Onko täällä muita jotka ovat jännityksen tai muun vastaavan syyn takia käyneet lääkärissä? Itse satuin eilen lukemaan tätä palstaa ja huomasin, että vaivaan on todella olemassa lääkehoito. Satun itseasiassa opiskelemaan farmasiaa ja kävin sitten lääkärin tietokannoista katsomassa tietoa esiintymisjännityksestä. Huomasin, että esiintymisjännitys saattaa olla kytköksissä sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Otin tästä pelosta selvää ja yhtäkkiä tajusin, että olen sairastanut sosiaalisten tilanteiden pelkoa jo vuosikausia. Oireeni täyttivät kaikki taudin kriteerit, ja epäilen että itselläni sos. tilanteiden pelko liittyy yleiseen ahdistuneisuushäiriöön. Aiemmin luulin sairastavani lievää masennusta, mutta alakulo vaihtui joitain aikoja sitten ihan selvään ahdistukseen. Ulkoisesti kaikki on hyvin ja tiedän sen, mutta on vaan niin paha olla. Minulla on harva se päivä jännityspäänsärkyä ja unettomuutta sekä päivittäin lieviä paniikkihäiriön oireita. Tämä päivä meni kuitenkin aika normaalisti ja nyt mietityttääkin että soitinko aamulla turhaan sen ajan yleislääkärille. Eli pointtini siis oli kysyä muiden kokemuksia jännittyneisyydestä/ahdistuneisuushäiriöstä ja lääkärillä käynnistä. Saako vaivaan "helposti" lääkkeet? Pystyn kuitenkin päivittäin tunnistamaan itsessäni monia ahdistuneisuushäiriön oireita... kyvyttömyys sosiaaliseen kanssakäymiseen ja jännittämättömyyteen todella haittaa tavallista elämää. Nyt pelottaa sekin että juuri silloin vastaanottopäivänä on hieman helpompi olla enkä vakuuta lääkäriä sillä että tarvitsisin hoitoa. Kokemuksia/mielipiteitä siis kaivataan!
Kiitos niille jotka jaksoivat lukea tämän pitkän viestini loppuun asti.
Kiitos niille jotka jaksoivat lukea tämän pitkän viestini loppuun asti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voistko keroa mulle sun oiresita ja vähän muuta mitä olet lukenut. Mä oon vahvasti ruvennu epäileen itselläni samaa, tuntematon ahdsitus on ruvennut vaivaamaan normaalia elämää tosi pahasti? pitäskö mennä koulu terkkarille? oireet on alkanut nyt kun monen vuoden jälkeen alotin opiskleut.
Omat oireeni vaihtelevat hieman, harvoin on kaikkia oireita yhtä aikaa, mutta näitä oireita minulla on ollut:
jännityspäänsärkyä, hermostuneisuutta, nukahtamisvaikeuksia, paniikkihäiriön oireita, ahdistuksen tunne yleensäkin, masennusta toisinaan (masennuksen ja ahdistuksen raja on aika häilyvä...), sitten olen huomannut jääväni enemmän taka-alalle ja yritän olla mahdollisimman huomaamaton, enkä oikein osaa olla toisten kanssa, vaikka haluaisinkin. Usein stressaan myös tulevista asioista ja pistän liian paljon arvoa jollekin pikkujutulle.
