skitsofrenia

Kokemuksia? Siitä että itse sairastaa skitsofreniaa? Joku sukulainen/ystävä jolla on? Pärjääkö skitsofreenikon kanssa? Lääkityksistä? Millainen on läheisten silmin skitsofrenikon pimeä puoli? Entä itse skitsofreenikon mielestä? Pakkoajatuksia etc? Minkä jälkeen diagnosoitu? Onko jollakulla vanhempaa jolla skitsofrenia?
202417
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 20

Vanhimmat

Minulla oli skitsofreenikko huonekaverina sairaalassa ollessani, ja pimeästä puolesta voin sanoa että kaikki meni siihen saakka hyvin kunnes hän sai jostain päähänsä että minä olin juuri niistä porukoista jotka oli häntä seuranneet jo monen vuoden ajan, no hänet siirrettiin toiseen sairaalaan. onneksi.

Äänestä
  • Lääkärit puhuvat tuota paskaa "kuvittelet että.." kunnes potilas, kiitos huumeiden (eli lääkkeiden) jatkuvan yliannostuksen, antaa periksi eikä enää jaksa väittää vastaan.

    Äänestä

  • antavat periksi kirjoitti:

    Lääkärit puhuvat tuota paskaa "kuvittelet että.." kunnes potilas, kiitos huumeiden (eli lääkkeiden) jatkuvan yliannostuksen, antaa periksi eikä enää jaksa väittää vastaan.

    "miksi kuvittelet.." (vastaamalla 'en kuvittele, en ole kuvitellut, en ole koskaan niin sanonut' saat aikaan syytösryöpyn että pitää tunnustaa mielisairaus)
    "SINUA EI KUKAAN JAHTAA!" (vastaamalla 'ei niin, joten pääsisikö täältä ulos' saa kuulla kaikenlaista potaskaa miksi pitää olla tarkkailussa kun tila muuttuu tms., useimmiten tosin 'hoito'väki ei ole kovin puhetaitoista, eikä mitäään järkevää vastausta yleensä tule)

    Äänestä

Isälläni on diagnosoitu skitsofrenia noin 25 vuotiaana, eli juuri kuten "keskivertotapauksella", sairaus puhkesi myös hänellä tuossa iässä. Isäni "joutui" tuolloin sairaalaan pakkohoitoon ja löysi sieltä uuden naisystävän mistä syystä vanhempani erosivat pikkuveljeni ollessa vain yksi vuotias (olimme onnekkaita lapsia, kun pääsimme heti pois noista ympyröistä). Olen kuitenkin seurannut isäni elämää enemmän ja vähemmän läheltä koko ikäni ja tässä muutama tosiasia skitsofreniasta...

Isäni ei ole koskaan hyväksynyt sitä tosiasiaa, että hän on sairas ja tarvitsee siihen apua. Sairaalahoidossa hän on käsittääkseni ollut vain silloin kun on tehnyt jotain sellaista mistä voidaan ottaa pakkohoitoon. Lääkkeitä hän ei katso tarvitsevansa. Ja suhtautuminen normaaliin järkeen ja terveen ihmisen neuvoihin on aika vihamielistä.

Olen lukenut jostain, että naisilla on parempi mahdollisuus parantua tai saada sairaus kuriin kuin miehillä. Lisäksi on ensiarvoisen tärkeää hakeutua heti hoitoon. Pitkään jatkuneena sairaus muodostuu jo vahvasti elämäntavaksi ja se onkin jo vaikeampaa. Isäni kohdalla paraneminen ei enää tule kuuloonkaan, lääkkeiden avulla hän voisi ehkä elää kuitenkin ilman ahdistusta ja tuskaa.

Isälleni on luonteenomaista lyhyt pinna ja aggressiivisuus, etenkin jos häntä kyseenalaistetaan. Lisäksi ajatuksenjuoksua on välillä todella vaikea seurata ja ajatus poukkoilee niin, että siitä on vaikeaa tehdä minkäänlaista tulkintaa. Välillä hän sekoilee asioissa niin, että meidän lasten nimetkin menevät sekaisin. Toisinaan hän syyttää meitä jostain, mitä emme ole tehneet, ikäänkuin puolustaakseen omia pahoja tekojaan. Koko maailma tuntuu olevan häntä vastaan ja hän luo itselleen sellaisen puolustusmekanismin, että syyttää muuta maailmaa kaikesta mikä hänen mieltään kalvaa. Viina on ollut kuvioissa mukana nykyään ja se on tietysti pahentanut asioita... Aika-ajoin hän on vaaraksi muille, koska ei kykene hillitsemään raivoaan. Sairaalastakin hän on päässyt pakenemaan jonkinlaista asetta käyttäen.

Paras mahdollinen tapa saada skitsofrenia hoidettua on puuttua asiaan heti oireiden ilmaannuttua. Alussahan tietysti ilmestyy masennus, eikä sitä välttämättä erota skitsofreniaksi. Mutta ylipäänsä psyykkisiin oireisiin pitäisi puuttua silloin kun ihminen vielä itse pystyy myöntämään ahdistuneisuutensa ja sen, että apu voisi olla tarpeen.

Kerropas oma tarinasi, niin voin ottaa kantaa.

Äänestä
  • Minulla on diagnosoitu skitsofrenia äskettäin. Tavallaan helpotus että tietää miksi on niin oudot oireet ja tärkeintä on se että kun sairaudella on nimi niin saa tarvitsemaansa hoitoa. Tämän takia olen ollut muutaman kkn sairaalassa, itsetuhoisuuden takia ja siksi että mulla on jatkuvasti harhoja (jotka saa lääkityksellä siedettäväksi), myös vainoharhaisuutta (toi liimapurkki kyttää mua ihan varmasti/jos en katso laukkua koko ajan, se katoaa/kaikilla on joku salaliitto mua vastaan/lapset yrittää tappaa mua etc. ei kivaa). Mulla on ollut nämä oireet jo vuosia, alkoivat yläasteiässä, sitä ennen olin vaan vähän outo hylkiö. Pahinta on se että vaikka kaikki on hyvin, saattavat oireet pahentua. Tai vaikka menisi huonosti, oireita ei ole paljoa. Mun mieliala vaikuttaa hyvin vähän oireisiin. Yleensä oireet ohjaavat mielialaa. Pelottavinta ovat erittäin väkivaltaiset ajatukset. Pelkään että olen muille ihmisille vaaraksi ja välttelen siksi usein sosiaalisia tilanteita. Onneksi puoliso tukee ja ymmärtää. Jos en ole varma onko asia totta vai ei, voin kysyä häneltä, häneen kuitenkin luotan eniten. Mulla menee asiat siedettävästi ja arki hoituu kun syön lääkkeet. En missään nimessä halua olla niitä ilman. Ajattelen että lääkkeet skitsofreniaan on sama asia kuin lääkkeet esim diabetekseen. Jos jätän lääkkeet niin kaikki menee päin vittua ja viikossa haluan taas tappaa itseni, kun en kestä. Toivon, etten koskaan hanki lapsia (luultavasti tappaisin ne), en halua kenellekään näin pimeää mutsia, enkä kyllä muutenkaan koe omia lapsia haluavani (eiköhän joku neljästä sisaruksesta hanki lapsia joita voin satunnaisesti hoitaa). Vaikka syön lääkkeet olen kuin jossain sumussa lähes koko ajan. On vaikea hahmottaa etäisyyksiä (pelkään putoavani portaissa ja kävelen mm ovenkarmeja päin) ja ylipäätään näen ja koen ja kuulen ja tunnen erlailla kuin ennen. Joskus täytyy koskettaa asioita koska ei ole varma siitä mitä näkee. Myös persoonallisuuden monet puolet häiritsevät sekä minua, että läheisiä. Vaikein on mun ns lapsellinen puoli, koen silloin olevani pikkukakara, jonka ei kuulu tehdä töitä, maksaa laskuja ja opiskella. Opiskelu ja työ nyt eivät muutenkaan tule tällä hetkellä kysymykseenkään (toivottavasti joskus kykenen) ja laskut mä nyt maksan yms. arkihommat hoidan, mutta saatan leikkiä leluilla jonkun verran etc muuta mitä muut aikuiset eivät tee. Muistakaa hyvät ihmiset että skitsofrenia on yläkäsite monille suht erilaisillekin sairauksille ja kaikki skitsofrenikot (kuten muistakin sairauksista kärsivät) ovat hyvinkin erilaisia. Tässäkään tapauksessa ei ole kahta samanlaista.

    Äänestä

  • n21 kirjoitti:

    Minulla on diagnosoitu skitsofrenia äskettäin. Tavallaan helpotus että tietää miksi on niin oudot oireet ja tärkeintä on se että kun sairaudella on nimi niin saa tarvitsemaansa hoitoa. Tämän takia olen ollut muutaman kkn sairaalassa, itsetuhoisuuden takia ja siksi että mulla on jatkuvasti harhoja (jotka saa lääkityksellä siedettäväksi), myös vainoharhaisuutta (toi liimapurkki kyttää mua ihan varmasti/jos en katso laukkua koko ajan, se katoaa/kaikilla on joku salaliitto mua vastaan/lapset yrittää tappaa mua etc. ei kivaa). Mulla on ollut nämä oireet jo vuosia, alkoivat yläasteiässä, sitä ennen olin vaan vähän outo hylkiö. Pahinta on se että vaikka kaikki on hyvin, saattavat oireet pahentua. Tai vaikka menisi huonosti, oireita ei ole paljoa. Mun mieliala vaikuttaa hyvin vähän oireisiin. Yleensä oireet ohjaavat mielialaa. Pelottavinta ovat erittäin väkivaltaiset ajatukset. Pelkään että olen muille ihmisille vaaraksi ja välttelen siksi usein sosiaalisia tilanteita. Onneksi puoliso tukee ja ymmärtää. Jos en ole varma onko asia totta vai ei, voin kysyä häneltä, häneen kuitenkin luotan eniten. Mulla menee asiat siedettävästi ja arki hoituu kun syön lääkkeet. En missään nimessä halua olla niitä ilman. Ajattelen että lääkkeet skitsofreniaan on sama asia kuin lääkkeet esim diabetekseen. Jos jätän lääkkeet niin kaikki menee päin vittua ja viikossa haluan taas tappaa itseni, kun en kestä. Toivon, etten koskaan hanki lapsia (luultavasti tappaisin ne), en halua kenellekään näin pimeää mutsia, enkä kyllä muutenkaan koe omia lapsia haluavani (eiköhän joku neljästä sisaruksesta hanki lapsia joita voin satunnaisesti hoitaa). Vaikka syön lääkkeet olen kuin jossain sumussa lähes koko ajan. On vaikea hahmottaa etäisyyksiä (pelkään putoavani portaissa ja kävelen mm ovenkarmeja päin) ja ylipäätään näen ja koen ja kuulen ja tunnen erlailla kuin ennen. Joskus täytyy koskettaa asioita koska ei ole varma siitä mitä näkee. Myös persoonallisuuden monet puolet häiritsevät sekä minua, että läheisiä. Vaikein on mun ns lapsellinen puoli, koen silloin olevani pikkukakara, jonka ei kuulu tehdä töitä, maksaa laskuja ja opiskella. Opiskelu ja työ nyt eivät muutenkaan tule tällä hetkellä kysymykseenkään (toivottavasti joskus kykenen) ja laskut mä nyt maksan yms. arkihommat hoidan, mutta saatan leikkiä leluilla jonkun verran etc muuta mitä muut aikuiset eivät tee. Muistakaa hyvät ihmiset että skitsofrenia on yläkäsite monille suht erilaisillekin sairauksille ja kaikki skitsofrenikot (kuten muistakin sairauksista kärsivät) ovat hyvinkin erilaisia. Tässäkään tapauksessa ei ole kahta samanlaista.

