mikä vamma mullakin on?

meitsi kirjoitti:

kun tässä todella hyvin alkaneessa suhteessa mä toisinaan vaan piiskaan itteeni, tai jotenkin dissaan ja aliarvioin. Aina välillä tulee olo että miksiköhän toikin mua rakastaa ja pelkää että kohta se rupeaa varmaan itsekin miettimään, että miksi, ja että se ei jaksa kuitenkaan katsella mua kauhean pitkään ja että olen ihan paska, ruma ja tylsä, tai enemmänkin tukahduttava ihminen. Mä ärsytän itseänikin näillä oudoilla tuntemuksilla. Tänään en oo tähänkään mennessä selvinny siitä että kiukuttelin miehelle viime yönä. On entistä enemmän semmonen olo että nyt mokasin ja ehkä se mitä pelkään tulee nyt nopeammin. En ymmärrä mistä nää tunteet tulee. Mua on pienestä pitäen rakastettu ja huomioitu hyvinkin paljon molempien vanhempien taholta. Tulee vaan mieleen eräs mies muutama vuosi sitten, joka oli sitoutumiskammoinen tai muuten vaan täysi kusipää joka pompotteli mua pari vuotta, teki yllätyskatoomisia. Jopa viikkoon siitä ei saattanut kuulla mitään eikä sitä saanut kiinni. Olin jatkuvasti varpaillani ja mietin vaan että mitä minä voisin tehdä että asiat olisi paremmin ja että mitä minusta puuttuu kun asiat menee näin päin helvettiä. Yritin sitten tehdä kaiken ajatellen, että "en ärsyttäisi tai ahdistaisi". Olin semmonen tasan 20v naiivi tapaus enkä ikinä antaisi kenenkään kohdella mua niin enää. "erottiin" sitten viimeiseen katoamistempaukseen missä sitten lopulta tuli viestiä että tukehdutan sen tai jotain. Siitä sitten on jääny kai nää traumat ja huonommuuden tunteet mistä en vaikuta pääsevän yli? Tuntuuko kenestäkään samalta? Mä en jaksaisi olla itselleni niin ankara toisinaan, kun samaan aikaan tavallaan ymmärrän ettei mussa ole vikaa, mutta pelkään että toinen näkee jotain mitä mä en näi ..tai jotain. Ihan sekasin =/ On vaan tehny mieli itkeä koko päivän.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä