En teidä mikä minua vaivaa. Lievä masennus vai mikä lie. Mikään ei kuitenkaan huvita, mistään en saa enää iloa, voimaa ei ole pinnistää enää yhtään.
Olen opinnoissani loppusuoralla, tosin vuoden muita myöhemmässä vaiheessa. Kaikki luokkatoverit on siis jo valmistuneet, minä en, ja koko ajan vain venyy. Tämä painaa eniten. Tekemättömiä töitä ei ole paljon mutta ne ovat ne vaikeimmat. Ongelmia on. En jaksa millään enää puristaa, olen jo viimeisetkin mehut itsestäni puristanut. Voimaa ja iloa en löydä mistään. On toki hyviä ystäviä ja perhe jotka tukevat. Silti ne eivät ne voi minua töissäni auttaa. Itse minun on kaikki jaksettava tehdä .
Samaan aikaa painaa yksinäisyys. Olen aivan liian kauan ollut yksin, tarvitsisin todella paljon elämänkumppania jonka kanssa jakaa kaiken. Biologinen kellokin on pärähtänyt käyntiin mutta sen olen yrittänyt parhaani mukaan vaimentaa. Ei ole perheen aika vielä kun ei ole miestä eikä ammattia.
Lisäksi päässäni pyörii tulevaisuus, mistä töitä ja mitä oikeasti haluan elämältäni. Nykyinen asuinpaikka on ahdistanut jo pitkään, täältä en saa enää muuta kuin päänsäryn. Silti, minne ihmeeseen muuttaisin kun täällä kuitenkin ovat kaikki hyvät ystävät? Miten voin jaksaa ilman näitä suhteita? Osa minusta tahtoo kauas pois, osa minusta haluaa olla lähellä ystäviä. Ilman niitä olen vielä yksinäisempi.
Miten ikinä jaksan tämän syksyn? Kyse ei ole kuin loppuvuodesta, ei se niin ppitkä aika ole. Mutta kun voimaa ei ole edes yhteen päivään. Tämän tunnelin päässä ei tällä hetkellä valoa näy.
Kiitos niille jotka jaksoivat lukea tämän loppuun. Oli vain saatava purkaa pahaa oloani välillä muillekin kuin ystäville.
Kommentoikaa, neuvokaa, jakakaa oloanne vapaasti.
Olen opinnoissani loppusuoralla, tosin vuoden muita myöhemmässä vaiheessa. Kaikki luokkatoverit on siis jo valmistuneet, minä en, ja koko ajan vain venyy. Tämä painaa eniten. Tekemättömiä töitä ei ole paljon mutta ne ovat ne vaikeimmat. Ongelmia on. En jaksa millään enää puristaa, olen jo viimeisetkin mehut itsestäni puristanut. Voimaa ja iloa en löydä mistään. On toki hyviä ystäviä ja perhe jotka tukevat. Silti ne eivät ne voi minua töissäni auttaa. Itse minun on kaikki jaksettava tehdä .
Samaan aikaa painaa yksinäisyys. Olen aivan liian kauan ollut yksin, tarvitsisin todella paljon elämänkumppania jonka kanssa jakaa kaiken. Biologinen kellokin on pärähtänyt käyntiin mutta sen olen yrittänyt parhaani mukaan vaimentaa. Ei ole perheen aika vielä kun ei ole miestä eikä ammattia.
Lisäksi päässäni pyörii tulevaisuus, mistä töitä ja mitä oikeasti haluan elämältäni. Nykyinen asuinpaikka on ahdistanut jo pitkään, täältä en saa enää muuta kuin päänsäryn. Silti, minne ihmeeseen muuttaisin kun täällä kuitenkin ovat kaikki hyvät ystävät? Miten voin jaksaa ilman näitä suhteita? Osa minusta tahtoo kauas pois, osa minusta haluaa olla lähellä ystäviä. Ilman niitä olen vielä yksinäisempi.
Miten ikinä jaksan tämän syksyn? Kyse ei ole kuin loppuvuodesta, ei se niin ppitkä aika ole. Mutta kun voimaa ei ole edes yhteen päivään. Tämän tunnelin päässä ei tällä hetkellä valoa näy.
Kiitos niille jotka jaksoivat lukea tämän loppuun. Oli vain saatava purkaa pahaa oloani välillä muillekin kuin ystäville.
Kommentoikaa, neuvokaa, jakakaa oloanne vapaasti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voihan harmi kun valmistuminen on lähellä ja voimia tarvittaisiin lisää.
Ensinnäkin, älä tässä vaiheessa rasita itseäsi tulevaisuudella, mahdollisilla ongelmilla sillä nyt on tärkeintä että valmistut. Älä mieti tässä vaiheessa muutatko muualle vai et, keskity tähän hetkeen ja siitä selviämiseen. Älä nyt mieti liikaa elämänkumppaniasioita, vielä, ehdit sitten valmistumisen jälkeenkin. Älä ihmeessä vertaa omia opintosuorituksia ja aikataulua muiden vastaaviin. Sitä sinun ei tarvitse tehdä, eikä kannata.
Hanki keskusteluapua jos tuntuu ettei ystävät ja omaiset riitä. Joskus vieras ihminen on hyväksi näissä asioissa.
Suunnittele miten palkitset, hemmottelet itseäsi kun vihdoin valmistut. Keksi jokin ihana palkinto itsellesi. Itse asiassa voisit vaikka joka päivä palkita pikkuisen itseäsi jollakin lailla jos olet jaksanut sen päivän ahertaa. Hiljaa hyvä tulee, sanoo sananlaskukin.