Vähän taustatietoja. Olen 20 vuotias opiskelija. Minulla on muutama ystävä, mutta vähän sosiaalisia kanssakäymisiä. Olen keskivertoa pidempi ja hieman aliravittu, johtuen kuukausituloista joita ei ole. Olen saamaton, lievästi uusavuton ja aika laiska, tosin on tietynnäköisiä asioita joihin suhtaudun vakavasti. Poltan, en juo, harrastan kävelyä, lueskelua ja istun tietokoneella suurimman osan ajastani.
Olen päättänyt olla yksin loppuelämäni. Olen ujo, ulkonäöltäni keskiverto, eli en komea, mutta en kuitenkaan herätä vastenmielisiä reaktioita ja muutenkin huono seura ihminen, sekä viihdyn omissa oloissani.
Ongelmani on etten ole kykenevä seksuaaliseen kanssakäymiseen, mista johtuen en halua seksiä ihmisiä tavatessani. Ja kaikki naisethan haluavat tuntea itsensä halutuksi tms nätiksi, ja hyvin pitkälti jo pitävät tavasta jolla miehet katsovat heitä. Pahoittelen että kirjoittamani painottuu näin yksin puolisesti, jos saan selitellä niin on vaikea kirjoittaa moninäkökulmaista tekstiä joka olisi hyvä, varsinkaan kun en oikein osaa edes kirjoittaa. Asiassa eteenpäin.
Toiseksi, kuten kaikki, olen aika pinnallinen. Joutumatta teeskentelemään tuskin voisin harkita yhteiseloa kenenkään kanssa, jonka en ajattelisi oleva jossian määrin hyvännäköinen, tiedän ettei tämä ole tilanteessani hyvä asia, mutten oikein tiedä miten saisin itseni muuttumaan.
Kolmanneksi, vaikka tapaisinkin jonkun joka selviäisi fyysisellä puolella heikommasta parisuhteesta, niin tuskinpa tämäkään henkilö olisi onnellinen. Jos oppisin välittämään ja 'rakastamaan' ( vieroksun jostain syystä sanaa ) jotakuta vierelläni, en voisi katsoa hänen olevan tyytymätön, enkä kestäisi jos hän ei olisin onnellinen. nietzcheläisittäin menettäisin itsearvostukseni tyystin. Ja vaikka voisinkin niin luulisimpa että tämäkin henkilö sitten joskus keski-iän kriisissä "tutustuisi" muihin ihmisiin vähän liikaa, ja vaikka saisin tietää, en edes loukkaantuisi kun olisin odottanut sitä kuitenkin jo ennekuin tapasinkaan hänet, ja tästä viimeistään nainen päättäisi etten ole mies ollenkaan ja pienet polut eroaisivat jälleen. Tai mistä minä tiedän. Olen ehkä vähän sekava, enkä ihan joka kohdassa rehellinen, ja joissakin asioissa liioitteleva tai muuten vain keskityin ehkä epäolennaiseen. Mutta pääpiirteittäin jotain tämän tyyppistä halusinkin sanoa. Jotain kommentoitavaa? Plz elkää lähettäkö mitään apteekki mainoksia, jos etsin sosiaalista tukea niin NE eivät ole ratkaisut jota tulen KESKUSTELUfoorumista hakemaan.
Olen päättänyt olla yksin loppuelämäni. Olen ujo, ulkonäöltäni keskiverto, eli en komea, mutta en kuitenkaan herätä vastenmielisiä reaktioita ja muutenkin huono seura ihminen, sekä viihdyn omissa oloissani.
Ongelmani on etten ole kykenevä seksuaaliseen kanssakäymiseen, mista johtuen en halua seksiä ihmisiä tavatessani. Ja kaikki naisethan haluavat tuntea itsensä halutuksi tms nätiksi, ja hyvin pitkälti jo pitävät tavasta jolla miehet katsovat heitä. Pahoittelen että kirjoittamani painottuu näin yksin puolisesti, jos saan selitellä niin on vaikea kirjoittaa moninäkökulmaista tekstiä joka olisi hyvä, varsinkaan kun en oikein osaa edes kirjoittaa. Asiassa eteenpäin.
