Liian pieni häkki?

minulla on papukaija neitokakadu. me opetimme sen kesyksi niin että ostimme hirssiä ja syötimme sitä hirssillä... juttele niile ja ole niiden kanssa kyllä se siitä:)

Mulla on ollut koko ikäni unduja,tällä hetkellä viisi undua. Vanhin jo ollut kuusi vuotta. Tällä hetkellä kaksi ainoastaan on ns.jotenkin kesyjä.En ole koskaan ajatellut että niiden olisi pakko olla kesyjä. Se on tapahtunut itsestään, en ole mitään erityistä tehnyt. Olenkin sitä mieltä että kaikki undut eivät vaan kesyynny, ovat liian arkoja, vaikka mitä tekis,väkisin ei kannata yrittää.Minullakin on kaksi kaksi vuotiasta, ja ne on tosi arkoja,enkä kyllä usko että ne siitä enää kesyyntyy, koska niillä on lajitoverit seurana.

Unduillasi on kyllä mielestäni liian pieni häkki. Kannattaisi sanoa vanhemmilesi, että ne oikeasti tarvitsevat suuremman. Jos he eivät suostu, niin kahhattaisi säästää vaikka 150 euroa, ja mennä eläinkauppaan katselemaan isokokoisia halpoja häkkejä. Uskon kyllä, että vanhenpasi antavat sinun ostaa uuden häkin omalla rahalla.

Häkkisi ei täytä edes minimimittoja. Sietäisi vanhempiesi hävetä. Pari viikkoa aikaa korjata asia tai suutun! Jospa selvittelen tässä IP-numerosi ja otan yhteyttä vanhempiisi eläinsuojeluasioiden yhteydessä... :)

Saimme nyt sittenkin sellaisen ison papukaijahäkin, korkeudeltaan se on 100cm elikkä metrin, ja leveydeltään n. 70cm. Tilaa riittää niille yllinkyllin siinä. :) Ja tuosta yhdestä viestistä.. Kannattaisi lukea vähän tarkemmin, ennenkuin alkaa valittamaan! >:l Innoissaan olivat kun pääsivät siihen uuteen häkkiin. Eikä maksanut mitään! Sen saimme tutuilta joilla oli ennen ollut papukaija. ^^ Kiitos neuvoistanne kuitenkin.

Hei vain.
Ekspertti en näissä undulaattiasioissa ole, sillä en heikäläisiä omista, kaksi on kyllä lainassa ollut viimeiset pari kuukautta sillä niiden omassa kodissaan räyhää remontti. Heikon kokemusteni ja lainaundulaattieni omistajan kertomusten pohjalta yrittäisin antaa jotain osviittaa lintujesi kesyyntymättömyydestä.

Undulaatit eivät liene kesyynny niin helposti mikäli

-Niitä on kaksi tai useampi kappale jolloin ne saavat seuraa toisistaan eivätkä joudu sosiaalisesti riippuvaiseksi ihmisestä.

-Ne saavat lentää paljon vapaasti, jolloin niillä on tilaa paeta ihmistä eikä läsnäoloon tavihe tottua. Lentämisvapautta en silti kesyyden vuoksi lähtisi rajoittamaan.

-Niitä ei käsitellä tarpeeksi: mikäli käsittely rajoittuu vain epämiellyttävin asioihin kuten nokanleikkuuseen, ei ole ihme ettei linnuista tule käsikesyjä. Itse kutsun aina ystäväni isän leikkaamaan nokan, jotteivat lintu alkaisi pelätä minua.

-Niillä on tukusta, edellisietä kodista tai vastaavasta huonoja kokemuksia tai niitä ei ole nuorina ihmisiin totutettu.

-Linnut elävät omassa huoneessaan, jossa ihmiset eivät vietä arkiaikaansa.

