Kokemuksia???

Juhannusta edeltävänä torstaina (36.vko alkoi) kävimme lääkärissä ja kävi ilmi, että kohdunkaula oli jo kadonnut ja kohdunsuu oli 2 cm auki. Lääkäri ei suositellut suunniteltua juhannusmatkaa Suomen toiselle puolelle.

Tänä aamuna klo 5.30 ensisynnyttäjävaimoni huhuili vessasta, että lapsivesi tuli jo kirpaisevan supistuksen kera. Tarkastimme rauhassa, että kaikki tarvittava oli pakattu ja mukana ja sen jälkeen lähdimme köröttelemään (15min) rauhallisesti kohti sairaalaan. Sairaalassa olimme noin kuudelta.

Saimme käyttöömme toimenpidehuoneen, koska kätilöt ajattelivat synnytyksen kestävän vielä pitkään. Mikrofoni laitettiin tarkkailemaan sikiön sydämen sykettä ja kohdun supistuksia noin puoleksi tunniksi. Pariin otteeseen vaimoni kävi vessassa, koska tuntui siltä kuin olisi ollut hätä (kuuluu asiaan, koska vauva painaa juuri ennen synnytystä peräsuolta). Supistukset eivät aluksi olleet kovia eivätkä kivuliaita. Vaimo ehti hyvin vaihtaa sairaalan vaatteet päälleen.

Seitsemän jälkeen vaimo pyysi minua ilmoittamaan kätilölle, että nyt se syntyy. Onneksi kätilö uskoi minua ja tuli katsomaan. Synnytys oli tosiaan alkamassa ja ensimmäiset kunnon supistukset alkoivat tuossa tuokiossa. Kätilö tutki kohdunsuun ja totesi sen auenneen täysin.

Seuraavaksi vaimo sai ponnistella aina supistuksien yhteydessä. 5-6 kunnon ponnistuksen jälkeen vauva saatiin ulos maailmaan (saatoin mennä íhaillessani tätä ihmettä laskuissani sekaisinkin). Välilihaa jouduttiin hieman leikkaamaan. 10-tytön syntymäaika oli 7.55. Kaiken kaikkiaan aika lapsivedestä syntymään kesti kaksi ja puoli tuntia.

Vaimo ja lapsi voivat erinomaisesti ja minä olen onnesta ymmyrkäisenä.

Haluan muistuttaa, että jokainen syntymä on erilainen. Mutta toivon, että teillä olisi yhtä helppo ja vaivaton synnytys kuin meillä (=vaimollani!) oli.