Miksi mollaatte kirjoittelija Melperiä, ettekä kiinnitä kritiikkiä hänen asiaansa?
Tämä on tietysti sangen helppoa, mutta se ei oikeuta asiaan!
Melperikin toki voisi miettiä sanojaan, mutta tosiasia on, että Melperiä on ENSIN haukuttu, johon Melperi vastaa vielä kovemmin...
Keskustellaanhan uskon PERUSTEISTA, eikä ammuta viestintuojaa!
Toivoisin tämän palstan sheriffinkin kiinnittävän huomioita Melperin viestien provosointiin, eikä pelkästään Melperin ylireagointiin provosoinnin johdosta!
Tämä on tietysti sangen helppoa, mutta se ei oikeuta asiaan!
Melperikin toki voisi miettiä sanojaan, mutta tosiasia on, että Melperiä on ENSIN haukuttu, johon Melperi vastaa vielä kovemmin...
Keskustellaanhan uskon PERUSTEISTA, eikä ammuta viestintuojaa!
Toivoisin tämän palstan sheriffinkin kiinnittävän huomioita Melperin viestien provosointiin, eikä pelkästään Melperin ylireagointiin provosoinnin johdosta!
Vastaukset 27
Vanhimmat
Viestini ei ollut lainkaan tarkoitettu yllytykseksi Melperille, vaan KEHOITUKSEKSI KAIKKIA...
... Keskittymään itse asiaan!
Mielestäni tämä viesti on syytä kohdistaa ennen kaikkea vl-kirjoittelijoille, sillä itsellänikin on runsaasti kokemuksia siitä, että jotkin vl-kirjoittelijat käyvät kiinni vain persoonaan, eikä asiaan! Tämä on Melperin kohdalla saanut mielestäni ylimitoitetut mittasuhteet!
Toki toisenlaisiakin vl-kirjoittelijoita on. Esimerkiksi vlm ja Blastus ovat kirjoituksillaan herättäneet kunnioitukseni.
Niin, itse kirjoitin palstalle muutama päivä sitten, pitkän poissaolon jälkeen, Enkä mielestäni provosoinut millään tavalla.
Sain vastauksen juuri
kyseiseltä henkilöltä, ja mielestäni hänen vastauksensa olivat halventavia, jopa lapsellisia.
Kunnioitan hänen näkemyksiään, mutta hänen tapaa keskustella ja ottaa kantaa on vaikea hyväksyä.
En voi itse sietää sitä, että hän vääristelee asioita,
eikä oikaisun jälkeen muuta käsitystään.
Esim, hänen vl-harhaoppi listassaan on asioita, jotka eivät ole vanhoillislestadiolaisen käsityksen mukaisia.
Mutta on lienee selvää, että kaikki me olemme vain ihmisiä :) Ja aina me emme osaa sitä rakentavaa rakkautta käyttää. Molempien meidän, niin vl:en kuin ei vl:en tulisi jättää ne kärjistävät ja provosoivat kommentit omaan arvoon.
Ehkä tulisi mielenkiintoisempia keskustelujakin...
>>
Niin, itse kirjoitin palstalle muutama päivä sitten, pitkän poissaolon jälkeen, Enkä mielestäni provosoinut millään tavalla.
>>
Juu... En toki tarkoittanut että kaikki vl-kommentoijat olisivat provosoituneet Melperille:)
Itse asiassa tulit juuri viestini lähettämisen jälkeen mieleen yhtenä vl-kirjoittelijana vlm:n ja Blastuksen lisäksi, jotka ovat esittäneet ihan aisiallista kritiikkiä Melperille:)
>>
Esim, hänen vl-harhaoppi listassaan on asioita, jotka eivät ole vanhoillislestadiolaisen käsityksen mukaisia.
>>
Tästä olikin hieman toisessa avauksessa juttua. Itse voin allekirjoittaa Melperin kritiikin sitlä osin, mitä olen SRK:n tilaisuuksissa vieraillut 70- ja 80 luvuilla.
