Minä haluan ihmisten olevan onnellisia - kauniita sanoja, naurua, riemua,
juhlaakin. Aina kaikki ei kuitenkaan ole niin mustavalkoista, mutta en
silti koskaan voisi luopua tavoitteestani. Tulin sitten tienristeykseen
tai sillalle, niin valintojeni ketju pyrkii uupumatta minun elämäni
suurimpaan tehtävään. Nämä sanat saattavat olla bittivirtaa, joka häviää
ikuisiksi ajoiksi tähän suureen avaruuteen, mutta ne joita olen ehtinyt
olemuksellani, hymylläni ja silmilläni koskettaa eivät voi koskaan enää
palata takaisin - ja miksi he haluaisivatkaan palata, sillä onhan tällä
puolella paljon kauniimpaa. En minä väitä ettenkö tuntisi kipua, tuskaa,
viiltoja sydämessäni - kuitenkin olen sen kaiken yläpuolella tai ainakin
puolessa välissä, jossa nämä elämään kuuluvat tekijät eivät voi koskaan
saavuttaa minua kokonaan. Riemastuttavinta on se, että voisin kirjoittaa
hänelle tai sinulle tai ihan kenelle vain miljoonia sanoja rakkaudesta,
intohimosta, kuolemasta tai vaikka eilisestä aamusta, jolloin unohdin
kokonaan herätä...mitä minä ikinä sitten teenkin ja kenelle sitten
kirjoitankin...niin edelleenkin haluan sinun muistavan vain sen josta
lähdettiiin. Oliko se vain pieni hetki tässä evoluution raippaamassa
maailmassa, vai täysin käänteen tekevä ikuisuus johon jokainen meistä
haluaisi mukaan. En minä väitä olevani oikeassa, en edes väärässä taikka
sitten harhateillä - olen vain sen totuuden riivaama tai rakastama, joka
ajoi minua eteenpäin eilen, tänään ja kaukana tulevaisuudessa. Minä
haluaisin olla A ja O - ehkä jopa ö-kirjainkin...silloin tietäisin
hallitsevani tätä todellisuutta täydellisesti. Mutta tuntematon sankari
kuka hän sitten tulee sinun elämässäsi tai hänen elämässään olemaan -
muistathan älä koskaan kadota sydäntäsi vaan anna sen olla sinun
neuvonantajasi ja sinun liikenteenjakajasi - yhdessä, yhdessä me yllämmme
uskomattomiin suorituksiin, aina sinne hämärän rajamaille - sinne missä
minä voin muuttaa maailmaa. Sanoinhan sinulle, tärkeintä että ihmiset ovat
onnellisia :)
juhlaakin. Aina kaikki ei kuitenkaan ole niin mustavalkoista, mutta en
silti koskaan voisi luopua tavoitteestani. Tulin sitten tienristeykseen
tai sillalle, niin valintojeni ketju pyrkii uupumatta minun elämäni
suurimpaan tehtävään. Nämä sanat saattavat olla bittivirtaa, joka häviää
ikuisiksi ajoiksi tähän suureen avaruuteen, mutta ne joita olen ehtinyt
olemuksellani, hymylläni ja silmilläni koskettaa eivät voi koskaan enää
palata takaisin - ja miksi he haluaisivatkaan palata, sillä onhan tällä
puolella paljon kauniimpaa. En minä väitä ettenkö tuntisi kipua, tuskaa,
viiltoja sydämessäni - kuitenkin olen sen kaiken yläpuolella tai ainakin
puolessa välissä, jossa nämä elämään kuuluvat tekijät eivät voi koskaan
saavuttaa minua kokonaan. Riemastuttavinta on se, että voisin kirjoittaa
hänelle tai sinulle tai ihan kenelle vain miljoonia sanoja rakkaudesta,
intohimosta, kuolemasta tai vaikka eilisestä aamusta, jolloin unohdin
kokonaan herätä...mitä minä ikinä sitten teenkin ja kenelle sitten
kirjoitankin...niin edelleenkin haluan sinun muistavan vain sen josta
lähdettiiin. Oliko se vain pieni hetki tässä evoluution raippaamassa
maailmassa, vai täysin käänteen tekevä ikuisuus johon jokainen meistä
haluaisi mukaan. En minä väitä olevani oikeassa, en edes väärässä taikka
sitten harhateillä - olen vain sen totuuden riivaama tai rakastama, joka
ajoi minua eteenpäin eilen, tänään ja kaukana tulevaisuudessa. Minä
haluaisin olla A ja O - ehkä jopa ö-kirjainkin...silloin tietäisin
hallitsevani tätä todellisuutta täydellisesti. Mutta tuntematon sankari
kuka hän sitten tulee sinun elämässäsi tai hänen elämässään olemaan -
muistathan älä koskaan kadota sydäntäsi vaan anna sen olla sinun
neuvonantajasi ja sinun liikenteenjakajasi - yhdessä, yhdessä me yllämmme
uskomattomiin suorituksiin, aina sinne hämärän rajamaille - sinne missä
minä voin muuttaa maailmaa. Sanoinhan sinulle, tärkeintä että ihmiset ovat
onnellisia :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sulla on kivoja ajatuksia