanut pohtia mahdollisuutta toteuttaa seksuaalisia tarpeita avioliiton ulkopuolella. Ostopalveluiden käyttäjäksi minusta ei ole. Henkinen kantti ei sitä kestä ja toisaalta siitä saatu lohtu ei vastaa sitä mitä tarvitsen. Parhaiten toimiva ratkaisu voisi toteutua samassa tilanteessa elävän naisen kanssa. Tietysti asiassa on paljon muutakin kuin pelkkä fyysinen puoli, joten kohtaaminen myös henkisellä tasolla on tärkeää. Luottamuksen rakentaminen ja aikaansaaminen on myös tärkeää. Käytännön toteuttaminenkin aiheuttaa varmaan omat pienet järjestelynsä -tuskinpa se kuitenkaan on esteenä.
Minkälaisia kokemuksia asiasta on olemassa? Voisiko joku hieman valaista? Kuinka yleinen on vastaava tilanne naisilla?
Löytyisikö ikäluokassa noin 44 v. /- 10 vuotta vastaavassa tilanteessa olevaa naista pääkaupunkiseudulta?
Asiasta on keskusteltu usein. Hän kertoo olevansa tyytyväinen ja hänen käsityksensä mukaan seksimme määrä vastaa normien mukaista tilannetta. Lisäksi hän vetoaa normaali arjen rasittavuuteen, joka vie energian ja voimat. Hän ei näe muutostarvetta tilanteeseen.
Minä olen kärsinyt seksin puutteesta jo todella pitkään. Yrityksistä huolimatta asiaan ei ole tullut eikä näytä tulevankaan korjausta. Olen ollut kaikki nämä vuodet uskollinen vaimolleni. Hyvä niin, mutta samalla se on aiheuttanut jatkuvan puutostilan. Nyt tilanne on kärjistymässä. Mitta alkaa tulla jo täyteen, en halua elää loppuelämääni puutteessa. En myöskään erota. Itsetyydytyksestä en saa muuta kuin pahan mielen.
Olen vakavissani alkanut pohtia mahdollisuutta toteuttaa seksuaalisia tarpeita avioliiton ulkopuolella. Ostopalveluiden käyttäjäksi minusta ei ole. Henkinen kantti ei sitä kestä ja toisaalta siitä saatu lohtu ei vastaa sitä mitä tarvitsen. Parhaiten toimiva ratkaisu voisi toteutua samassa tilanteessa elävän naisen kanssa. Tietysti asiassa on paljon muutakin kuin pelkkä fyysinen puoli, joten kohtaaminen myös henkisellä tasolla on tärkeää. Luottamuksen rakentaminen ja aikaansaaminen on myös tärkeää. Käytännön toteuttaminenkin aiheuttaa varmaan omat pienet järjestelynsä -tuskinpa se kuitenkaan on esteenä.
Minkälaisia kokemuksia asiasta on olemassa? Voisiko joku hieman valaista? Kuinka yleinen on vastaava tilanne naisilla?
Löytyisikö ikäluokassa noin 44 v. /- 10 vuotta vastaavassa tilanteessa olevaa naista pääkaupunkiseudulta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Puhumalla näistä selviää. Kerro suoraan vaimollesi tilanne. Voisit esimerkiksi ehdottaa että vaimosi runkkaisi sinut joka aamu. Ehkä hänenkin alkaisi tehdä enemmin mieli kun käsittelisi seisovaa kullia päivittäin.
isku yritys.
Tuo kirjoituksesi oli kuin minun elämästäni. Ratkaisin homman niin, että hankin 'salarakkaan', siis yksinkertaisesti vaan pyysin erästä mielestäni viehättävän näköistä tuttavarouvaa lähtemään kanssani jokunen ilta kaupungille pubikierrokselle. Lupasi miettiä. Muutaman päivän kuluttua soitti, että hän voisi illalla lähteä. Siis olin arvannut oikein, ei saanut kotonaan riitävästi läheisyyttä.
Nyt on kaksi vuotta ollut meillä kummallakin mukavaa juttu-, tanssi- ja seksiseuraa.
Eipä tähän tullut vastauksia odotusteni mukaisesti. Yksi kehoitti puhumaan, toinen tuomitsi säälittäväksi iskuyritykseksi ja kolmas oli löytänyt sopivaa seuraa tuttavapiiristä.
