Haluisin tietää kohtalotovereilta, jotka kärsivät myöskin ärtyneestä paksusuolesta et onko se rajottanut jotenki teiän elämää? ja miten te suhtaudutte siihen? mulle on pikku hiljaa alkanu asiasta kehittyyn paniikkihäiriö ja mua asia pelottaa tosi paljon. Välillä kun on lähössä jonnekin ja joutuu ravaan vessassa kymmenen minuutin välein niin meen ihan hämilleni et miten mun suolesta voi tulla niin paljo tavaraa. Sit kun oon alkanu miettiin sitä et miten voin mennä enää mihinkään pitemmäks aikaa kyläileen tai lomaileen kun vessassa ravaaminen on tollasta. Aamusin varsinki on ihan kauheeta. Oon tehny tästä itelleni tosi suuren ongelman mut ei paljo naurata sellasessa tilanteessa kun on esim.kyläilemässä jossain ja mahaan kertyy ensin ihan älyttömästi ilmaa, jota ei saa pois ku pierasemalla niin kovaa et kuuluu lähimpään naapuriinkin niin mitä siinä tilanteessa tekee... kyllä tää on alkanu rajottaan mun sosiaalisia suhteita niin paljon et mietin pitäskö mun mennä puhuun jollekin psykologille. Enhän mä uskalla lähtee kaverille tai elokuviin ilman et istuisin eka puol päivää vessassa.
Kohtalotovereilta
helppiä!
6722
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla ilmavaivoista on vielä se lisäriesa että jos yritän pieraista vasiten, ei mitään tule ulos. Paitti kuset voi tulla housuun.
Mutta olen vuosien varrella syönyt pahimpina kausina (yleensä ennen kuukautisia jostain kumman syystä) ilmavaivalääkkeitä. Disflatyl on ihan ok ja suht' edullinenkin isossa pakkauksessa. Kalliimpi on Minifoam, mutta se onkin melkoisen pätevä troppi. Lisäksi on olemassa Cuplaton, mutta minä en siitä mitään iloa saanut.
Hei.
Kertomuksesi kuulostaa minun elämältäni. Olen kymmenisen vuotta painiskellut samanlaisten vaivojen kanssa. Joskus on mennyt paremmin, mutta suurimmaksi osaksi on vaikeaa.
Jonkin asteinen panniikki-häiriö on kehittynyt myös minulle. Välillä sen kanssa mennään paremmin ja välillä huonommin. Mun opiskelua vaivat rajoittaa eniten. Ja pahimmassa vaiheessa olen vaan kotona. Enää en tiedä kumpi tulee ekana, paniikki vai mahavaivat.
Akupunktiosta olen saanut vaivoilleni lievitystä. Suosittelen kokeilemaan.
Mutta on se niin ärsyttävää yrittää selitellä opiskelikavereille ja opettajille, että miksi olen niin paljon poissa...
Minä myös tiedän, että olen tehnyt asiasta itselleni liian suuren ongelman. Psykologilla kävin vuoden verran, mutta enpä juurikaan saanut apua. Edelleen tuo akupunktio on hieno juttu. MIkäänhän ei auta hetkessä, mutta eteenpäin mennään.
Ja se jo sinällään auttaa, ettei vaivojen kanssa ole yksin, vaan on myös kohtalotovereita. Ja paljon!
Aurinkoista syksyä:)
Ootko kertonu vaivastas jollekin? Seurusteletko ja miten pystyit avautuun asian kanssa? Mua pelottaa juurikin se mitä muut ajattelee jos kerron vaivastani. Oon mä siitä kavereilleni vihjaillu mut kokonaan en oo uskaltanu paljastaa miten kauheeta välillä on. Mua niin hävettää... Samoin oon miettinyt sitä et miten kerron sen mahdolliselle seurustelukumppanille. Pelkään saavani räkäsen naurun päin naamaa. En mä tätä vaivaa pitäis jos ei ois pakko. Kyl se rajottaa niin paljo elämää.. Nyyh :( Opinko ikinä elään mahani kanssa...
Heippa.
Aika avoimesti olen vaivastani läheisille kertonut, mutta en esim. opiskelupaikassani, jossa kaverit ei ole läheisiä. Mulla on muutamalla ystävällä samoja ongelmia. Mutta ne, ketkä on "terveitä" ei voi ikinä eikä koskaan ymmärtää, kuinka vaikeaa tämä voi olla. Olen erittäin vakituisessa parisuhteessa ja kieltämättä kauhulla ajattelen, että jos tässä täytyisi alkaa johonkin uuteen tutustumaan... Että hyvin osaan kuvitella pelkosi.
Oma kumppanini on erittäin ymmärtäväinen vaivani suhteen. Tosin joskus häntä hermostuttaa se, kun käydään tosi harvoin ulkona syömässä tai ystäväpariskunnilla kylässä pitkän kaavan mukaan.
Jo parisuhteen alussa ihan avoimesti kerroin vatsastani, mutta meni todella kauan ennenkuin esim. piereskelin hänen kuullen. (onpa tosi hämmentävää kirjoittaa...) Enkä vieläkään nauti vessassa käynnistä, kun hän on kotona ja vatsaa vääntää...
Muista, että sillä ei ole mitään väliä, mitä muut ihmiset ajattelevat! Kannattaa ehkä kertoa lähimmille, koska sitten saa edes jonkinlaista ymmärrystä, eikä tarvi niiden seurassa jännittää. Älä häpeä, itsesyytökset vaan pahentaa vaivaa. Koska suurimmaksi osaksi vaiva (ainakin minulla), on "korvien välissä". Mitä enemmän jännittää sitä, että vatsa menee sekaisin, sitä varmemmin se menee sekaisin.
Mä todella toivon, että me opitaan elämään vaivamme kanssa. Ja mahdollisesti päästään oireista eroon.
Kirjoittele tänne taas, minä yritän sua auttaa ja tsempata parhaan kykyni ja kokemukseni mukaan:)
Kiitti tosi paljon viestistäs.tulipas mukava olo :) Sain ehkä myös hiukan rohkaisua...kenties pitää uskaltautua ulos kaapista :)
Mukava, jos saatoin jotenkin auttaa.
Helppoa on tsemapata toista, mutta sittenkun pitäisi itse elää omien neuvojen mukaan, niin huh huh...
Taas tämän päivän paininut erittäin ärtsyn suolen kanssa, enkä voi kuvitellakaan lähteväni koko viikonloppuna minnekään. Hauskaa.
Mutta eiköhän me pärjätä.
Välillä meinaa itkettää ja tuskastuttaa, mutta suomalaisella sisulla:)
Rohkeasti vaan avaudut ja teet elämästäsi edes vähän helpompaa.
Kirjoittele tähän viestiketjuun, jos on tarvis. Siitä tulee mun spostiin ilmoitus, niin tiedän sitten vastata.
Oikein mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua:)
Syysaurinkoa.