Mitä itse muistan lukemastani, nuo ovat juuri yleisen ahdistuneisuushäiriön tunnusmerkkejä. Ahdistuneisuushäiriöisellä saattaa myös ahdistus vaihtua välillä masennukseen ja toisinpäin. Apua kannattaa oikeasti hakea, sen olen vihdoin ymmärtänyt. Terkkari on hyvä apu, kannattaa ilman muuta mennä sen juttusille. Nykyään niilläkin on koulutusta mielenterveyteen liittyvissä asioissa ja ne osaa neuvoa minne pitäisi ongelmansa kanssa jatkaa. Yleislääkäri on toinen hyvä vaihtoehto ja saattaa olla, että vaivasta selviää pelkällä lääkityksellä. Lääkkeiden sivuvaikutukset ovat nykyisin pieniä, eikä riskejä pahemmin ole. Yleiseen ahdistuneisuushäiriöön käytetään samantyyppisiä lääkkeitä kuin masennukseen, jännittyneisyyteen, sosiaalisten tilanteiden pelkoihin ja paniikkihäiriöönkin. Tietysti kullekin määrätään yksilöllisesti sopiva lääkitys. Kannattaa vain rohkaista mielensä ja mennä vaikka sen terkkarin juttusille. Avu hakeminen saattaa olla vaikeaa, ainakin itselleni se oli. Aamulla soitin terveyskeskuksen ajanvaraukseen ja totta puhuen se lääkärinajanvarauksen syyn selittäminen sille hoitajalle oli kova paikka. Hammasta purren yritin pysyä tyynenä ja selittää tilanteeni. Toivon että pysyn koossa sitten lääkärin juttusilla... toivon että sinullakin riittää sisua ja rohkeutta hakea apua. Ei kannata päästää vaivaa liian pitkälle.
Hyvää syksyn jatkoa ja talven odotusta!
Kaikki ovat myös masennuksen oireita.
masennukseeni kuuluu voimakasta ahdistusta, joskus henkisen tason kipuja eli vanteen tunne tai rintaan painaa.
sekä väsyneisyyttä ja hermostuneisuutta ennenkaikkia nukahtamis ja heräämis ongelmia.
ja joissain tapauksissa masennukseen kuuluu myös lievää vaino harhaisuutta esimerkiksi tuntuu niinku muut kattoisivat tai seuraisivat ja että ite olisi jotenki epä muodostunut tai kävelis epä normaalisti.
yleinen masennuksen oire on kummiski alemmuuden tunne elikkä niinku ei kuuluisi mihinkään tai haluaisi vältellä tilanteita.
kauheesti samoja oireita kanssasi. ennen ne ovat ilmentyneet paljon lievemmässä mittakaavassa ja nykyään koulun alettua on ruvennut haittaamaan joka päiväistä elämää. Minulla ehkä suurin asia taustalla on jännitäminen ja esillä olo/esiintyminen. ja paniikki että en osaa vastata jos joku kysyy, eli tyhmyys. tunnen itseni yliopistossa tyhmäksi! kavereita mulla on paljon ja muutenkin vilkas sosiaalinen elämä. mielestäni minua ei masenna vaan ahdistaa,sydän hakkaa ja päätä särkee ja jännittää joku tuntematon asia. ei aina, vaan tiettyjen kurssien aikana. sellaisten joissa tunnen etten osaa mitään.. outoa? olen aina ollut kova stressaamaan, mutta nyt se on muuttunut ahdistukseksi. jos en ottaisi asioita niin vakavasti luulisin että minun olisi helpiompi elää. mutta kun en osaa, mietin likaa...
Jos kerran itsekin tunnistit nuo oireet, ei kannata jäädä niitä ihmettelemään ja miettimään mitä tehdä. Kannattaa todellakin puhua lääkärin kanssa jännityksestä/peloista/paniikkihäiriön oireista. Et menetä siinä mitään, ainoastaan asian tunnustaminen itselleen saattaa olla hieman kovempi paikka. Ainakin itselleni oli, mutta nyt kun olen hakenut apua ja odottelen lääkärikäyntiä, olen miettinyt ettei siinä ole mitään hävettävää. Lääkäreillä on nykyään tarpeeksi tietoa asiasta ja lääkkeet on suht vaarattomia, hyvällä tuurilla lääkäri osaa määrätä heti ensimmäisellä käynnillä sopivat lääkkeet ja elämänlaatu paranee huimasti. Minustakin sinä kärsit oikeasti ahdistuneisuudesta. Toivottavasti hankit apua vaikka kynnys saattaakin tuntua suurelta. Itselläni ei ainakaan voimat riittäisi jos loppuelämäni yrittäisin salata oireitani tai kestää niitä, mieluummin haen lääkäristä apua.