    että on kohtalotovereita. Tai no, kiva ja kiva, mutta tiedät varmaan mitä tarkoitan. Itselläni on suht samat oireet ja muutenkin samanlaista. Voimia!!!

    Äänestä

  • samanlainen kirjoitti:

    että on kohtalotovereita. Tai no, kiva ja kiva, mutta tiedät varmaan mitä tarkoitan. Itselläni on suht samat oireet ja muutenkin samanlaista. Voimia!!!

    Sitä samaa sinulle, tiedän mitä tarkoitat! Voimia ja hyvää syksyä sinulle!=)

    Äänestä

  • n21 kirjoitti:

    Minulla on diagnosoitu skitsofrenia äskettäin. Tavallaan helpotus että tietää miksi on niin oudot oireet ja tärkeintä on se että kun sairaudella on nimi niin saa tarvitsemaansa hoitoa. Tämän takia olen ollut muutaman kkn sairaalassa, itsetuhoisuuden takia ja siksi että mulla on jatkuvasti harhoja (jotka saa lääkityksellä siedettäväksi), myös vainoharhaisuutta (toi liimapurkki kyttää mua ihan varmasti/jos en katso laukkua koko ajan, se katoaa/kaikilla on joku salaliitto mua vastaan/lapset yrittää tappaa mua etc. ei kivaa). Mulla on ollut nämä oireet jo vuosia, alkoivat yläasteiässä, sitä ennen olin vaan vähän outo hylkiö. Pahinta on se että vaikka kaikki on hyvin, saattavat oireet pahentua. Tai vaikka menisi huonosti, oireita ei ole paljoa. Mun mieliala vaikuttaa hyvin vähän oireisiin. Yleensä oireet ohjaavat mielialaa. Pelottavinta ovat erittäin väkivaltaiset ajatukset. Pelkään että olen muille ihmisille vaaraksi ja välttelen siksi usein sosiaalisia tilanteita. Onneksi puoliso tukee ja ymmärtää. Jos en ole varma onko asia totta vai ei, voin kysyä häneltä, häneen kuitenkin luotan eniten. Mulla menee asiat siedettävästi ja arki hoituu kun syön lääkkeet. En missään nimessä halua olla niitä ilman. Ajattelen että lääkkeet skitsofreniaan on sama asia kuin lääkkeet esim diabetekseen. Jos jätän lääkkeet niin kaikki menee päin vittua ja viikossa haluan taas tappaa itseni, kun en kestä. Toivon, etten koskaan hanki lapsia (luultavasti tappaisin ne), en halua kenellekään näin pimeää mutsia, enkä kyllä muutenkaan koe omia lapsia haluavani (eiköhän joku neljästä sisaruksesta hanki lapsia joita voin satunnaisesti hoitaa). Vaikka syön lääkkeet olen kuin jossain sumussa lähes koko ajan. On vaikea hahmottaa etäisyyksiä (pelkään putoavani portaissa ja kävelen mm ovenkarmeja päin) ja ylipäätään näen ja koen ja kuulen ja tunnen erlailla kuin ennen. Joskus täytyy koskettaa asioita koska ei ole varma siitä mitä näkee. Myös persoonallisuuden monet puolet häiritsevät sekä minua, että läheisiä. Vaikein on mun ns lapsellinen puoli, koen silloin olevani pikkukakara, jonka ei kuulu tehdä töitä, maksaa laskuja ja opiskella. Opiskelu ja työ nyt eivät muutenkaan tule tällä hetkellä kysymykseenkään (toivottavasti joskus kykenen) ja laskut mä nyt maksan yms. arkihommat hoidan, mutta saatan leikkiä leluilla jonkun verran etc muuta mitä muut aikuiset eivät tee. Muistakaa hyvät ihmiset että skitsofrenia on yläkäsite monille suht erilaisillekin sairauksille ja kaikki skitsofrenikot (kuten muistakin sairauksista kärsivät) ovat hyvinkin erilaisia. Tässäkään tapauksessa ei ole kahta samanlaista.

    Hienoa luettavaa! Sinun tekstistäsi paistaa se, että olet hyväksynyt ajatuksen sairaudestasi ja siitähän se paraneminen lähtee! Olet myöskin hyvin realistinen sairautesi suhteen ja oli ihana lukea, että luotat puolisoosi ja kysyt häneltä jos epäilet omaa arviointikykyäsi. Pidä siitä kiinni! Isäni aina pitää oman päänsä ja vaikka kuinka yrittäisin saada häntä huomaamaan että todellisuus on toinen, hän ei usko. Ja muista, että tästä voi parantua ja peli ei todellakaan ole menetetty! Kun olet noin hyvin alkanut itseäsi hoitaa ja tiedostat sairautesi, en epäile hetkeäkään, ettetkö vielä paremmin voisi! Paljon voimia ja nauti syksystä!
    Älä anna vastoinkäymisten lannistaa liikaa.