Mikäli 80-luvun jälkeen on tullut vl-oppiin muutos, missä seurakuntaoppi olisi muutettu eksklusiivisesta johonkin toiseen, niin olen kiinnostunut siitä kuulemaan, mutta oman kokemukseni ja kaiken lukemani mukaan koko vl-oppi ja sen selitykset pohjaavat siihen ettei ole muuta autuaaksi tekevää kuin heidän opetuksensa siitä, ettei Jumala armahda missään muualla kuin valtakunnassaan ja Hänen valtakuntansa ei ole missään muualla kuin vl.ien ja heidän rakkauden yhteydessä olevilla...
Ei taida oppi olla muuttunut..
Samlla tavalla on aina opetettu, kun itse olen kuulemassa ollut.
Lainaus vlm:ltä
"katolisen kirkon sisälläkin voi olla elävää uskoa, sitä voi olla joka paikassa, emme me voi tietää, missä kaikkialla elävää uskoa on. Sitä voi olla joka herätysliikkeessä.
Sitä minä korostan, että kirkon/liikkeen nimillä ei ole mitään tekemistä pelastuksen kannalta."
Elävä usko ja Jumalan Valtakunta, jossa Pyhä
Henki vaikuttaa ei ole riippuvainen mistään nimestä kuin esim. vanhoillislestadiolaisuus.
Mutta vanhoillislestadiolaisten keskuudessa saarnataan myös sitä raamatun mukaista elävää uskoa, missä pyhä henki vaikuttaa.
...Mutta kun ei ole!
vlm:n, sinun, ym. kanta on poikkeus, joka toivottavasti tulee valta-enemmistön kannaksi;)
>>
Mutta vanhoillislestadiolaisten keskuudessa saarnataan myös sitä raamatun mukaista elävää uskoa, missä pyhä henki vaikuttaa.
>>
Tuo on itse asiassa Rauhan sanan lestadiolaisten kanta, joka erotettiin vl:ien yhteydestä eriseuraksi ja helvettiin menijöiksi 30-luvulla.
Itse en edusta Rauhan sanan kantaa, mutta yleisin asia, mikä erottaa vl:ät ja Rauhan sanan, eli pikku-esikoiset, on juuri seurakuntaoppi, mikä kuuluu Rauhan sanassa kertomassa muodossa "MYÖS MEILLÄ ON JUMALAN VALTAKUNTA!" Eikä niin että "vain meillä on Jumalan valtakunta"...
Rauhan sanan ja vanhoillislestadiolaisuuden välillä on yritetty pitää sovintokokouksia, mitkä ovat kariutuneet vanhoillislestadiolaisten vaatimukseen siitä, että jokaisen Raunan sanan uskovaisen olisi tultava eriseurasta pois henkilökohtaisen epäuskosta ja eriseurasta tehtävän parannuksen kautta, vaikka nämä uskoisivatkin tismalleen samoin...
Tällöin ei voida pitää yllä muuta kuin vain-me oppia ja tuomiohenkeä niinkin läheisen kuin sisarusjärjestön uskovaisia kohtaan... Puhumattakaan sitten jostain niinkin kaukaisesta järjestöstä kuin helluntaiaiset, jotka kuitenkin uskovat saavansa syntinsä anteeksi uskosta Jeesukseen, kuten Raamattu opettaa...
Ei siis ole uskottavavia nämä kirjoitukset että vl:ät yleisesti uskoisivat muidenkin kuin omiensa tulevan uskollaan autuaiksi...
En tunne kovin hyvin eriseurojen historiaa niin kuin ei varmaan valtaosa nykyisistä vl-nuorista, tai paljon puhuttuja 70-luvun hoitokokousaikoja.
Jos minä uskon siihen, että joku on kokenut tulleensa sovitetuksi muuten kuin suusanallisen evankeliuminjulistuksen kautta, niin eihän sen pitäisi minulta tai keneltäkään muulta olla pois, päin vastoin.
Iloitsemisen arvoinen asia on minun mielestäni aina, jos joku on kokenut Jeesuksen omien syntiensä sovittajaksi ja löytänyt siinä uuden elämän. Turha siinä on yksityiskohdista ("oikea" tapa tehdä sitä ja tätä) vääntää.
Sen tiedän oman kristillisyytemme evankeliumista, että voimaton se ei ole ja haluan sen seurakunnan omakseni tunnustaa. Missään muualla minulla ei ole mahdollisuutta kokea samanlaista rakkauden henkeä.
