Kertokaa omista läheltä piti -tilanteista ja kolareista, joita on autoihinne ajettu tai olette itse ajaneet.
Meidän Merivalla ei ole koskaan kolaroitu, mutta sitä päin on kyllä tullut joitain kolhuja ja läheltä piti -tilanteitakin on riittänyt. Nyt tulee mieleen ainakin pari tilannetta.
Kerran Stadissa liikennevaloissa joku turkulainen myyjä laittoi äkisti peruutuksen päälle ja tuli meitä keulaan. Onneksi selvittiin sillä, että pelkkä rekkari vääntyi meidän autossa. Jos siinä turkulaisen autossa olisi ollut vaikka vetokoukku, niin jotain pahempaakin jälkeä olisi voinut tulla, kun sen verran vauhdikkaasti paeruutti. Ei ollut edes kännissä tuo kyseinen turkulainen, vaan tilanne johtui siitä, että tämä hölmöläinen ei ilmeisesti ollut huomannut hänen takana olevaa autoamme.
Kerran oli faija menossa Opel Merivalla kalaan. Nopeusrajoitus oli 100km/h ja vauhti taisi olla hieman päälle satasen (tie oli suora ja tyhjä). Vastaan tuli pakettiauto, jota kuljetti vanha pappa ja pelkääjän paikalla vanha mummeli. Yhtäkkiä pakettiauto tekee käännöksen automme eteen, kun se olisi kääntynyt vasemmalle tielle. Ei siis ollut huomannut meidän autoa. Ei ollut muuta tehtävissä, kuin tehdä yli satanen lasissa väistöliike. Ja se sujui täysin moitteitta! Jatkettiin matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Sen mummelin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun se varmaan jo aatteli, että nyt rysähtää. Mutta kun faija oli ratissa ja autona Opel Meriva, niin selvittiin tilanteesta. Kiitoksen ansaitsee Opel Merivan ajo-ominaisuudet. Vaikka autossa ei ole ESP:tä ja se on sellainen kopperon tapainen tila-auto, siinä on erinomaiset ajo-ominaisuudet.
No niin, nyt tuli kerrottua omat tarinat ja samalla kivasti taas kehuttua omia ajotaitoja ja omaa autoa. Kertokaa tekin jotain vastaavia kertomuksia, ne aina piristävät työpäivää!
Meidän Merivalla ei ole koskaan kolaroitu, mutta sitä päin on kyllä tullut joitain kolhuja ja läheltä piti -tilanteitakin on riittänyt. Nyt tulee mieleen ainakin pari tilannetta.
Kerran Stadissa liikennevaloissa joku turkulainen myyjä laittoi äkisti peruutuksen päälle ja tuli meitä keulaan. Onneksi selvittiin sillä, että pelkkä rekkari vääntyi meidän autossa. Jos siinä turkulaisen autossa olisi ollut vaikka vetokoukku, niin jotain pahempaakin jälkeä olisi voinut tulla, kun sen verran vauhdikkaasti paeruutti. Ei ollut edes kännissä tuo kyseinen turkulainen, vaan tilanne johtui siitä, että tämä hölmöläinen ei ilmeisesti ollut huomannut hänen takana olevaa autoamme.
Kerran oli faija menossa Opel Merivalla kalaan. Nopeusrajoitus oli 100km/h ja vauhti taisi olla hieman päälle satasen (tie oli suora ja tyhjä). Vastaan tuli pakettiauto, jota kuljetti vanha pappa ja pelkääjän paikalla vanha mummeli. Yhtäkkiä pakettiauto tekee käännöksen automme eteen, kun se olisi kääntynyt vasemmalle tielle. Ei siis ollut huomannut meidän autoa. Ei ollut muuta tehtävissä, kuin tehdä yli satanen lasissa väistöliike. Ja se sujui täysin moitteitta! Jatkettiin matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Sen mummelin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun se varmaan jo aatteli, että nyt rysähtää. Mutta kun faija oli ratissa ja autona Opel Meriva, niin selvittiin tilanteesta. Kiitoksen ansaitsee Opel Merivan ajo-ominaisuudet. Vaikka autossa ei ole ESP:tä ja se on sellainen kopperon tapainen tila-auto, siinä on erinomaiset ajo-ominaisuudet.
