Emme mieheni kanssa meinaa millään päästä sopuun kummien valinnassa. Minä en millään haluaisi kummiksi, sitä henkilöä jonka hän haluaisi. Mitä ihmettä pitäisi tehdä.
Kummiongelma
Sara
82120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miehesi on ajattelematon ja äärimmäisen itsekäs. Toivottavasti kasvaa isoksi ja alkaa kunnioittaa sinunkin mielipiteitäsi joskus.
Sinuna en ehdottomasti suostuisi mitenkään. Kummi on lapsen jonkinlainen osa elämää aina. Vähintä mitä voi vaatia, on että vaikka molemmat vanhemmat eivät nyt juuri rakastakaan tulevaa kummia, niin ei olisi mitään vastaankaan.
Ehdota miehellesi, että pidätte nimenantojuhlat ja lapsi kastetaan sitten, kun olette päässeet kummiasiasta yksimielisyyteen.
Miehellesi terveisiä, että hän tosiaan on iljettävän itsekäs.
Mielestäni on väärin tätä kummiehdokasta kohtaankin ettei hän ole toivottu kummi molempien vanhempien taholta. Kuka sellainen kummi edes haluaisi olla. En ainakaan minä! Miten kummien valinnastakin voi tulla niin suuri riita. Tästä tulee vielä perhekriisi.
Keskustelisitte asiasta ihan rauhassa, kumpikin saisi perustella kantansa ja toinen KUUNTELISI keskeyttämättä. Ja miettikää, mitkä asiat ovat teille oikeasti tärkeitä. "Neuvot", joita Reetta antoi, voi jättää omaan arvoonsa.
Ehdotan, että valitsette lapsellenne kummeiksi useamman henkilön. Ykköskummeiksi sellaiset henkilöt, joista molemmat pidätte ja kakkoskummeiksi näitä, joista vain toinen pitää.
Miksi ihmeessä kukaan valitsisi lapselleen kummin, josta ei pidä?
Kyllä parisuhteessa tietysti pitää joustaakin, mutta liittää nyt kummiuden kautta loppuiäksi perheeseen sellainen ihminen, josta ei alun perinkään pidä.
Edelleen olen sitä mieltä, että sen verran voisi lapsen äitiäkin kunnioittaa, ettei edes ehdottaisi moista.
Ja tosiaan... mitä sanotte kummiehdokkaasta, joka ilomielin suostuisi, vaikka saisi tietää, ettei lapsen äiti häntä edes halunnut kummiksi. Jos ei tajuaisi perääntyä, niin enpä ihmettele, mikä oli syynä äidin vastahakoisuuteen.
Sinä, joka ehdotit, että ap jättäisi neuvoni huomiotta: antaisitko lapsellesi peräti nimenkin, jota inhoat, vain siksi, että puolisosi haluaa juuri sen nimen eikä mitään muuta?
Kyllä tuo kummius on sen verran tärkeä juttu, että jos ei mieheltä löydy nyt tahtoa muuttaa mielipidettään, niin tuskin sitä löytyy sitten pienissäkään asioissa.
Jokainen tietenkin suostuu mihin suostuu ja joustaa missä joustaa. Siinä mielessä kaikkien muiden neuvot voikin jättää omaan arvoonsa. Pääasia, että ap on itse tyytyväinen tilanteeseen.
Asioilla on taipumus järjestyä, mutta ei itsestään.
Aika heppoisilla tiedoilla päätät, että juuri mies on se itsekäs ja joustamaton... Entäpä jos kyseinen kummiehdokas on miehelle todella tärkeä ja läheinen ihminen ja äidin perusteet olla pitämättä hänestä kevyet ja itsekkäät...
Joustavuutta toki tarvitaan, mutta molemmilta. Ulkopuolisen on mahdotonta näin niukoilla tiedoilla tietää, kumman pitäisi tarkistaa kantaansa.
Neuvo keskustella kumppanin kanssa perinpohjin syyt molemmin puolin on ihan hyvä.
meillä samansuuntainen tilanne kun itse en halunnut kummiksi pariskunnan toista osapuolta ja miehen mielestä olisi tavallaan heidän vuoronsa.. valittiin toiset kummit ja sovittiin että toisella kertaa mietitään uusiksi. En silti jyrännyt, mutta sanoin ehdoton ei ja koska ukkorukka tiesi etten tästä ihmisestä ja hänen arvoistaan pidä antoi periksi lopulta. Homma hoituikin sitten seuraavan lapsen kohdalla sillä tuo epämieluisa kummi oli eronnut ja kadonnut kokonaan auringonlaskuun eli ongelma poistui ja toisesta puoliskosta tuli kummi!
Kyse oli todella siitä että en todellakaan halunnut hänen kaltaisensa henkilön olevan missään erityisasemassa lapseeni nähden kuten kummin kuuluu olla. Jälkeenpäin tuli hehkutettua että oikeassa olin... Jossain vaiheessa sanaista taisteluamme totesin jo ettei lasta ole pakko kastaa kun ei äitikään kirkkoon kuulu ja ukko taas vuorostaan että mitä asia kyseisestä syystä edes liikuttaa kun en koko juttuun uskokkaan? Ei siinä silti oltu edes kunnon riidan alussa saati kriisissä..
Erotkaa kirkosta! Ei kummiongelmaa.