Sen vuoksi jos joku kyselee minulta, miten hän voi pelastua, kehotan menemään rauhanyhdistyksen seuroihin ja uskomaan itselleen sen evankeliumin, joka siellä kuuluu.
Jos joku taas sanoo olevansa uskossa, vl tai joku muu, niin sanon siihen, että
1. Kor. 4:20-21 Heidän puheistaan en välitä, sillä Jumalan valtakunta ei ilmene puheina vaan voimana.
1. Tess. 1:5 sillä evankeliumi ei tullut teidän luoksenne vain sanoina vaan myös Pyhän Hengen voimana, kun me täynnä varmuutta sitä julistimme. Tiedättehän itsekin, miten me toimimme teidän luonanne, teidän parhaaksenne.
Eiväthän terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
Tässä vaan käväsen vähän katsomassa, että mitä tänne kuuluu?
...että miksi? Voittajia ei tällä palstalla väittelyssä/provosoinnissa tule olemaan, mutta pahaa mieltä sillä kyllä saa aikaan.
Lähimmäisen rakkauden ja toisen kunnioittamisen puute on vastoin Jumalan käskyä ja tahtoa, se on synti, se on rikkomus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan.
Jokainen(myös VL) olkoot itselleen rehellinen ja tarkkailtkoot itseään kirjoittaessa palstalle. Ihmismieli on sellainen, että se lyö heti sinne, mistä vähänkin suojaus aukeaa. Tämä on lihasta lähtevää ja siksi on tärkeää, että se mikä on uskosta näkyisi myös sanoissa ja teoissa. Lihan mieli ohjaa tekemään meitä kaikessa väärin ja sotii Jumalan tahtoa vastaan.
Kyllähän se nimittäin on aika kaukana sivistyksestä. Olen ollut muutaman päivän pois tältä palstalta muitten kiireittein vuoksi ja tänä aamuna kun olen lukenut tätä palstaa ja varsinkin noita Melperin aloituksia, niin karvat nousee pystyyn. Ja kun lukee ne osastot kokonaan niin kyllähän siellä on Melperin kirjoitusten kohdalla ihan asiatonta tekstiä. Mutta se on todettava, että ei hän Pyhän Hengen suulla puhu vaan ihan omalla pahalla suullansa.
Ihana oli eilen olla seuroissa ja kuulla myös suuren nuorten joukon voimallista seura laulua:
LAULA KANSA JUMALAN, KIITOSVIRTTÄ KARITSAN. HÄN ON MEIDÄT OSTANUT, SYNNIN ALTA NOSTANUT.
IHANAA ON PÄÄLLÄ MAAN, OLLA HÄNEN LAUMASSAAN, SYNNIT ANTEEKS USKOEN, RAUHAA KANTAA JEESUKSEN.
NIIN KUIN PAIMEN LAUMASSAAN, JEESUS KULKEE OMISSAAN. SANALLANSA OPETTAA, KUNNES AUKEE TAIVAAN MAA.
SIELLÄ LAPSET JUMALAN, LAULAA EESSÄ KARITSAN, KIITOS, KIITOS RIEMUITEN, JÄLKEEN AJAN VAIHEITTEN.
Että Melperille vaan terveisiä...et sinä saa heitä käännytettyä siihen sinun uskoosi, vaikka täällä olet useasti siitäkin kirjoittanut ja yrittänyt väärällä opillasi sitä työtä tehdä.
Mukavaa ja rauhallista päivää kaikille!
kirjoittajista opettaa Raamatun oppeja ja osa opettaa ihmisoppeja. Raamatun opit ovat Jumalan sanaa ja ne ohjaavat ihmistä kohti taivasta. ihmisopit puolestaan ohjaavat ihmistä - en tiedä minne.
jokainen ihminen päättää omalla kohdallaan ottaako onkeensa Raamatun opit vai ihmisopit.
Jaak. 3:8 Mutta kieltä ei taida yksikään ihminen asettaa, sitä levotointa pahuutta, kuolettavaista myrkkyä täynnänsä.
9 Sen kautta me kiitämme Jumalaa ja Isää, ja sen kautta me myös kiroilemme ihmisiä, jotka Jumalan kuvan jälkeen luodut ovat.
