X viikkoa on nyt kulunut, ja edelleenkin ajattelen sinua ja tapahtunutta.
Muistelen mennyttä kesää ja niitä päiviä, jotka sain viettää kanssasi. Kuinka nautinkaan läheisyydestäsi, ja kuinka suurta ikävää tunsinkaan, kun olit tavoittamattomissa. Luulen, että rakastuin.
Ymmärrän, että ihminen ei voi valita tunteitaan, ne joko syttyvät tai sitten ei. On vain hyväksyttävä, unohdettava ja jatkettava eteenpäin.
Olen yrittänyt tavata uusia ihmisiä ja katsoa tulevaisuuteen avoimin mielin, mutta vielä tarvitsen hieman lisää aikaa avatakseni pelästynyttä sydäntäni uudelleen, sillä sinä kummittelet ajatuksissani.
Jospa olisit uskaltanut tutustua minuun paremmin, uskon, että olisit löytänyt minusta ihmisen, joka olisi vastannut toiveisiisi ja odotuksiisi. Pieni mieleni tunnisti sielunkumppanin, mutta sain tuntea, että sitähän sinä juuri pelkäsitkin. Parempi torjua tunteet, kuin ottaa riski – ethän halunnut tulla satutetuksi. Et ollut valmis.
Peloissasi varmistelit asemiasi muualla, ettei näin käydessä tarvitse tuntea yksinäisyyttä ja ikävää. Helpotti irrottautumista ja unohtamista.
Jos olisin ollut vahvempi, niin ehkä olisin toiminut toisin, kerroithan, ettet halua…Mutta tunteeni sinuun saivat minut heikoksi ja haavoittuvaksi.
Tarina päättyi kylmästi, ja se painaa mieltäni. Toivoin, että olisimme pystyneet keskustelemaan asiasta avoimemmin, ja sulkea kirjan kannet ilman pahaa mieltä, mennyttä ja toistemme tunteita kunnioittaen. Toimin nopeasti hätiköiden, koska sanasi olivat kuin isku vasten kasvoja. Jostain syystä häpesin tunteitani sinuun ja pakenin.
Kipu sydämessä alkaa jo hellittää, ja tunnen irrottautuvani sinusta pieni osa kerrallaan.
Olihan meillä hauskaa ja ihanaa yhdessä - ainakin minun mielestäni. Siitä kiitos Sinulle :)
Muistelen mennyttä kesää ja niitä päiviä, jotka sain viettää kanssasi. Kuinka nautinkaan läheisyydestäsi, ja kuinka suurta ikävää tunsinkaan, kun olit tavoittamattomissa. Luulen, että rakastuin.
Ymmärrän, että ihminen ei voi valita tunteitaan, ne joko syttyvät tai sitten ei. On vain hyväksyttävä, unohdettava ja jatkettava eteenpäin.
Olen yrittänyt tavata uusia ihmisiä ja katsoa tulevaisuuteen avoimin mielin, mutta vielä tarvitsen hieman lisää aikaa avatakseni pelästynyttä sydäntäni uudelleen, sillä sinä kummittelet ajatuksissani.
Jospa olisit uskaltanut tutustua minuun paremmin, uskon, että olisit löytänyt minusta ihmisen, joka olisi vastannut toiveisiisi ja odotuksiisi. Pieni mieleni tunnisti sielunkumppanin, mutta sain tuntea, että sitähän sinä juuri pelkäsitkin. Parempi torjua tunteet, kuin ottaa riski – ethän halunnut tulla satutetuksi. Et ollut valmis.
Peloissasi varmistelit asemiasi muualla, ettei näin käydessä tarvitse tuntea yksinäisyyttä ja ikävää. Helpotti irrottautumista ja unohtamista.
Jos olisin ollut vahvempi, niin ehkä olisin toiminut toisin, kerroithan, ettet halua…Mutta tunteeni sinuun saivat minut heikoksi ja haavoittuvaksi.