    Äänestä

  • n21 kirjoitti:

    Minulla on diagnosoitu skitsofrenia äskettäin. Tavallaan helpotus että tietää miksi on niin oudot oireet ja tärkeintä on se että kun sairaudella on nimi niin saa tarvitsemaansa hoitoa. Tämän takia olen ollut muutaman kkn sairaalassa, itsetuhoisuuden takia ja siksi että mulla on jatkuvasti harhoja (jotka saa lääkityksellä siedettäväksi), myös vainoharhaisuutta (toi liimapurkki kyttää mua ihan varmasti/jos en katso laukkua koko ajan, se katoaa/kaikilla on joku salaliitto mua vastaan/lapset yrittää tappaa mua etc. ei kivaa). Mulla on ollut nämä oireet jo vuosia, alkoivat yläasteiässä, sitä ennen olin vaan vähän outo hylkiö. Pahinta on se että vaikka kaikki on hyvin, saattavat oireet pahentua. Tai vaikka menisi huonosti, oireita ei ole paljoa. Mun mieliala vaikuttaa hyvin vähän oireisiin. Yleensä oireet ohjaavat mielialaa. Pelottavinta ovat erittäin väkivaltaiset ajatukset. Pelkään että olen muille ihmisille vaaraksi ja välttelen siksi usein sosiaalisia tilanteita. Onneksi puoliso tukee ja ymmärtää. Jos en ole varma onko asia totta vai ei, voin kysyä häneltä, häneen kuitenkin luotan eniten. Mulla menee asiat siedettävästi ja arki hoituu kun syön lääkkeet. En missään nimessä halua olla niitä ilman. Ajattelen että lääkkeet skitsofreniaan on sama asia kuin lääkkeet esim diabetekseen. Jos jätän lääkkeet niin kaikki menee päin vittua ja viikossa haluan taas tappaa itseni, kun en kestä. Toivon, etten koskaan hanki lapsia (luultavasti tappaisin ne), en halua kenellekään näin pimeää mutsia, enkä kyllä muutenkaan koe omia lapsia haluavani (eiköhän joku neljästä sisaruksesta hanki lapsia joita voin satunnaisesti hoitaa). Vaikka syön lääkkeet olen kuin jossain sumussa lähes koko ajan. On vaikea hahmottaa etäisyyksiä (pelkään putoavani portaissa ja kävelen mm ovenkarmeja päin) ja ylipäätään näen ja koen ja kuulen ja tunnen erlailla kuin ennen. Joskus täytyy koskettaa asioita koska ei ole varma siitä mitä näkee. Myös persoonallisuuden monet puolet häiritsevät sekä minua, että läheisiä. Vaikein on mun ns lapsellinen puoli, koen silloin olevani pikkukakara, jonka ei kuulu tehdä töitä, maksaa laskuja ja opiskella. Opiskelu ja työ nyt eivät muutenkaan tule tällä hetkellä kysymykseenkään (toivottavasti joskus kykenen) ja laskut mä nyt maksan yms. arkihommat hoidan, mutta saatan leikkiä leluilla jonkun verran etc muuta mitä muut aikuiset eivät tee. Muistakaa hyvät ihmiset että skitsofrenia on yläkäsite monille suht erilaisillekin sairauksille ja kaikki skitsofrenikot (kuten muistakin sairauksista kärsivät) ovat hyvinkin erilaisia. Tässäkään tapauksessa ei ole kahta samanlaista.

    ...onhan tämä aivan järkyttävää huomata miten ihmiset kehtaavat kirjoitella tuollaisia rasistisia tekstejä tänne. Ilmeisesti kova halu loukata ja olla ilkeä, mutta mehän emme siihen mukaan lähde, emmehän! Tavallaan olen jopa onnellinen siitä, että isäni on skitsofreenikko, se on opettanut minulle paljon erilaisuuden hyväksymisestä ja muiden ihmisten huomioon ottamisesta. Enkä aio sitä peitellä tai hävetä! Oppikoot muut hyväksymään tai menköön pois!

    :) Auringonpaistetta kaikille mukaville ihmisille!

    Äänestä

Skitson paperit saa suurin osa niistä jotka psykiatrin eteen joutuvat: joutumiseen on kaikenlaisia syitä, suurin osa ei ole syystä sinne joutunut.
Juuri kerrottiin tekstiteeveessä että yksi lääkäri oli saanut kho:hon asti juttunsa (mutta oli kuitenkin oikeus aiemmin hänet hoitoon määrännyt, mikä on hyvin harvinaista, tavalliset ihmiset joutuvat yleensä ilman mitään oikeudenkäyntejä eli käytännössä yleensä ilman syytä):
Diagnoosin saanti on arpapeliä, lääkärihän ei tunne potilasta eikä ole kiinnostunut tutustumaankaan. Jotta diagnoosi olisi oikea lääkärin pitäisi tuntea potilas, olla tätä älykkäämpi sekä välittää ihmisistä - hyvin harvoin lääkärissä on mitään näistä vaatimuksista.

-------
Valtiolla on varsin kaksijakoinen kanta tappamiseen: kansalaiset,
varsinkaan vähävaraiset eivät niin rangaistusten uhalla saa tehdä -
valtio kuitenkin saa tehdä niin ilman huolta rangaistuksista kunhan
tapettava ensin julistetaan hulluksi.