10 Yhdestä suusta kiitos ja kirous käy ulos. Ei se niin, rakkaat veljeni, oleman pidä.
11 Kuohuuko joku lähde yhdestä huovosta makiaa ja karvasta vettä?
12 Taitaako, rakkaat veljeni, fikunapuu kantaa öljyä, taikka viinapuu fikunia? Niin ei taida myös yksikään lähde suolaista ja makiaa vettä vuotaa.
13 Kuka viisas ja taitava on teidän seassanne, se osoittakaan hyvällä menollansa työnsä viisauden siveydessä.
14 Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riita sydämessänne, niin älkäät kerskatko ja älkäät valehdelko totuutta vastaan;
15 Sillä ei se ole viisaus, joka ylhäältä tullut on, vaan maallinen, inhimillinen ja perkeleellinen.
16 Sillä kussa kiivaus ja riita on, siellä on myös sekaseuraisuus ja kaikki paha meno.
17 Mutta se viisaus, joka ylhäältä on, se on ensisti tosin puhdas, sitte rauhallinen, siviä, uskova, täynnä laupiutta ja hyviä hedelmiä, eriseuratoin ja ulkokullatoin.
18 Mutta vanhurskauden hedelmä rauhassa kylvetään niille, jotka rauhan pitävät.
ihmisoppia: "vain me, me, me...". tuosta kaikki varjeltukoon.
vl- kohtaan ilmenee siinä,että kaikenlainen nimittely on käyttäytymis sääntöjen vastaista, samoin ja ennekeikkea Jumalan sana ei anna meille oikeutta halveksivalla tavalla nimitellä ketään.
Hänellä on kiivautta,mutta ei taidon jälkeen, siksi se on selvää että ei täällä palstalla pitäisi osata kunnioittaa myös toisten vakaumusta. Jos joku uskaltaa Melperille antaa "samalla mitalla" niin sitähän ei hän kestä, vaan entistä pahempaa tulee takaisin.
Muistan hyvin viimeviikolta sellaisen keskustelun,joka onneksi poistettiin.
Mitä toivotte ihmisten tekenän teille, on hyvä neuvo täälläkin.
>> Jos joku uskaltaa Melperille antaa "samalla mitalla" niin sitähän ei hän kestä, vaan entistä pahempaa tulee takaisin.
Melperillä on ajatuksia ja ainakin jossain vaiheessa hän kirjoitti minusta välillä osuvan humoristisestikin. Viime aikoina en ole tosin kauhean tarkkaan seurannut hänen kirjoitteluaan.
Minusta Melperi ja jotkut kiivaat vl-kirjoittajat sortuvat täsmälleen samaan. Omat näkemykset ovat ehdottomia ja lähtökohtaisesti lukkoon lyötyjä. Jokainen vasta-argumentti, vaikka miten perusteltu, aikaansaa tunnereaktion ja sen seurauksena vastapuolen nopean ja täydellisen mitätöimisen. Keskustelu ei ole tasa-arvoista eikä turvallista. Tulee tunne, että ei ole oikeutta omiin ajatuksiinsa vaan keskustelukumppani määrittelee keskustelun rajat ja reagoi niiden pieneenkin ylitykseen rumasti nimitellen ja solvaten (Melperi) tai kyseenalaistamalla toisen vilpittömyyden, sydämentilan ja uskon (jotkut vl-kirjoittajat). Molemmat ovat kontrollin keinoja ja pyrkivät mielipiteenvapauden rajoittamiseen.
Kummassakin tapauksessa keskustelu muuttuu minun mielestäni epäkiinnostavaksi, koska aito dialogi puuttuu. Se edellyttää aivan välttämättä kykyä siirtää hetkeksi sivuun omat, varmatkin näkemyksensä ja kuunnella oikeasti, mitä toinen yrittää sanoa.
Samoin omien tunteidensa yläpuolelle täytyisi kyetä pääsemään ja katsomaan kokonaisuutta objektiivisemmin, sillä täällä voimakkaat tunteet nousevat helposti pintaan. Siihen liittyvät omatkin mahalaskuni palstalla.