Tarina päättyi kylmästi, ja se painaa mieltäni. Toivoin, että olisimme pystyneet keskustelemaan asiasta avoimemmin, ja sulkea kirjan kannet ilman pahaa mieltä, mennyttä ja toistemme tunteita kunnioittaen. Toimin nopeasti hätiköiden, koska sanasi olivat kuin isku vasten kasvoja. Jostain syystä häpesin tunteitani sinuun ja pakenin.
Kipu sydämessä alkaa jo hellittää, ja tunnen irrottautuvani sinusta pieni osa kerrallaan.
Olihan meillä hauskaa ja ihanaa yhdessä - ainakin minun mielestäni. Siitä kiitos Sinulle :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
missäpäin tämä tapahtu ja oletko mies vai nainen?
antaisitko ensin vaikka itse vinkkiä, niin kerron sitten osuuko yhtään oikeaan.
Olit sitten melko tyly toista kohtaan.Laiska kun odotit toiselta selvennystä...
sitävastoin sain itse aika ikävän kohtelun. Hänellä oli varmasti siihen omat syynsä. Luokattuna lähdin minä, en usko että hän.
Kannattaisi kuitenkin jutella asia selväksi jos sinulla on mahdollisuuksia nähdä häntä.Ei kai siitä mitään haittaa voi olla.Saa tuo tarina sen päätöksen.Tuskin hän nyt sinua vihaa jos hauskaa olette pitäneet.
ottamaan yhteyttä. Jäin tunne, että hänelle asia on aivan selvä, joten pärjättävä näin.
No jos ette ole minkäänlaisissa yhteyksissä niin silloinhan yhteydenottaminen on vaikeaa.Joudut vain olemaan tunteidesi kanssa kunnes aika korjaa haavat :( Eihän se kivaa ole.
Oli jännä lukea tekstisi. Oli aivan kuin olisin itse sen kirjoittanut. Ehkä ajanmääreet vaan eivät täsmänneet.
Mutta elämälle ei voi mitään. Uskon, että jokaisella elämässäni "käyneellä" henkilöllä on oma tarkoituksensa. Vaikka hänkin kävi elämässäni näinkin pikaisesti, hän sai aikaan suuren muutoksen. Ikävää vain oli, että se päättyi kovin tylysti.
Hän tulee mieleeni varmasti vielä usein. Ja olen todellakin onnellinen siitä, että hän kävi elämässäni. Kiitos siitä!
Sinulle, kirjoittaneelle, toivotan oikein hyvää jatkoa. Olen uskonut aina siihen, mikä ei tapa se vahvistaa. Ja kaikesta oppii jotain! =)
Kyllä se onni löytyy, meille molemmille, tahoiltaan! :-D
Kirjoitustasi lukiessani tuli outo tunne, koska se oli hyvin lähellä omaani. Ainoa eroavuus on se, että olen tehnyt kaikkeni säilyttääkseni kaveruus välit ja minun tilanteessani rakkaus ei loppunut kummaltakaan. Koskaan en ole ollut aikaisemmin näin surullinen, tuskin edes tiesin ennen miltä sydänsäryt tuntuvat, mutta hetkeäkään en muuttaisi. Olen nyt vahvempi kuin koskaan aikaisemmin ja tiedän mitä elämältäni haluan. Onnea sinulle, koska tiedän sen, että jos ei pääse sanomaan toiselle miltä tuntuu tulee tunne raastamaan pitkään.
suhteenne loppui?
viestiin lopulta.
tämä jo muutama vuosi sitten?
sinä m/n niin selviäisi paremmin tämä juttu.
olen N
Minä myöskin löysin itseni pari vuotta sitten rakastuneena henkilöön joka ei tuntenut samoin minua kohtaan.
Niinkuin kirjoitit tilanne täytyy vain hyväksyä, unohtaa ja yrittää jollakin tavoin jatkaa elämää eteenpäin.
Aika ei ole vielä pystynyt parantamaan haavojani mutta toivon että lähitulevaisuudessa minäkin löytäisin itseni vahvempana tämän koettuani.