Tällöin voidaan ilman oikeudenkäyntiä syöttää tappava määrä
erilaisia lääkkeitä, kuolema on hidas, kivulias - ja varma. Aina
joku jää kitumaan lääkepöpperöön jossa ei omaa
nimeäänsäkään muista pelotteeksi muille.

Hulluksi ilman julkista ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä
julistetuille tulisi antaa korvauksia kuten syyttä selleihin
lukituille - myös lääkkeillä tapahtuneesta kidutuksesta.
Samoin menehtyneiden omaisille.

Kidutushan ei lopu ulos päästyäkään vaan vieroitusoireet usein
estävät lääkkeiden käytön lopettamisen. Osa niistä muuttaa
aivojen kemiaa, erilaisia välittäjäaineita vastaanottavat reseptorit
tukitaan, tms., siten ettei enää ilman niitä voi olla esim.
ahdistumatta todella vakavasti tai muutoin tervejärkisenä.

http://www.antipsychiatry.com

http://groups.google.com/group/sfnet.tiede.historia/msg/019b0e11c26abd29

Yltä linkistä, kirjoitettu vuonna 2004:

Esimerkiksi tämänpäiväinen iltasanomat levittää vihaa varattomia
vastaan luettelemalla henkilöitä jotka ovat _ensin_ joutuneet
lääkityiksi ja sitten murhanneet. Sanovat että hulluja löytyy
kaduilta.

Eivät nämä ensin murhaa ja sitten joudu lääkityiksi vaan ensin
joutuvat lääkityiksi, sitten joko kuolevat sivuvaikutuksiin, kärsien

lopun ikäänsä pahinta kuvittelemaasi kankkusta vastaavissa
olosuhteissa tai sekoavat riittävästi tappaakseen jonkun.

Lääkärien vastuusta ei puhuta mitään. Huumediileri joutuu
vankilaan.
Lääkäri vaarallisemmista aineista ei.

Jos joku vapaaehtoisesti lääkettä tai huumetta ottaa, toki on
riittävän tyhmä että voidaan katsoa syyntakeettomaksi mutta
lukuisat
pakosta lääkityt - eivät he itse päättäneet koukkuun jäädä
vaan
yhteiskunta heidät siihen pakotti.

Kadun sijasta asuisivat nämä "kadulle sairaalasta joutuneet"
lämpöisissä taloissa jos heillä rahaa siihen olisi. Sairaalaan
löytyy
rahaa. Vuorokausi maksaa enemmän kuin kuukausi laadukkaassa asunnossa.

Tarkoitus ei olekaan auttaa vaan rangaista.

http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/1076153684292

"Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen TEO:n mukaan vakaviin rikoksiin
syyllistyneet syyntakeettomat pääsevät liian usein vapaaksi ilman
riittävää hoitoa."

Näin asia ei ole. Yleensä he nimittäin syyllistyvät rikoksiin vasta
"hoidon" jälkeen.

Lääkkeet sekoittavat päänupin siinä missä muutkin huumeet ja
sitten he eivät enää - osa heistä - ole oikeudenkaan mielestä
syyntakeellisia.
TEO:n natseilla on mennyt syy ja seuraus päälaelleen kun haluavat
pakkohoitoon rikollisia jotka rikoksia tekevät koska heitä on
"hoidettu" - eli lääkkeillä julmasti kidutettu. Suurin osa kärsii
kidutuksensa hiljaa - osa edes vähän kostaa yhteiskunnalle
kidutustaan. Heidät TEO tahtoo vaientaa voimakkaammilla lääkkeillä.

Suurin osa kidutukseen joutuvista ei ole mitään tehnyt kellekään,
kunhan yhteiskunta on heihin vihansa jonkun ehdotuksesta kohdistanut.

Oikeudenkäyntiä ei ole ennen tuomiota eikä perätöntä ilmoitusta
edes pidetä rikollisena. Aivan samasta väitetystä teosta tuomio
vaihtelee välillä ei mitään - henki pois pitkällisen kidutuksen
jälkeen.
Myös perättämien ilmoitusten tekijät tulisi laittaa vastuuseen
teoistaan.

Teosta, jota ei tarvitse oikeudessa tai mitenkään muutoinkaan
näyttää tapahtuneeksi. Pelkkä syytös riittää. Teon -tai
puheiden- ei tarvitse olla rikollisia. Riittää että keksitty tai
esimerkiksi asiayhteydestä irroitettu sanonta kuulostaa uskottavalle.
Vaikka se laitettaisiin suuhun jonka ei ole tunnettu sellaisia
puhuneen.

Koska valtiolla ei yleensä ole tarvetta päästä kenestäkään
eroon,
lainsäädäntöä käyttävät hyväkseen hyvämaineiset rikolliset
jotka eivät
teostaan jää kiinni kun sitä ei tulla tutkimaan, kun he ovat
uskotuiksi tulleet.

Oli syytös jolla rikos eli perätön ilmianto tehdään kuinka
päätön
tahansa.

Laillisten, usein pakolla määrättyjen aineitten aiheuttamat haitat
ovat suuremmat kuin laittomien huumeiden, huolimatta siitä että
laittomien huumeiden haitoista suuri osa johtuu niiden kalliista
hankintahinnasta aiheutuvasta rikollisuudesta, kun taas lääkkeet ovat
yleensä käyttäjälleen ilmaisia.