Tällä palstalla tarvittaisiin nimenomaan rakentavaa suhtautumista erilaisiin näkemyksiin, omien ajatusten rehellistä ja selkeätä esilletuomista, mutta ei käännytysmissiota.
...Siitä mistä on kysymys:
>>
Minusta Melperi ja jotkut kiivaat vl-kirjoittajat sortuvat täsmälleen samaan.
>>
Niin minunkin mielestäni.
>>
Jokainen vasta-argumentti, vaikka miten perusteltu, aikaansaa tunnereaktion ja sen seurauksena vastapuolen nopean ja täydellisen mitätöimisen.
>>
Aivan.
>>
keskustelukumppani määrittelee keskustelun rajat ja reagoi niiden pieneenkin ylitykseen rumasti nimitellen ja solvaten (Melperi) tai kyseenalaistamalla toisen vilpittömyyden, sydämentilan ja uskon (jotkut vl-kirjoittajat). Molemmat ovat kontrollin keinoja ja pyrkivät mielipiteenvapauden rajoittamiseen.
>>
Tästä nimenomaan on kysymys sekä siitä että näitä keskusteluita käydään todella suurella tunteella, missä kumpikin väittelijä kuvittelee itsensä valkeuden enkeliksi, joka heiluttaa miekkaa vihtahousun asiamiehelle... Tällainen dialogi (jos sellaisesta voi edes puhua) on tuomittu epäonnistumaan. Meidän kaikkien tulisi muistaa että olemme kaikki Jumalalle ihan yhtä rakkaita inhimillisiä, vajavaisia ja erehtyväisiä ihmisiä...
>>
Tällä palstalla tarvittaisiin nimenomaan rakentavaa suhtautumista erilaisiin näkemyksiin, omien ajatusten rehellistä ja selkeätä esilletuomista, mutta ei käännytysmissiota.
>>
Samaa mieltä, mutta kyllä täällä noiden lisäksi asiallisella, mutta terävälläkin kritiikillä on sijansa. Olipa kritiikki sitten melkein millaista vain, niin aina löytyy kirjoittelijoita, joissa se herättää tunnelatauksen, minkä johdosta vedetään herneet nenään ja kommentoidaan vahvasti tunteella. Tällöin kritiikin esittäjän pitäisi olla niin fiksu ettei lähde tunteelliseen toisen mollaamiseen mukaan...
Näissä jutuissa on monille, itseni mukaan lukien, paljon harjoiteltavaa:)
Dialogi ei olekaan enää lestadiolaisuutta. Siinä sen salaisuus.
Jos haluaa dialogia on mentävä tunnustuksellisten luterilaisten palstalle.
Lestadiolaisuus on opillisesti rakennettu kokonaan sen varaan, että kaikki muut kuin he, menevät nyt ja tulevaisuudessa helvettiin.
Jos näin ei olisi, että kaikki muulla tavoin uskovat menevät helvettiin, niin lestadiolaisuus olisi tehnyt silloin itsensä tarpeettomaksi.
Siksi tämä, mitä nyt näemme on ainut mahdollinen keskustelun vaihtoehto, niin kauan kun lestadiolaisuutta nykyisessä muodossaan on olemassa.
Ainakin minusta on ihan mieluista keskustella esim. Admata:n kanssa, vaikka olemmekin monista asioista ihan eri mieltä.
Mutta jos peruslähtökohta on kirjoituksesi kaltainen niin vl:en kuin ei vl:en puolelta niin
rakentavan keskustelun ainekset ovat aika vähäiset ja silloin meidän on vaikea saada mitään muuta aikaan kuin pahaa mieltä molemmin puolin.
tässä ketjussa.
Kyllä, tottakai kritiikkiä. Sehän vasta keskustelusta mielenkiintoisen tekee. Mielestäni jokaisen näkemyksenesittäjän täytyy olla valmis perustelemaan kantansa ja viime kädessä myös tyydyttävä kaikessa kunnioituksessa siihen, että toinen kaikista perusteluista huolimatta voi olla PERUSTELLUSTI eri mieltä. Mutta kritiikin yläpuolelle emme voine kukaan asettua.
