Voi Paavo Paavo (tai J) Paavohan se on, kun en tuohon toiseen ole koskaan päässyt edes tutustumaan. Ja ehkä parempi niin, kaikkien kannalta.
Tää on vähän väärällä palstalla, kun en voi edes sanoa olevani ihastunut, ehkä hieman hullaantunut ja tiedät kyllä! Onneksi vähän helpottanut verrattuna edellisviikon sunnuntain fiiliksiin:) Ihmeissäni näistä ajatuksistani olen. Niin kuin kerroin, ei oo kukaan mussa tämmösiä säväreitä aiemmin aiheuttanut, enkä ole edes ihan varma mikä sussa sen aiheuttaa.
Ei varmaan nähdä pitkään aikaan, mutta varmaan J:n sattumalta, vaikkakin taas kai vaivaantuneina. Kovasti oon miettinyt, että ei enää ikinä ja että kyllä se siitä ajan kanssa varmaan unohtuis ja hiipuis jos tosissaan päättäis, mutta heti kun sut nään, ni unohtuu kaikki lupaukset. Tiedän jo luvatessani, että tilaisuuden tullen se ei pidä:)
Tuskin tätä käyt ikinä lukemassa, mutta en halua sulle näitä kirjotella, kun tuntuu niin typerältä ja taas 13 vee. Haluisin niin kovasti tietää mitä J ajattelee. Sä sanot niin paljon kaikkee, mut luulen, et se ei oo sama asia ollenkaan. Kyllä mä haluaisin tavata! En tosiaan ikinä ehdottaisi, mutta haluan! Ja haluaisin lähteä jonnekin ja haluaisin nähdä joka päivä ja olla oikein kunnolla hirveä! En sitä ikinä tekisi, paitsi jos sä ehdottaisit. Liikaa on menetettävää meillä:(
Voi kunpa laittaisit mulle viestin joku päivä... (vaikka tiedän, että parempi on kun et laita)
Tää on vähän väärällä palstalla, kun en voi edes sanoa olevani ihastunut, ehkä hieman hullaantunut ja tiedät kyllä! Onneksi vähän helpottanut verrattuna edellisviikon sunnuntain fiiliksiin:) Ihmeissäni näistä ajatuksistani olen. Niin kuin kerroin, ei oo kukaan mussa tämmösiä säväreitä aiemmin aiheuttanut, enkä ole edes ihan varma mikä sussa sen aiheuttaa.
Ei varmaan nähdä pitkään aikaan, mutta varmaan J:n sattumalta, vaikkakin taas kai vaivaantuneina. Kovasti oon miettinyt, että ei enää ikinä ja että kyllä se siitä ajan kanssa varmaan unohtuis ja hiipuis jos tosissaan päättäis, mutta heti kun sut nään, ni unohtuu kaikki lupaukset. Tiedän jo luvatessani, että tilaisuuden tullen se ei pidä:)
Tuskin tätä käyt ikinä lukemassa, mutta en halua sulle näitä kirjotella, kun tuntuu niin typerältä ja taas 13 vee. Haluisin niin kovasti tietää mitä J ajattelee. Sä sanot niin paljon kaikkee, mut luulen, et se ei oo sama asia ollenkaan. Kyllä mä haluaisin tavata! En tosiaan ikinä ehdottaisi, mutta haluan! Ja haluaisin lähteä jonnekin ja haluaisin nähdä joka päivä ja olla oikein kunnolla hirveä! En sitä ikinä tekisi, paitsi jos sä ehdottaisit. Liikaa on menetettävää meillä:(
Voi kunpa laittaisit mulle viestin joku päivä... (vaikka tiedän, että parempi on kun et laita)
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tyttö-parka, Paavot on semmoisia. Koeta purra vielä hammasta, äläkä nöyryytä itseäsi enempää. Kyllä tunteet viilenee ajan kanssa. Ainakin vähän..
Niin purenkin. Tänne ei Paavo onneks eksy eikä tajuis vaikka eksyiski, joten säilyn nöyryytykseltä siltä osin. Joskus on vaan sanottava mitä ajattelee ja mikä tahansa on parempaa kuin tunteettomuus:)
..viestin, sen tein taas, muista myös sinä, vastata!
Mistähän kirjoittelet ,oi armas? Se on kerrottava jos tämmöistä vaahtoaa!
No eipäs oo kerrottava jos ei haluu:) Eikä sillä väliä näin mielikuvitushöpöttelyissä...
no ei sit varmaan nähdä hetkeen...
mulla on aika samat fiilikset..en ehkä oo hirveän ihastunut, mutta ajatuksista susta en pääse eroon millään! Ehdottaa en varmasti uskalla mitään, siis puhelimen kautta...jos ei sitten olis jotain varmaa tietoo..no toi otsikko oli kyllä aika hyvä ;)!!!!!
Oon kans aika varma että lupaukset ei pysy, vaikka lupaisinkin..
