Itsekkin kaksi keskenmenoa läpikäyneenä,tulee usein vierailtua tällä palstalla .Minua henkilökohtasesti oudoksuttaa se että valtaosalla on koetun keskenmenon jälkeen hirveä kiire saada uusi raskaus alulle.Odotetaan menkkoja,että pääsee pian yrittämään..keskenmeno on monille kuitenkin yhtäkuin pieni kuolema,joka olisi hyvä käydä perusteellisesti läpi.Käydä suru ja menetyksen tuskan koko kirjo läpi.Menetystä ei voi ns.korvata uudella raskaudella.Ja vaikka se sillä hetkellä lohdulta tuntuisikin ,niin käsittelemättömät menetyksen tunteet voivat palata myöhemmissä elämänvaiheissa takaisin.Minun edellisestä menetyksestä on 7kk aikaa,ja nyt alkaa pikkuhiljaa tuntumaan että olisin valmis haaveilemaan taas vauvasta.Toki me naiset olemme erilaisia ja koemme asiat eritavoin .Menetyksetkin voivat olla aika erilaisia.Riipuen asianomaisen historiasta ym elämän tilanteesta.Kukin taklaa tyylillään.Näinhän asia kuitenkin loppujen lopuksi on.
Ensin surtava
suru pois...
5946
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä en ainakaan tohdi edes ajatella vauvaa omanani ennen kuin 12 raskausviikkoa on takana. Sen vuoksi on helpompaa toipua menetyksestä. En anna itseni ajatella raskautta yhtään eteenpäin vielä alkuvaiheessa. Päivä kerrallaan. Kun viikkoja on jo 15 voi siitä alkaa kertoa jo ystävillekin. Silloin vasta lapsi alkaa olla olemassa, minulle.
Voi kuulostaa rankalta, mutta se on minun selviytymiskeinoni.
Ihan samaa mieltä olen kanssasi. Itse sain kuitenkin eilen jo käsiteltyä itselleni valmiiksi asti. Siihen asti ajattelin vain, että sitten joskus. Onneksi kuitenkin mulla on todella hyvä ystävä, jonka kanssa sain jutella kaikesta mahdollisesta ja tiesin, että hän ymmärtää. Saman asian kun oli käynyt läpi joku vuosi sitten. Ilman häntä en varmasti olisi näin nopeasti jo toivomassa uutta raskautta. Toivoisin, että muillakin saman kokeneilla olisi joku, kenen kanssa asian voisi käydä läpi pientäkin yksityiskohtaa myöten.
Mulla siis oli "vain" tuulimunaraskaus, ja sen takia mieheni mielestä ei ollut mitään surtavaa, kun kerran mitään tai ketään ei ollut olemassakaan. Mulle vauva oli kuitenkin jo olemassa -ainakin päässäni, jos ei muuten. Siksi kai se kuitenkin niin vaikeaa olikin. Pelkäsin vain koko ajan jotain tällaista tapahtuvaksi, mutta kauhea shokki se kuitenkin oli. Onneksi kotona on kuitenkin kolme lasta, joten tiedän (ja toivon) että uusi nyytti on vielä mahdollinen ;)
Stressitön odotus tarvitsee aikaa ja tasapainoisen mielen. Mielestäni on aina paha, jos edelliset asiat jätetään käsittelemättä ja haetaan korviketta uudella.
uutta raskautta, itseasiassa ajattelin että koskaan en enää yritäkkään tai halua kokea samaa tilannetta, kun raskauteni päättyi viikolla 22 3 synnytykseen ja vauvan menetykseen. Suru oli niin musertava että siitä toipuminen kesti hautajaisten jälkeen 2 vuotta. Tietenkään siitä ei täysin koskaan toivu, sanotaan että suru ei poistu se muuttaa vain muotoaan. Näin minullekkin kävi ja nytt kohdussani "polskii" uusi vauveli ja laskettuun aikaan on enää 3 viikkoa:) Tämä uusi raskaus on mennyt aika hyvin alusta asti, mitä nyt viikoilla 9-10 tuli selvää verilimaa. Pari viikkoa se tuhrutteli ja sitten loppui,tietenkin se säikäytti ja kesti kauvan ennenkuin pystyin nauttimaan raskaudestani ja antamaan luvan itselleni olla todella raskaana. Perjantaina tuli pitkästäaikaa taas verilimaa, mutta luulempa että se ei ole enää hälyttävää vaan on aika valmistautua synnytykseen. Voimia teille keskenmenon kokeneille ja raskaana oleville joilla on oireita keskenmenosta, aina se ei kuitenkaan tarkoita keskenmenoa vaikka vähän vuotaakin. Ottakaa rauhallisesti päivä kerrallaan ja jos ikävästi satuu niin kyllä se suru jossain vaiheessa antaa periksi vaikka ei sillähetkellä siltä tuntuisikaan.
Kolme kesken menoa takana ja nyt sitten raskaana mutta en ole sinäänsä surrut kovin paljon niitä kesken menoja koska mun mielestä luonto hoitaa asian niinkuin on paras ja ne lapsen alut eivät syystä tai toisesta oleet elinkelpoisia. Tottakai pettynyt olen ollut jokaisen kesken menon jälkeen mutta en mitenkään erityisen raskaasti ottanut. Mutta ymmärrän kyllä hyvin että joku muu tuntee ihan toisin.