Kriittinen opillinen keskustelu on aina kuulunut kristinuskoon. Taas mielipiteiden ja kritiikin vaimentaminen on ollut tunnusomaista kyseenalaisille systeemeille (esim. poliittisille), joille yksilöiden ajattelunvapaus on ollut uhka. Jos hengellisen yhteisön ilmapiiri tarkoituksellisesti muovaantuu siihen suuntaan, ettei kritiikkiä ole soveliasta esittää, minusta se on yksiselitteinen merkki epäterveestä hengellisyydestä.
Toinen asia taas on se, että meistä itsekunkin on inhimillisinä olentoina vaikea ottaa vastaan kritiikkiä. Niin se vaan on, mutta kuitenkin sitä joutuu sietämään. Ken leikkiin ryhtyy jne.
Minusta on hyvä ajatus välillä pysähtyä miettimään, että mitä jos MINÄ kaikesta huolimatta olenkin itse väärässä? Onhan se mahdollista! Se ajatus nostaa terveellä tavalla kynnystä myös kanssaihmisen voitonriemuiseen lynkkaamiseen.
Mutta lopuksi Admata. Miksi Sinä olen niin aktiivinen täällä vl-palstalla? Miksi aihe niinkin Sinua kiinnostaa? Onko Sinulla vl-sukulaisia, ystäviä tms. omakohtaista kytköstä liikkeeseen?
...että kritiikki on aina paikallaan, myös itsekritiikki juuri siinä mielessä, että jos on näkökantoja ja mielipiteitä, niin ne on perusteltuja. Perustelematon mielipide ei oikein vakuuta ketään.
Toisaalta kaikkien meidän on hyväksyttävä se, että samasta asiasta voi olla useita perusteluja, eikä niitä mitään voi ampua alas sen vuoksi, että on itse eri mieltä.
tärkeää rakentavan keskustelun kannalta on nimen omaan se, että ei pidä omaa näkemystä ainoana oikeana, vaikka ei ymmärtäisikään muita näkökantoja. Vapaasti saa olla sitä mieltä, mitä on ja vapaasti saa tukeutua siihen, että omat perusteet näkemyksille on minulle oikeimmat ja saan vapaasti olla sitä mieltä ylpeilemättä ja mollaamatta toisen näkökantoja.
Ei toisen näkökantoja tarvi ottaa omiksi, jos itsellä on itselleen oikeampi perustelu ja näkökanta.
Se on selkeä tosi asia, että oikeanlainen ja asiallinen kritiikki herättää aina ajattelemaan ja pohtimaan asioita syvällisemmin itse kutakin.
Taitaa olla inhimillisesti kaikista vaikeimpia keskusteluja juuri uskoon liittyvät keskustelut, joissa näkemyserot voivat olla erittäin jyrkkiä ja kaukana toisistaan, mutta siitä huolimatta keskustelun olisi edettävä rakentavassa sävyssä.
>>
Miksi Sinä olen niin aktiivinen täällä vl-palstalla? Miksi aihe niinkin Sinua kiinnostaa? Onko Sinulla vl-sukulaisia, ystäviä tms. omakohtaista kytköstä liikkeeseen?
>>
Olen syntynyt ja kasvanut vl-perheessä, joka 70-80 lukujen hoitokokouksessa erotettiin vl-liikkeestä minun ollessa noin 10-vuotias. Olen tämänkin jälkeen käynyt vl-seuroissa useita kertoja muiden sukulaisteni kanssa, jotka ovat vl:iä. Tosin viimeiseen 15 vuoteen en ole vl-tilaisuuksista ollut kiinnostunut. Kun kuitenkin löysin lestadiolaisuuspalstan reilut pari vuotta sitten, niin ajattelin kommentoida hetken ihan nostalgian vuoksi. Nyt tänne keskusteluihin on vaan "jämähtänyt"...
Nostalgian lisäksi täällä on ollut mielenkiintoista keskustella myös yksittäisistä uskoon liittyvistä käsityksistä:)
>>
Dialogi ei olekaan enää lestadiolaisuutta. Siinä sen salaisuus.