Tähän on syynä se että huumeita käytetään yleensä harvemmin,
oman harkinnan mukaan, lääkkeitä käsketään syömään
päivittäin.

Uhriksi joutunutta kohdellaan tyhmänä pikkulapsena. "tämä lääke
on
sinulle hyväksi, sinä tarvitset sitä, se auttaa sinua"- kun kyse on
sänkyyn laittavasta aineesta joka vie kyvyn ajatella pitkäksi aikaa
tai aineesta joka katukaupassa katsotaan huumeeksi.

Jos aivan saman teon tekisi yksityinen henkilö, olisi kyseessä vakava
rikos. Kiduttaminen ja eristäminen muista, vapaudenriisto on sallittua
vain valtiolle. Psykiatriseksi hoidoksi väitetään tekoja jotka
vievät ihmisyyden uhriltaan.¨

Näin tekevät, psykiatrit, mielisairaanhoitajat ja psykologit sekä
tavalliset lääkärit jotka määräävät pakkohoitoon potilaita -
tai tavalliseen hoitoon suljettuun laitokseen, josta kieltäytyminen
aiheuttaa välittömästi pakkohoidon määräyksen - tulisi laittaa
vastuuseen siten kuin rikoslaki määrää vapaudenriistosta ja
kidutuksesta muillekin rangaistuksia.

Pelkät sivuvaikutukset eivät ole kyseessä, kun lääkkeitä
syötetään
pakolla niitä haluamattomille ja tarvitsemattomille. Tällöin
tarkoituskin on se tila joka niillä aikaan saadaan.

Oikeuteenkaan he, aineiden ja järjestelmän uhrit, eivät pääse,
eivät
ennen lääkitsemistä - minkä jälkeen se onkin turhaa. Viattomia ja
rikoksia tekemättömiä laitetaan laitoksiin pelkän perättömän
puheen
perusteella. Puheen, jota ei tarkisteta mitenkään vaikka sillä on
kauaskantoisia ja haitallisia seurauksia.

Hullun leima, työnteon ja kaiken normaalin elämän syystäkin
(parempi
on työnantajalle olla ottamatta mitään riskejä lääkkeitä
syövän
kummajaisen takia, järkevää ja kannatettavaa on ajatella muita
työntekijöitä ja asiakkaita) estävä leima säilyy koko
loppuelämän
vaikka joskus ulos pääsisikin laitoksesta. Taloudelliset menetykset
ovat erittäin suuria sekä uhrille että valtiolle.

Uhreille tulisi korvata nämä menetykset siinä missä ruumiilliset ja
henkiset vammat jotka valtio on tahallaan lääkkeillä aiheuttanut.

Leimaa tai laitokseen viemistä ei käytännössä mitenkään voi
oikeuteen
saattaa. Jotta järjestelmä olisi edes jotenkin oikeudenmukainen,
tulisi kuulla sekä ilmoituksen tekijää sekä kohdetta oikeudessa
ennen
laitokseen viemistä. Mieluiten sattumanvaraisesti valittujen
lautamiesten määrätessä tuomiosta kuin lääkärin ja poliisin
tavoin
valtion palkkalistoilla olevan tuomarin -ja poliittisesti valittujen
lautamiesten. Oikeudenkäyntien tulisi myös olla julkisia, nykyinen
salailu kertoo vain sen, että oikeudella ei ole käsissään puhtaita
jauhoja.

Mitään tällaista ei tapahdu. Käsien pesemistä harjoitetaan kyllä,
ilmoituksen tekijä kun on ilmoituksen tehnyt, muut ketjussa, joka
uhrin orjuuttaa, tukeutuvat siihen, vaikkei sitä mitenkään ole
missään
todeksi osoitettu. Monessa muussa maassa vastaaviin laitoksiin
laitetaan yhä vallitsevien eugeniikan säädösten mukaisesti
epäsuhtaisesti erirotuisia ja etnisesti eri ryhmää olevia.

Systeemi vaientaa valittajan ''sairaudentunnottomuus'' lisätään
diagnoosiin, lääkkeitä määrätään enemmän, kuolema on
kivuliaampi.
Vaikka on yleisempää toista hulluksi kutsua ja tulla uskotuksi kuin
että kutsuttu on hullu, kutsujaa uskotaan kritiikittä - maassa jossa
suurin osa uskoo jumaliin ja muihin satuolentoihin, ei ole usko
pseudotieteisiin, auktoriteettisiin "lääkärin" sanoihin mikään
kummallinen asia - silti, uhrille kysymys on elämästä ja kuolemasta.

Ei kukaan usko uhriksi joutuvansa, mahdollisuus on pieni - mutta sille
jonka kohdalle se sattuu, elämä on ohi, kuolemaan johtava kärsimys
alkaa.

Näin ollen suuri määrä syyttömiä murhataan erittäin
vaarallisilla
lääkkeillä. Fiksuimmat tajuavat tappaa itsensä ennenkuin lääke
sen
tekee. Parempi kuolla järjissään kuin vähitellen se menettää,
unohtaa
nimensä ja muunkin muistinsa, alkaa käyttäytymään kuten
häiriintynyt
henkilökunta määrää - kuten he katsovat hullujen käyttäytyvän.

Yksilöistä tehdään hullusti käyttäytyvää massaa, lääkkeillä
aiheutetaan oireita joita alunperin ei ollut. Niilekin harvoille jotka
laitokseen vietäessä olivat hulluja olisi parempi olla joutumatta
lääkittäviksi.