No niin, nyt tuli kerrottua omat tarinat ja samalla kivasti taas kehuttua omia ajotaitoja ja omaa autoa. Kertokaa tekin jotain vastaavia kertomuksia, ne aina piristävät työpäivää!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tapahtuipa eräänä kesäpäivänä muutamia vuosia sitten: Posottelin Sierralla semmoista 80 km/h maantiellä, joka kaarsi vähän vasemmalle. Aurinko paistoi ja helle oli. Kaarteen jälkeen oli tienristeys vasemmalle ja vastaan näkyi tulevan auto. Yhtäkkiä hätkähdin, kun vasemmalta kolmion takaa poukaisi joku Citroen ZX, joka oli kääntymässä suoraan eteen ! Citikka oli jo lähes kaistallani ja muistan, kun auton ovi oli suoraan edessäni. Juuri ja juuri jäi tilaa väistää oikealta. Ehdin hiukan polkaista jarruakin. Siinä piennar vähän aikaa pölisi.
Kun olin selvinnyt tilanteesta, vilkaisin taustapeiliin ja Citikka näkyi pysähtyneenä keskellä tietä kaistojen välissä. Taisi sen kuskikin vähän säikähtää.Vastaantulija meni myös menojaan. Ilmeisesti Citikan kuski oli niin keskittynyt hänen suunnastaan vasemalta tulevaan autoon ja aikoi kääntyä risteyksestä, kun vielä ehti, mutta ei sitten huomannut minua, joka olin tulossa oikealta päin.
No, erehdyksiähän sattuu ja onneksi ei loppujen lopuksi käynyt pahemmin.
Kerran itselle kävi risteyksessä saman tapainen tapaus. Olin kääntymässä vasemmalle ja katsoin oikealle ettei "sieltä ketään tuu" ja auto oli jo liikkeellä, kun vasemmalla vilahti jotain ja pyöräilijä tuli sieltä vauhdilla. Polkaisin "lossit kiinni" äkkiä ja molemmat oltiin vähän aikaa säikähtäneen näköisiä, mutta nauruksi se meni kummallakin, kun ei käynyt kuinkaan, onneksi:)
Vuosia sitte ajelin vanhalla Taunuksella eräässä maaseutukaupungissa ja pysähdyin valoihin. Kohta rysähti! Perääni ajoi Rättisitikka ihan kohtalaisella vauhdilla. Koska meillä kummallakaan ei ollut ihan tuoreinta vuosikertaa oleva auto, emme jääneet siihen ihmettelemään vaan jatkoimme muutaman metrin kadunreunaan ihmettelemään.
Selvisi, että takanani ajellut nuori kaveri oli tiiraillut kadulla käveleviä lyhythameisia tyttösiä ja unohti katsella risteysalueella eteensä ...
Taunuksen rekisterilätkä vähän vääntyi ja takapuskuriin tuli naarmuja. Sitikan konepelti sen sijaan meni varsin ruttuun ja jotain rallatusta kuului mottorista. Mutta varsinainen näky oli se, kun kaveri sitten kylmän viileästi otti ja repäisi konepelllin kokonaan sivukautta irti ihan tosta vaan ja alkoi takoa sitä kadulla moukarilla muotoonsa! Hupia riitti sivusta seuranneilla, itse en viitsinyt sen kummemmin jäädä tapahtuneesta keskustelemaan. Sen Taunuksen verotusarvokin taisi niihin aikoihin olla vain 10 markkaa, pienet kolhut ei menoa haitanneet.