Toiseksi, kuten kaikki, olen aika pinnallinen. Joutumatta teeskentelemään tuskin voisin harkita yhteiseloa kenenkään kanssa, jonka en ajattelisi oleva jossian määrin hyvännäköinen, tiedän ettei tämä ole tilanteessani hyvä asia, mutten oikein tiedä miten saisin itseni muuttumaan.
Kolmanneksi, vaikka tapaisinkin jonkun joka selviäisi fyysisellä puolella heikommasta parisuhteesta, niin tuskinpa tämäkään henkilö olisi onnellinen. Jos oppisin välittämään ja 'rakastamaan' ( vieroksun jostain syystä sanaa ) jotakuta vierelläni, en voisi katsoa hänen olevan tyytymätön, enkä kestäisi jos hän ei olisin onnellinen. nietzcheläisittäin menettäisin itsearvostukseni tyystin. Ja vaikka voisinkin niin luulisimpa että tämäkin henkilö sitten joskus keski-iän kriisissä "tutustuisi" muihin ihmisiin vähän liikaa, ja vaikka saisin tietää, en edes loukkaantuisi kun olisin odottanut sitä kuitenkin jo ennekuin tapasinkaan hänet, ja tästä viimeistään nainen päättäisi etten ole mies ollenkaan ja pienet polut eroaisivat jälleen. Tai mistä minä tiedän. Olen ehkä vähän sekava, enkä ihan joka kohdassa rehellinen, ja joissakin asioissa liioitteleva tai muuten vain keskityin ehkä epäolennaiseen. Mutta pääpiirteittäin jotain tämän tyyppistä halusinkin sanoa. Jotain kommentoitavaa? Plz elkää lähettäkö mitään apteekki mainoksia, jos etsin sosiaalista tukea niin NE eivät ole ratkaisut jota tulen KESKUSTELUfoorumista hakemaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oi ja tietysti on itsekeskeistä kirjoittaa tänne lukematta muiden tekstejä, mutta antakaa anteeksi :)
http://www.pbfcomics.com/temporary/PBF076BCtheManwithNoPenis.jpg
Heh sai ainakin minut nauramaan. :)
Lääkkeitä määräisin suorilla, enkä mitään apteekin mainoksia (en tekstin takia, vaan piirroksen takia).
Pärjäähän sitä elämässä itsekseen ja kaikki nyt eivät löydä ketään, vaikka kuinka haluaisivat. Onhan sitä periaatteessa parempi olla yksinäinen omasta halustaan kuin ilman omaa halukkuutta.
En minä sitä piirrosta ole tehnyt, ja IHAN SATTUMALTA törmäsin tuohon sarjikseen samalla ku kirjottelin tänne ni päätinpä sitte laittaa eteenpäin.
Kun sanoin aikovani olla yksin loppuelämäni, tarkoitin tietysti lähinnä seurustelua, en sen takia että haluaisin, vaan koska tuntui ettei kannata yrittääkään.
Viestini oli kyyninen ja itse aiheen sanelema, ja annoin vääränlaisen kuvan maailmankatsomuksestani ja arvomaailmastani. En minä ajattele ihmisistä sillä tavoin.
Ensisijaisena tavoitteenani oli jäsennellä ja myöntää asia, mikä ei ollut helppoa kuten saman sukupuolen edustajat ehkä voivat kuvitella, mutta olen myös utelias vastauksienne suhteen.
Sinun diagnoosisi, kaikin puolin jos olet vielä mies.
käyppä ottamassa kromosomi testi, koska kuvailemasi asiat on XYY kromosomi poikkeaman tunne piirteitä.
elikkä ei mitään haluja kumpaankaan osapuoleen ja päätä muita pitempi (joka luo oman jännitteen ko pitäisi olla myös henkisesti isompi).
toihan ei kummiskaan ole tappava tauti :) kun se ei ole tauti eikä oire yhtymä alun alkajaankaan ja vuosittain syntyy 50-80 suomessa.
Jos on tunne niinkun olisit muitten ajatusta jokseenkin ylempänä, että muut vaikuttaa jokseenkin yksinkertaisilta ja sinä odotat elämältäsi pikkasen enemmän mitä tämä nykymaailman "konemaisuus" voi antaa, niin vaikkaisin tuota poikkeavuutta.
oli miten oli kummiski minä olen tommoinen "Ihmiskunnan vieroksuma mutaatio" Äo 145, ei mikään kehitys vammasuus mutta mielellään yksin eläjä.