Jos pää on jo ennalta sekaisin, ei sitä tulisi enää lisää
sekoittaa
lääkkeillä jotka siinä kyllä onnistuvat.

- Vähän sama kuin antaisi narkkarille lisää huumetta, juopolle
lisää
viinaa, sillä erolla että narkkarilla ja juopolla yleensä
mielenterveys säilyy koska aineet ovat lievempiä ja niitä
käytetään
harvemmin.

Netistä löytyneitä ohjeita tilanteisiin joissa hoitoihmisiä tapaa:

1) Älä koskaan ole eri mieltä hänen kanssaan mistään asiasta,
ellei se
ole aivan välttämätöntä. Vältä kannanottoja.

2) Jos olet pakoitettu tapaamaan hänet, tapaa hänet mahdollisimman
pienellä porukalla (toisaalta todistajasta voi olla hyötyä
myöhemmin)
ja puhu vähän, näin tilanne on pian ohi. Vältä erityisesti
puhumasta
omista tai läheistesi yksityisasioista. Älä
vain ota lasta mukaan.

3) Jos olet pakoitettu menemään johonkin joukkotilaisuuteen jossa
sossumielinen esiintyy, mene takariviin ja käytä mahdollisimman
vähän
puheenvuoroja, mieluiten olet kokonaan hiljaa. Vastauspuheenvuorojen
tulee olla lyhyitä ja lakonisia.

4) Älä koskaan ota oma-aloitteisesti häneen yhteyttä.

5) Mikäli huomaat aikaisemmin normaalin tuttavasi hurahtaneen
sosiaalioppeihin, katkaise välit mahdollisimman pian mutta huomaamatta

ja vähin äänin ikäänkuin vahingossa. Pahin mitä voi tapahtua, on
hänen
kysymyksensä: "Miksi et ole kanssani".
Älä missään tapauksessa kerro hänelle yhteydenpidon loppumisen
todellista syytä.

6) Seurapiirit joiden jäsenet ovat kovasti sossumielisten kanssa
tekemisissä ovat epäilyttäviä, vaikkei piiri olekaan avoimen
sossumielinen. Vältä sellaisia.

Huomennakin valtio lukitsee lapsia laitoksiin ilman todellista syytä.
Kuten toki myös aikuisia ja vanhuksia.

Jos saman tekisi yksityinen henkilö, olisi kyseessä vakava rikos.
Kiduttaminen ja eristäminen muista, vapaudenriisto on sallittua vain
valtiolle. Oikeuteenkaan he eivät pääse, eivät ennen
lääkitsemistä -
minkä jälkeen se onkin turhaa.

Pelkkä epäily riittää. Lapsi kärsii vanhempiensa puolesta.
Väärät
ilmoitukset ovat yleisiä koska sellaisesta ei voi joutua mihinkään
vastuuseen.

http://www.google.com/search?q=antipsychiatry&ie=UTF-8&oe=UTF-8&l=fi&lr=

www.oikos.org/antipsicen.htm
www.hollandandbarrett.com/Concern/Tardive_Dyskinesia.htm

Tardiivi dyskinesia - yleisimmän diagnoosin yleisimpien lääkkeiden
tulos.

www.psychnet-uk.com/psychiatry/antipsychiatry.htm

Netistä löytynyttä:

"Mikään ei ole oikein

Työsketelin psykiatrisesa hoitolaitoksessa vähän aikaa huomasin
ettei mikään ole oikein mitä potilas tekee.
Jos hän katsoi televisiota. Hänet vietiin pois television äärestä
koska liika television katsominen on oire ---- _en muista mistä_. Jos
hän luki lehtiä tämäkin oli väärin niin kiellettiin lehtien luku.
Laitoksissa ei ole paljoa tekemistä ei voi syyttää jotain jos katsoo
televisiota kun muutakaan tekemistä ei ole. Jos istui apaattisena
paikoillaan oli masentunut ja tarvitsi lääkettä masennukseen."

-En viitsinyt vastata tuohon mutta kyseessähän on se leima, jonka
ensimmäinen hulluksi sanoja on antanut. Ihan sama mitä hullu tekee,
se tulkitaan hulluudeksi, koska tämä kerran on hullu.

Psykiatristen sairaaloiden psykiatrit eivät ole alansa asiantuntijoita
vaan pseudotieteen harjoittajia, valtion palkkaamia pyöveleitä.

Koko syyllistävä ketju tulisi laittaa oikeuden eteen teoistaan ja
sanoistaan jotta syyttä lukkojen takana olevat ja lääkkeillä
kidutettavat uhrit saisivat vapauden.

Äänestä
  • minulla on erittäin erilainen käsitys mainitsemistasi asioista. Sinun käsityksesi on kopsattu netistä, mulla on henk koht kokemusta. Tekstistäsi huomaa ettet oikeasti tiedä tästä sairaudesta tai ylipäätään mistään terveydenhuoltoon liittyvistä asioista mitään, susta on vain kiva kylvää tietoa (vaikka väärää onkin) ja leikkiä lääkäriä, mitä et selvästikään ole. Viestiäsi ei voi mitenkään ottaa vakavasti. Tunnut olevan sama tyyppi joka tällä palstalla jakaa mielellään muille omia (tai muiden) vääriä ja vainoharhaisia päätelmiä joille ei ole mitään tieteellistä/kliinisesti todettua perustetta. Hanki elämä! Vois tehdä hyvää lähteä siitä koneen äärestä ja kokea asioita itse, ei vain lukea kaikkea paskaa netistä.