Kiitokset vastanneille. Puhumisvaihtoehtoa on kokeiltu useaan kertaan huonolla menestyksellä. Pahimmat vastaukset ovat olleet luokkaa "etkö voisi itse hoitaa asiaa kuntoon?" Joten se siitä. Kakkosvastaajalle voisin todetä hänen olevan asiassa osittain oikeassa ja kolmosvastaajalle toivotan hyvää ja pitkää jatkoa onnelliselle suhteellenne. Se antaa ainakin hitusen toivoa löytää ratkaisu myös omaan tilanteeseen.
Hahaa, mitähän ihmeen "normia" vaimosi muka tarkoittaa. Puhuu suoraan sanoen paskaa. Seksitiheys on hyvin yksilöllinen juttu, mutta selvästi harvemmin kuin kerran viikossa on todellakin miehelle käytännössä puutteessa elämistä. Naisen läsnäolo kiihoittaa toisaalta, mutta tyydytys jää puuttumaan eli lopputuloksena tilanne on melkeinpä huonompi kuin yksin eläessä. Vaimosi on aika itsekäs, jos seuraa niin tarkkaan sitä, ettei vaan tule vahingossakaan harrastaneeksi seksiä yhtään enempää kuin hänelle piisaa. Tosiasia on kuitenkin, että jonkin verran pitäisi löytyä joustovaraakin. Seksi on kahden ihmisen kauppa ja hän vie sua kuin basaarikauppias. Erään seksologin ohje tällaiseen tilanteeseen on, että seksiin pitää uskaltautua silloinkin kun ei ihan kauheasti juuri sillä hetkellä tee mieli. Sitä kun siihen ryhtyy, ajan ja maltin kanssa niin halujakin alkaa löytyä vaikka etukäteen ei tuntunutkaan siltä.
Opeta hänet siihen, että kerran viikossa (myöhemmin ehkä hiukan useammin) hän saa sulta käsittelyn, halusi tai ei. En tarkoita mitään väkisinmakaamista vaan sitä, että hän tottuu olemaan hemmottelun kohteena. Tee hänelle kokovartalohieronta, mieluummin hierontaöljyjen tai tuoksuöljyjen kera. Totuta hänet siihen. Sen ei tarvitse aina olla samaa, mutta hellittelyn ja koskettelun kohteena oleminen on rentouttavan mukavaa. Älä yritä mitään ellei hän itse osoita haluavansa. Aikaa myöten voit tehdä hieronnasta/sivelyistä eroottisempia ja katso mitä tapahtuu.
Jos hellyyden lisääminen ei tuo toivottua tulosta niin jo on kumma nainen. Silloin sulle ei varmaan jää muita vaihtoehtoja kuin ero tai salarakas.
Mulla oli kerran nainen, joka oli yhtä haluton kuin muijasi. Harmittelen ainostaan sitä, etten paiskannut häntä aiemmin pihalle. Sitä yrittää aina ensin korjata suhdetta, mutta liian kauan ei pidä jäädä roikkumaan. Nykyinen on aivan ihana. Seksiä on lähes päivittäin vielä parin vuoden yhdessäolon jälkeenkin.
Juuri tuossa on ongelman yhdin. Kuten toteat "seksitiheys on hyvin yksilöllinen juttu." Meillä synkkaa kohtuullisen hyvin muutoin, mutta ei juuri tuossa kohtaa. Hän tulee tyytyväiseksi vähemmällä ja kokee tarpeensa ylimenevän seksin tarpeettomaksi. Minä taas elän jatkuvassa puutteessa, eikä vaimo ymmärrä miksi olen jatkuvasti vonkaamassa. Hermoja raastava tilanne -molemmille. Lisäksi tuntuu kuin elämä ei olisi oikein kokonaisvaltaista, jotain puuttuu koko ajan.
Nuo hellittelyt, ilman seksin taka-ajatuksiakin kuuluvat normaaliin kanssakäymiseemme. Hartiahierontoja ja kylpyrohtojakin on kokeiltu. Ovat jsokus toimineetkin, joskus eivät. Vaikea niitä haluja on saada syttymään jos vastapuolelella ei oikein ole vastaanotto päällä.
Tuo mitä sanot naisen läsnäolon kiihotuksesta ja seksin puutteesta pitää hyvin paikkaansa. Olisi helpompi elää vailla kokonaan seksuaalisia tarpeita. Nyt on voimakas seksuaalinen tarve, mutta ei mahdollisuutta tyydyttää tarpeita.
Sinun osalta vaihto auttoi asiaa. Onneksi olkoon. Minulla se ei oikein tule kysymykseen, toisaalta ei kyllä haluttaisi elää puolinaisessa puuteessa koko loppuelämäänsä.