Mutta mitä toi j tarkottaa.....???
Olis oikeen kiva puhua sun kans..........
Enkä kanna mitään kaunaa, vaikka joskus saatanki suuttua, ne hetket on asia erikseen..
Mulla on tällä hetkellä ihan hyvät fiilikset..kun oon menossa sinne, nyt...
Koita pärjäillä!!! Jos sä kirjotat niin mä vastaan.
...vaikka et mun Paavo voi ollakaan. Kyllähän sä tiedät mitä eroo on Paavolla ja J...lla:) Tänään olin vähän pihalla ja kiusasin sitä *tirsk* sori siitä... Aina välil pitää vähän tuuletella ja oot mun kaveli! Kaunaa? Hui, en edes ajatellut että voisit, saati suuttua, ethän? Leikkiähän tämä vaan taas. Minnehän olet (olit) menossa...?
Tämäpäs onkin mukavaa!
Yllätin itseni tänään useaan kertaan ajattelemasta sua ja vielä niin, että olisit tuon kirjoittanut. Tuntuisi hyvältä kuulla sulta tuollaista... Toivon, ettet kuitenkaan oikeesti eksy tänne ja tunnista, joutuisin nolostumaan...
Jatkan yksin puheluani...
Et usko, kuinka olisi tehnyt mieli katsoa tänään vähän pidempään kuin saisi... onneks en edes uskaltaisi. Ajatella jos ne vaan tietäis, minne mun ajatukset leijailee. Eikä ne tiedä, miten iso asia on nousta ylös, kääntyä ja kulkea sun ohi. Tiedän, että oikeesti ketään ei ihmetyttäis pätkääkään, jos sulle hymyilisin. Päin vastoin, jos joku kattois tarkemmin, ni vois luulla, että oon sulle vihanen tai jotain, kun tuskin edes moikkaan:) Siitäkin on tullut niin naurettavan vaativa tehtävä että joutuu oikein ajattelemaan, että nyt katsot tuonne päin ja sanot iloisesti Moi! ei sen kummempaa... mutta tuloksena vaan muminaa ja luimuinen vilkaisu:) Tää alkaa kohta jo kuulostaa siltä, että olisin ihan oikealla palstalla... hehheh...
Edelleen toivoisin, että olisi toinen elämä tässä rinnalla, sellainen, missä voisi tehdä kaikkea, mitä oikeasti ei voi. Haluaisin niin kovasti kaikkea, mutta ihan vähän vaan ja ihan leikisti vaan... niin, ettei vaikuttaisi mitenkään nykyiseen oikeaan elämään, sillä sitä ei korvaisi mikään.
Taas tänäänkin jostain mieleeni tulit... niin kuin silloin kerran tunnustin, joka päivä. Tänne taas eksyin höpöttelemään ja vilkaisemaan, jos vaikka Teko-Paavo olisi minua viestillä ilahduttanut.
Aion kirjoittaa tänne vastedeskin, nyt kun vihdoin keksin keinon ajatukseni saada ilmoille ilman revittyjä papereita ja päiväkirjaa... Hulluahan tämä on himojani näin ylläpitää, mutta vähemmän tästä on haittaa kuin sun ahdistelusta viestein...Hermostuisit jo varmaan tämmösestä:)
Eikä mua oikeestaan haittaa, vaikka tämän näkisitkin. Tietäisitpähän sitten ainakin mitä ajattelen ja ei kai se vaarallista ole..? Ja saatpahan ainakin halvat huvit, jos et muuta. Nyt ainakin jo varmasti tietäisit kuka olen, jos nämä viestini lukisit.
Joku kohtalotoveri oli näköjään ihastunut samoilla alkukirjaimilla =D Minä vaan en ole ihastunut läheskään korviani myöten, jos lainkaan. No ehkä vähän:) Tämä on jotain ihan muuta... himoa, halua, vahvaa fyysistä vetovoimaa tai jotain! Järkeä ei ainakaan ole mukana tippaakaan:)
Kysyit kerran, mitä ajattelen susta. Sanoin muistaakseni jotain sekavaa. En osaa vastata tohon vieläkään, kun en oikein itsekään tiedä, mitä ajattelen tai haluan. Jotain... sut purkkiin ja varmaan talteen!
Tässä kohdassa, jos kehtaisin, kertoisin mitä haluaisin sulle tehdä jos nyt vaan saisin;)
Harmi kun sä oot niin vähäpuheinen...(olisit mieluummin vähäpukeinen hih) Olis niin kiva saada sulta joskus joku viesti, muistuttaisit mua jostain tai muuten vaan kertoisit jotain kivaa... Mun on edelleen niin vaikee uskoo mitään mitä sanot... Joku pieni ääni sanoo koko ajan, että kuulen vain mitä haluun kuulla ja sanot vain sen verran ku tarvii... Siinä oot kyl hyvä, "lämmittelyssä", muhun ainakin tehoo. Oikeasti mulle on ihan sama mitä ajattelet, kunhan saan sut aina välillä varastaa, mut tottahan se on, että kuitenkin mieluummin haluisin, että sanoisit mitä tarkotat, etkä vaan leikkis.