Minunkaan lainaundulaattini eivät ole kesyjä lintuja. He kokivat nuorina paljon epäsuotuisaa kohtelua: niitä ei totutettu ihmisen läsäoloon ja niitä heiteltiin kodista toiseen. Kun ne lopulta saapuivat ystäväni taloon, ne eivät ihmisiin enää luottaneet. Ystäväni talossa linnut asuvat vapaana kodinhoitohuoneessa. Siellä ne sirkuttivat katon rajassa pyykkitelineen päällä eivätkä joutuneet päivittäin ihmisten käsien lähelle. Sanottakoon, etteivät undut olleet kauhuissaan ihmisen nähdessään, vaan istuvat kyllä toisinaan ystäväni kädellä mikäli salaattia oli lahjuksena ja joskus jopa ilman. Arkoja kuitenkin.

Remontin myötä linnut siirrettiin minun yksiööni. Siellä ero edelliseen tilanteeseen oli kahdesta kohdasta merkittävä: linnut asuvat samassa huoneessa kuin minä itse (koska talossa ei ole kuin yksi huone) ja niillä on reilusti enemmän tilaa lentää. Minä en ole edes yrittänyt kesyttää lintuja, mutta olen päivittäin antanut niille kädestä salaattia häkkiin jotta minuun tottuisivat.
Nyt näyttää siltä, että linnut todella ovat kesyyntymässä hiukan. Varsinkin pienempi ja arempi istuu kädelläni ilman mitään salaattilahjuksiakin.

Uskon että syy undulaattien osittaiseen kesyyntymiseen on siinä, että minä olen joka päivä monta tuntia samassa tilassa tekemättä kuitenkaan itse linnuille mitään. Teen omia juttujani: syön, juon kahvia, maalaan, luen yms yms mitä kaikkea nyt ihmiset kotonaan tekevätkään. Linnut ovat pakosta joutuneet hyväksymään jatkuvan läsnäoloni ja ymmärtäneet että se, että käännän lehteä kirjasta ei merkitse maailmanloppua.

Pohdi näitä asioita, carole. Toivottavasti jostakin niistä on sinulle apua.
Onnea kesytysyritykselle!

Itselläni oli aikoinaan kaksi undulaattia vihreä ja sininen..ekan lintuni valitsin suurella tunteella lintuni katsoi skarpisti ympärilleen ja olin aivan varma että tuo on minun lintuni. Aioin ensin ostaa ison papukaijan mutta kun näin tämän undulaatin olin varma siitä että sen haluan. Se oli aivan nuori ei ollut vielä vahanokkakaan aivan valmis ja siitä tulikin uros. Pidin sitä aluksi yksin ja höpöttelin sille paljon ja se oli aina samassa huoneessa kuin mekin. Yksinollessaan sillä oli radio auki.
(undulaatit rakastavat meteliä :)
Muutaman kuukauden päästä jo kun undulaattini oli kesy otin sille kaverin ujon vanhemman undulaattinaaraan. Se ei oppinut kesyksi mutta oppi jonkin verran luottamaan minuun ja antoi joskus minun auttaa takaisin häkkiin. Lensivät paljon vapaana ja tällä ujolla oli ranskalainen sulkasato. Eka lintuni ei muuttunut yhtään kaverin saatuaan vaan roikkui edelleen silmälaseissani ja puhdisti kulmakarvani :)
Se oppi myös puhumaan..nauroi ja puhua päpätti kuin radio ja vihelteli. Ihana lintu kuin koira. Me viheltelimme vuorotellen aina pätkän ja toinen vihelsi saman ja teki sitten oman vihellyksensä jonka toistin ja näin pölpöttelimme toisillemme, meillä oli myös kutsu huuto toisillemme kun tulin kotiin...eli vihjeeksi tuo tarina kyllä undulaatit kesyyntyy ja voivat oppia höpöttelemäänkin. Mutta ota aluksi vähäksi aikaa nuori uros ja sitten sille vasta kaveri kun se on kesy. Lintukaverin se tarttee ehdottomasti. Älyttömän seurallinen lintu :)