    Äänestä

  • Sinulla ei todellakaan ole henk.koht. kokemuksia skitsofreenikoista, koska kiellät lääkkeiden käytön. Voisin lähettää luoksesi skitsofreniasta kärsivän naapurini, niin voit parantaa hänet ilman lääkkeitä. Onnea matkaan!

    Äänestä

  • scientologiaa kirjoitti:

    Sinulla ei todellakaan ole henk.koht. kokemuksia skitsofreenikoista, koska kiellät lääkkeiden käytön. Voisin lähettää luoksesi skitsofreniasta kärsivän naapurini, niin voit parantaa hänet ilman lääkkeitä. Onnea matkaan!

    kuvittelet aineissasi jonkin "skientologian" vainoavan sinua ?
    vai vihaat jotain niin paljon että syötätätä lääkkeitä hänelle, olet keksinyt tällaisen skientologian vainoavan oikeuttasi murhata lääkkeillä ?

    Äänestä

  • n21 kirjoitti:

    minulla on erittäin erilainen käsitys mainitsemistasi asioista. Sinun käsityksesi on kopsattu netistä, mulla on henk koht kokemusta. Tekstistäsi huomaa ettet oikeasti tiedä tästä sairaudesta tai ylipäätään mistään terveydenhuoltoon liittyvistä asioista mitään, susta on vain kiva kylvää tietoa (vaikka väärää onkin) ja leikkiä lääkäriä, mitä et selvästikään ole. Viestiäsi ei voi mitenkään ottaa vakavasti. Tunnut olevan sama tyyppi joka tällä palstalla jakaa mielellään muille omia (tai muiden) vääriä ja vainoharhaisia päätelmiä joille ei ole mitään tieteellistä/kliinisesti todettua perustetta. Hanki elämä! Vois tehdä hyvää lähteä siitä koneen äärestä ja kokea asioita itse, ei vain lukea kaikkea paskaa netistä.

    psykiatria on uskonto, ei tiede.
    huono puoli siinä on että uhri joka uskoo siihen, syö lääkkeitä joiden vaikutuksena hän kärsii lopun elämäänsä.

    Äänestä

  • sekaisin olet kirjoitti:

    kuvittelet aineissasi jonkin "skientologian" vainoavan sinua ?
    vai vihaat jotain niin paljon että syötätätä lääkkeitä hänelle, olet keksinyt tällaisen skientologian vainoavan oikeuttasi murhata lääkkeillä ?

    Aloitusviesti sisältää scientologien linkkejä. Tuskinpa kukaan muu kuin aito skeidologi haluaa mainostaa omaa lääkettään.

    Korjaus väittämääsi - minä en syötä lääkkeitä naapurilleni, hän ottaa ne itse. Huolehtiessaan lääkkeidensä ottamisesta kyseinen henkilö pysyy paremmassa kunnossa, kykenee hoitamaan asioitansa jne. Tiedän kokemuksesta, että ollessaan lääkkeettömänä hänen tilansa huononee, näkee harhoja, asiat jäävät hoitamatta. Sinulla itselläsi ei taida olla kokemusta skitsofreenikosta, koska olet kieltämässä heiltä hoidon.

    Äänestä

  • sääliksi käy kirjoitti:

    psykiatria on uskonto, ei tiede.
    huono puoli siinä on että uhri joka uskoo siihen, syö lääkkeitä joiden vaikutuksena hän kärsii lopun elämäänsä.

    Tämä aloitusviesti oli kylläkin tarkoitettu järkeville ihmisille, jotka a) tietävät oikeasti faktaa skitsofreniasta ja b) niille joilla on jonkinlaista henk koht kokemusta skitsofreniasta. Sinä et kuulu kumpaankaan (ellet sitten ole itse skitsofreenikko joka on unohtanut ottaa lääkkeensä). Ulkoilu ja raitis ilma voisivat tehdä sulle hyvää. Olet ilmeisesti aivan liikaa koneen ääressä ja otat liian vakavasti netistä löytyvän hömpän ja ilman mitään epäilyksiä uskot kaiken. Ei ole tervettä.

    Äänestä

Skitsofreeniselle naisella auttaa se, että aluksi taivutelee hieman itseään ja notkistuessaan venyttää vitunhuulet korville ja vinkaisee.

Äänestä
  • Ei siellä kyllä sanottu mitään skitsofrenian valheellisuudesta! Lue linkkisi ennen kuin päästät niitä eetteriin.

    Äänestä

  • Tossa sun hienossa linkissä ainoat missä mainitaan skitsofrenia, on

    "...Tosin hän toteaa, ettei epäile skitsofrenian todellisuutta, mutta neuroosit voivat sen sijaan olla kyseenlaisia."

    ja

    "skitsofrenialla ja maanis-depressiolla on ilmeiset hermotoimintaan liittyvät syyt, joihin voidaan vaikuttaa tehokkaasti kemiallisesti terapeutin roolin ollessa lähinnä tukea antavan ja lääkityksen vaikutusta seuraavan."

    Jotku lukee näköjään sitä mitä haluavat lukea..

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


n21 kirjoitti:

Kokemuksia? Siitä että itse sairastaa skitsofreniaa? Joku sukulainen/ystävä jolla on? Pärjääkö skitsofreenikon kanssa? Lääkityksistä? Millainen on läheisten silmin skitsofrenikon pimeä puoli? Entä itse skitsofreenikon mielestä? Pakkoajatuksia etc? Minkä jälkeen diagnosoitu? Onko jollakulla vanhempaa jolla skitsofrenia?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu