Tapasin pojan kaksi vuotta sitten. Rakastuin häneen. Rakastuin niin että muutin samalle paikkakunnalle. Emme olleet niin läheisiä että olisin voinut/kehdannut kertoa hänelle aikeestani muuttaa samaan kaupunkiin. Ikävä oli kauhea, en tiedä mitä hän tunsi minua kohtaan. Olimme satunnaisesti väleissä.
Niin sitten muutin samaan kaupunkiin. Lähetin viestin että olen täällä, yllätys yllätys. Hän ei vastannut mitään. Myöhemmin kun tapasimme ja olimme intiimisti, sanoin tulleeni tänne hänen takiaan. Hän siihen vain että ok. Ei muuta! Tiesin kyllä muuttaessani että emme ehkä tule olemaan yhdessä, silti halusin ehdottomasti asua ja elää hänen lähellään.
Elämäntilanteeni oli muuttaessani muutenkin sellainen että lähtö toiselle paikkakunnalle onnistuisi. Nuori olen, 23 v. Poika on samanikäinen.
Täällä nyt olen, uudessa elämässäni mutta ilman sitä ihmistä jonka vuoksi tänne lähdin. Tiesin olleeni hullu koska lähdin HÄNEN takiaan, ja kuitenkin...kaipasin häntä niin että ajatus kaukana asumisesta olisi ollut kuin kuolemantuomio.
Edelleen nähdään satunnaisesti. Olen huutanut hänelle että tulin tänne hänen takiaan eikä hän piittaa yhtään, riita tuli koska olin oikeutetusti turhautunut hänen reaktiostaan.
Harvoin nähdään ja silloin mennään pääasiassa sänkyyn. Silloin mietin, tiedätkö rakkaani, sinä vierelläni, mitä merkitset minulle.
En tiedä mitä voin tehdä...haluan hänet, haluan elää hänen kanssaan, hän on suurenmoinen ihminen. Mutta hän on aina poissa, ei soita juuri koskaan, ei ilmeisesti halua minua ja kuitenkin kun ollaan harvoin yhdessä hän antaa ymmärtää että olen hänelle jotain todella tärkeää.
Olen ihan sekaisin tästä asiasta.
Niin sitten muutin samaan kaupunkiin. Lähetin viestin että olen täällä, yllätys yllätys. Hän ei vastannut mitään. Myöhemmin kun tapasimme ja olimme intiimisti, sanoin tulleeni tänne hänen takiaan. Hän siihen vain että ok. Ei muuta! Tiesin kyllä muuttaessani että emme ehkä tule olemaan yhdessä, silti halusin ehdottomasti asua ja elää hänen lähellään.
Elämäntilanteeni oli muuttaessani muutenkin sellainen että lähtö toiselle paikkakunnalle onnistuisi. Nuori olen, 23 v. Poika on samanikäinen.
Täällä nyt olen, uudessa elämässäni mutta ilman sitä ihmistä jonka vuoksi tänne lähdin. Tiesin olleeni hullu koska lähdin HÄNEN takiaan, ja kuitenkin...kaipasin häntä niin että ajatus kaukana asumisesta olisi ollut kuin kuolemantuomio.
Edelleen nähdään satunnaisesti. Olen huutanut hänelle että tulin tänne hänen takiaan eikä hän piittaa yhtään, riita tuli koska olin oikeutetusti turhautunut hänen reaktiostaan.
Harvoin nähdään ja silloin mennään pääasiassa sänkyyn. Silloin mietin, tiedätkö rakkaani, sinä vierelläni, mitä merkitset minulle.
En tiedä mitä voin tehdä...haluan hänet, haluan elää hänen kanssaan, hän on suurenmoinen ihminen. Mutta hän on aina poissa, ei soita juuri koskaan, ei ilmeisesti halua minua ja kuitenkin kun ollaan harvoin yhdessä hän antaa ymmärtää että olen hänelle jotain todella tärkeää.
Olen ihan sekaisin tästä asiasta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Taitaa mies tuntea itsensä aika ahdistuneeksi kun noin vaan muutit hänen takiaan toiselle paikkakunnalle. Jos olisitte seurustelleet niin tilanne olisi aivan eri. Taitaa haluta sinulta vain sitä yhtä.. Kannattaa unohtaa koko tyyppi.
Pakkaa likka kapsäkkis ja vähän äkkiä!
Heti kotio!