Voi jos saisin edes sekunnin katseen sulta joku päivä... jo olis taas hymy huulilla pitkään:)
kyllähän mä nyt alan olla ihan eri maailmassa kun viime talvena, paremmassa olotilassa.. voisin jopa antaa paljon enemmän, kun uskoisitkaan.. ;)
että jos mä saisin tarpeeks rohkeutta niin saisin sulle sanottua kiitosta kaikesta, ja jotain muutakin...
enpä nyt oikeen tiedä luottaisinko suhun enää..voisin..jos haluaisit...
no, mä lupaan että enää en tahallani aiheuta surua..anteeksi että niin tein..
Nyt olet kyllä rakas ihan väärässä paikassa... En ole ollenkaan se, keneksi minut haluat kuvitella, etkä sinä nyt oikein sovi minun Paavokseni. Minä en Paavon viime talvesta tiedä juuri mitään, eikä Paavo ole minulle surua aiheuttanut koskaan. Mutta toivon, että keräät rohkeutesi ja saat viestisi perille oikealle ihmiselle:) Onnea matkaan!
ikävä on tosiaan, mutta minkäs teet?
Sinähän tämän saat aikaan :(
Höh! No älä nyt minuun kuitenkaan sanojasi kohdista! Enhän minä sinulle mitään ole aiheuttanut...
..hanurin omistaja on ottanut yhteyttä?
Nyt semmonen juttu, että sulla mielikuvitus laukkaa vähän yli. Ja tämä on minun ikioma Paavohaikailuviestiketjuni, eikä tänne saa tulla hölmöilemään vain siksi että nimi alkaa kirjaimella J. Ettäs tiedät. Vierailijoiden kuuluu esittää minun Paavoani.
Otappa nyt puhelin käteesi ja soita sille kenelle on asiaa tai sitten jatka vaan illan viettoa. En aio enää käydä lukemassa näitä vaan lähteä kohta katsomaan, jos saisin Paavolta sekuntini.
En tunne yhtäkään ihmistä, jolla olisi hanuri, ainakaan se soitin.
..sie tyttö muuttele nimeä kun itsekin oot J alkuinen.
Eikös se hanuri ole sinulla vielä, ainakin tuolla toisessa etsit omistajaa sille ;DD
Oletko vähän tyhmä vai mikä sua vaivaa? Mene ihmeessä sinne 'toiseen' keskustelemaan hanureistas.
Minun nimeni alkaa kirjaimella S
... niin se pitikin olla, mutta kun rillit tippu,
niin tuli painettua väärää nänniä ;DDDDD
Voi mitä mielessäni liikkuukaan... huh! Kivoja viestejä sulta... ärsyttää poistaa niitä!
Voi kun olisin päässyt sua kattelemaan... Olisin taas painanut mieleeni sun katsees ja salaa siitä aina iltaisin unelmoinut. Miksi en saa painettua sitä niin hyvin mieleeni, ettei se lähtisi ollenkaan pois. Kahteen viikkoon en sitä ole nähnyt ja nyt en edes enää muista. Ehkä huomenna saan uuden tilaisuuden..?
En oikeasti osaa edes hävetä, vaikka pitäis. Olen kai kamala ihminen...
Miksi ihmeessä menen aina niin noloksi kun sulle vahingossa vähän liikaa sanon... Aina innostun liikaa ja laitan viestin suoraan ajatuksistani ajattelematta sen enempää onko ehkä liikaa. Sitten kun vastaat viestiini 'vai niin' tai vastaavaa, tunnen itseni todella typeräksi! Miksei sulta tuu koskaan mitään typeriä viestejä...? Ei edes Paavoltakaan... Täytyy myöntää, että tulee sellainen olo, että et ajattele samalla tavalla kuin minä. Ja toisaalta myös mietin, että taidan olla vähän tyrkky...? Luotan kuitenkin siihen, että sulla on sen verran munaa, että sanot suoraan kun on tarvis. Jättäisin sut rauhaan sillä sekunnilla.
Uskaltaisinkohan vielä toivoa...? Että näkisin sut huomenna ja etten enää hölmöilis. Ja että mitään ikävää ei tapahtuisi.
Olen miettinyt, miten tämä päättyy. Tuskin me vanhainkotiin asti näin jatketaan. Mikä on se syy sitten kun tämä loppuu? Toivon, ettei se ole kummallekaan satuttavaa tai noloa tai muuta kurjaa. Ehkä tämä vaan ajan kanssa hiipuu. Toivottavasti. Ei tämä oikeasti ole kivaa, eihän? ;)
- Puavo, Puavo, missee minun piä on!
Renki vastasi:
- No ee se kaakana voe olla ku kerran iäni kuuluu!