Heippa!
Mitenkäs te muut vasta plussanneet olette jaksaneet odottaa ensimmäistä neuvolakäyntiä? Itse varasin juuri ajan omalle terveysasemalle ja kymmenennellä raskausviikolla (marraskuun 7. päivä) pääsen vasta neuvolaan. Pitkä aika odottaa!!! Miten tästä selviydyn?
Onneksi oli ihan tosi mukavan tuntuinen kätilö puhelimessa, juttua olisi riittänyt jo nyt pitkäksi toviksi. Ja ekalle käynnillekin saa varata kaksi tuntia aikaa!
Sellaista vielä utelen, että missä vaiheessa olette kertoneet/kertomassa vanhemmillenne ja ystävillenne raskaudesta? Pelkäättekö keskenmenoa?
Onnea kaikille ja kiitos vastauksista!
Mitenkäs te muut vasta plussanneet olette jaksaneet odottaa ensimmäistä neuvolakäyntiä? Itse varasin juuri ajan omalle terveysasemalle ja kymmenennellä raskausviikolla (marraskuun 7. päivä) pääsen vasta neuvolaan. Pitkä aika odottaa!!! Miten tästä selviydyn?
Onneksi oli ihan tosi mukavan tuntuinen kätilö puhelimessa, juttua olisi riittänyt jo nyt pitkäksi toviksi. Ja ekalle käynnillekin saa varata kaksi tuntia aikaa!
Sellaista vielä utelen, että missä vaiheessa olette kertoneet/kertomassa vanhemmillenne ja ystävillenne raskaudesta? Pelkäättekö keskenmenoa?
Onnea kaikille ja kiitos vastauksista!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Moi! Minä nyt olen vaavini saanut tossa viime kuun alkupuolella, mutta muistan sen kun plussasin ja soitin ekan neuvola-ajan, se odottaminen oli todella pitkä, ja kun se päivä tuli, niin eihän sielläkään vielä selvinnyt että onko siellä masussa joku ja onko kaikki hyvin..seuraavaksi piti odotella ekaa ultraa=) Ja sen jälkeen asia oli erittäin todentuntuinen kun näki pienen otuksen ruudussa=) Odottavan aika on pitkä..
Kerroin äidilleni ja siskolleni melkein heti, en osannut pitää asiaa sisälläni. Kavereille ja muille tutuille kertomista viivyttelin, mutta en sitä suositeltavaa kolmea kuukautta sentään ootellut. pelkäsin keskenmenoa, mutta yritin olla ajattelematta sitä. ja niinkuin äitini sanoi kun keskenmenosta juttua, että jos niin ikävästi kävisi, niin se tarkottaisi että vauva ei ollut terve syntyäkseen..
Tsemppiä odotukseen sinulle ja mukavaa syksyä!!!=)
sitten kun joskus tärppi käy ni aion kyllä kertoa vanhemmille, sisaruksille, kavereille ja töissäkin, koska työni on fyysisesti raskasta. olen äitisi kans samaa mieltä että jos keskenmeno tulee ni vauva ei ollut täydellinen, syntymään valmis yksilö.
Koska ensimmäinen ultra yleensä on? Kuunnellaanko ekalla neuvolakäynnillä edes vauvan sydämenlyöntejä vaan jutellaanko siellä vaan? Vauva siis "todentuu" vasta ekassa ultrassa, uh, miten selviydyn odotuksesta...Kaipa se siitä, kaikilla se on edessä! Vointeja sinulle ja vauvallesi!
ensimmäinen ultra on niskaturvokeultra, joka tehdään rv 10 0-12 6 välisenä aikana. ainakin meilläpäin tämä ultra on vapaaehtoinen ja maksetaan itse (poliklinikkamaksu 22e). kävin tässä ultrassa rv 12 3 ja sain pari ultrakuvaakin mukaan. näyttää jo ihan oikealta ihmiseltä sikiö tuossa vaiheessa. ensimmäisessä ultrassa katsotaan raskauden kesto, sikiöiden määrä, istukan paikka ja niskaturvoke (mahdollinen riski downin oireyhtymään). tietenkin jos on jotain aihetta epäillä että kaikki ei ole hyvin voi käydä jo aikaisemmin yksityisellä ultrassa tai saada neuvolasta lähetteen ultraan. itse aikaisemmassa raskaudessa pääsin ultraan jo rv 7, ja minulla todettiinkin kohdunulkoinen raskaus.
ensimmäisellä neuvolakäynnillä ei yleensä kuunnella vauvan sydänääniä, koska ne eivät vielä yleensä silloin kuulu neuvolan doppler-laitteella. ultrassa sydämensyke näkyy usein jo rv 6 alkaen. ekalla neuvolakäynnillä katsotaan äidin paino ja pituus, otetaan virtsanäyte ja verikoe (hiv, kuppa ja hepatiitti), katsotaan verenpaine, sekä pääasiassa keskustellaan ruokavaliosta, kysellään alkoholin ja tupakan käytöstä ym ym. sieltä saa myös paljon erilaisia lehtisiä.
Varasin eilen ekan neuvola ajan, joka on ens viikon perjantaina. Odotin, että oisin saanu sen aikasemmaks, kun ei millään jaksais odotella. Tässä kun lueskelin näitä viestejä, pettymyksekseni ultraa ei siis otettakkaan ekalla käynnillä :( Oon pelänny keskenmenoa ja ajatellut, et sit neuvolassa saan tietää, et onks kaikki hyvin. Mut nyt siis joudunkin odottamaan vielä kauemmin! Pelko keskenmenosta on suuri, sillä en haluaisi menettää pikkuista. On vuoden yritetty ja nyt kun vihdoin on tärpännyt ilo on ollut suuri. Oon yrittäny olla ajattelematta asiaa ja ajatella, et kaikki on hyvin. Ei voi kuin toivoa!
Olen kertonut äidille ja siskolleni raskaudesta, sekä esimiehelleni. Mieli tekisi kertoa muillekkin, mut yritän malttaa odottaa. Ensin päätin etten kertoisi kellekkään, mut on ollut helpompaa kun edes joku tietää ja jonka kanssa on voinut jutella asiasta.
Tsemppiä kaikille!!