>>
Kyllä kaikessa lestadiolaisuudessa käydään dialogeja siinä vaikuttavien ihmisten välillä. Oppi tietysti pyritään pitämään tai ainakin esittämään muuttumattomana, mutta kaikessa on mahdotonta olla yksimielinen. Olen itse käynyt vl-nuortenillassa jo 80-luvulla, jossa nimenomaan keskusteltiin uskon asioista. Tietysti paikalla oli vetäjä, joka ohjasi keskustelua, mutta dialogia käytiin.
>>
Lestadiolaisuus on opillisesti rakennettu kokonaan sen varaan, että kaikki muut kuin he, menevät nyt ja tulevaisuudessa helvettiin.
>>
Tarkoitat kai nyt vanhoillislestadiolaisuutta? Ekslusiivinen seurakuntaoppi on vähemmän muodissa esikoisten ja Rauhan sanan piirissä, vaikka ääriainekset sielläkin kenties toisin ajattelevatkin...
Vaikka toiset pois sulkeva ajattelutapa olisikin yleinen, niin tämäkin palsta on osoittenut, etteivät kaikki vl:ät ajattele siten että taivas on automaattisesti muilta pois suljettu paikka.
Hyvin puhuttu, Vlm. Minusta Sinä itse myös toimit periaatteittesi mukaisesti täällä palstalla. Hatunnoston paikka.
Ja Admata, taustasi selittää hyvin toimintaasi. Luulisi nimittäin, ettei tämä aihepiiri innoita täysin sivullisia kovin syvällisiin pohdintoihin.
Minua nämä kysymykset alkoivat toden teolla kiinnostaa silloin, kun omat lapseni alkoivat tulla kyselyikään. Havahduin tilanteeseen, kun lapsi ensin kysyi että onko jokin asia niin. Siihen oli helppo vastata että kyllä. Mutta kun lapsi sen jälkeen kysyi että miksi, niin silloin meni vaikeaksi. Huomasin automaattisesti tarjoilevani vastauksia, jotka synnyttivät itsessäni yhä suurempaa epävarmuutta; eihän se kyllä oikeasti ihan näin ole. Miksi tällaista selitän lapselle, joka ottaa jokaisen sanani ehdottomana totuutena?
Se johti voimakkaaseen tarpeseen tutkia uskomme perusteita, Raamattua, Lutheria ja Lestadiuksen kirjoituksia. Mitä enemmän luin, sitä hämmentyneempi olin. En kertakaikkiaan voinut yhtyä kaikkiin vl-liikkeen linjauksiin. Kuitenkin liike oli ja on minulle rakas ja saan siitä voimakasta rauhaa ja turvaa.
Tämän ristiriidan kanssa on viime vuosina saanut opetella elämään. Olen tullut siihen tulokseen, että en voi tekeytyä muuksi kuin olen. Joudun kohtaamaan rehellisesti itseni ja väistämättömät ajatukseni ja tulemaan toimeen kokonaisuuden kanssa.
Ehkä se kuitenkaan ei ole elämää kummempaa, keskeneräistä, ristiriitaista ja vaille vastauksia jättävää tämä kaikki lopulta on.
Olisko sen niin, että jos täällä netissä on tarpeeksi kauan, että ei ole oikein enää oikein puhumista...
Ja sen vuoksi ihmiset sanoo mitä sattuu, ja asiat "kieroutuu."
...Jos näin uhkaa käydä:
>>
jos täällä netissä on tarpeeksi kauan, että ei ole oikein enää oikein puhumista...
Ja sen vuoksi ihmiset sanoo mitä sattuu, ja asiat "kieroutuu."
>>
On ihan tutkittu tosiasia, että jatkuva ja liiallinen chattaily sekä keskustelu netissä vierottaa ihmisen todellisesta maailmasta ja saa helposti ärtymään.
Tämä voi kuitenkin olla myös ihan antoisa harrastus kunhan pitää huolen siitä ettei tämä ole ainoa harrastus, vaan välillä tuulettaa päätänsä ruudun ulkopuolella:)
Jos sinusta tuntuu, "että ei ole oikein enää oikein puhumista", voisitko perehtyä aloittamassasi keskuselussa olevaan kommenttiini? Sehän on yhden sivun päässä tästä.
Jos katsot, ettet halua kommentoida, kirjoittaisitko vaikkapa vain sen? Odotellaan ja kiitellään!