No, nyt se sitten kävi... Otin ja rakastuin parhaaseen kaveeriini.
Viimeinen vuosi on kovin rankka, henkisesti. Olen 26-vuotias mies ja seurustellut pitempään toisen miehen kanssa. Sitten kävi jotain, suhde romuttui, mutta paras miesystäväni (hetero!) jaksoi auttaa kaiken yli vuoden päivät.
Sain takaisin kunnioituksen itseäni kohtaan.
Voiko paremmin tai oikeastaanpahemmin käydä? No, kyllä voi... Kaiken sen yhdessäolomme ajan pidin kaveriani todellakin vain ystävänä. Mutta nyt... Hmm...
Eräänä iltana katselimme elokuvia ja nautimme hyvästä ruoasta ja viinistä. Jostain syystä kuitenkin masennuin - ehkä vanhat hyvät ajat palasivat mieleen tai muuta sellaista. Ystäväni tuli istumaan viereeni ja halasi. Hyvä mieli siitä tuli ja helpotti.
Meni pari päivää, kunnes olin täysin pohjalla taas. Jokin palautti vanhat hyvät ajat mieleen ja masennuin. Ystäväni sattui soittamaan juuri pahimpana aikana ja huomasin pahanoloni, vaikka yritinkin sitä peitellä. Hän tuli luokseni, toi mukanaan pari elokuvaa, pizzan ja naposteltavaa, jotta oloni piristyisi. Oli ottanut myös vaihtovaatteet mukaansa, koska aikoi jäädä yöksi.
No, lopulta kävikin niin, että hän jäi luokseni yöksi.
Nukuimme samassa sängyssä vieretysten. Aluksi tunsin oloni hiukan kiusaantuneeksi, mutta ajattelin, että mitäpä tuosta - kavereita ollaan.
Pahamieli oli kuitenkin edelleen, en saanut unta lainkaan ja ystävänikin huomasi tämän. Hän kääntyi vuoteessa minua kohti ja kahmaisi viattomasti syliinsä.
Hetken päästä nukahdimme molemmat. Aamulla herätessäni oli ystäväni käsi edelleen ympärilläni, hän nukkui. Nostin käden varovasti pois ja nousin sängystä ylös.
Laitoin pitkästä aikaa tyytyväisenä aamupalaa. Aamupäivä meni kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Parin päivän jälkeen huomasin, että kaipaan ystävääni enemmän kuin ystävyyden nimissä. Tuntui tukalalta jälleen olo. Toissa päivänä hän soitti minulle, että voitaisiin pitää keskiviikkona leffailta vanhaan tapaan. Lupauduin..
Nyt en vain tiedä, mitä teen! Haluan tietysti viettää aikaani ystäväni kanssa, mutta vietetty aika on vaikeaa. Tulen joka aamu, joka hetke pirteäksi ja iloiseksi, kun ajattelen häntä, mutta hän on ystäväni ja kaiken lisäksi heteromies.
Missään tapauksessa en voi kertoa tunteistani hänelle, koska pelkään, että ystävyytemme on sen mukana mennyttä. Menettää en häntä halua, mutta jokainen hetki hänen kanssaan on tuskaa!
Hän on lämmin ja tunteellinen ihminen. Tuskin toista samanlaista vastaan kävelee päivittäin. Jos joku nainen ei häneen rakastuisi, niin ihmettelisin. Tuo kukkasiakin silloin tällöin vain piristääkseen, miten tällaiseen ihmiseen voi olla rakastumatta?
Miten torjua tunteensa? Mielipahaahan siitä vain molemmille koituisi...
Viimeinen vuosi on kovin rankka, henkisesti. Olen 26-vuotias mies ja seurustellut pitempään toisen miehen kanssa. Sitten kävi jotain, suhde romuttui, mutta paras miesystäväni (hetero!) jaksoi auttaa kaiken yli vuoden päivät.
Sain takaisin kunnioituksen itseäni kohtaan.
Voiko paremmin tai oikeastaanpahemmin käydä? No, kyllä voi... Kaiken sen yhdessäolomme ajan pidin kaveriani todellakin vain ystävänä. Mutta nyt... Hmm...
Eräänä iltana katselimme elokuvia ja nautimme hyvästä ruoasta ja viinistä. Jostain syystä kuitenkin masennuin - ehkä vanhat hyvät ajat palasivat mieleen tai muuta sellaista. Ystäväni tuli istumaan viereeni ja halasi. Hyvä mieli siitä tuli ja helpotti.
Meni pari päivää, kunnes olin täysin pohjalla taas. Jokin palautti vanhat hyvät ajat mieleen ja masennuin. Ystäväni sattui soittamaan juuri pahimpana aikana ja huomasin pahanoloni, vaikka yritinkin sitä peitellä. Hän tuli luokseni, toi mukanaan pari elokuvaa, pizzan ja naposteltavaa, jotta oloni piristyisi. Oli ottanut myös vaihtovaatteet mukaansa, koska aikoi jäädä yöksi.
No, lopulta kävikin niin, että hän jäi luokseni yöksi.
Nukuimme samassa sängyssä vieretysten. Aluksi tunsin oloni hiukan kiusaantuneeksi, mutta ajattelin, että mitäpä tuosta - kavereita ollaan.
Pahamieli oli kuitenkin edelleen, en saanut unta lainkaan ja ystävänikin huomasi tämän. Hän kääntyi vuoteessa minua kohti ja kahmaisi viattomasti syliinsä.
Hetken päästä nukahdimme molemmat. Aamulla herätessäni oli ystäväni käsi edelleen ympärilläni, hän nukkui. Nostin käden varovasti pois ja nousin sängystä ylös.
Laitoin pitkästä aikaa tyytyväisenä aamupalaa. Aamupäivä meni kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Parin päivän jälkeen huomasin, että kaipaan ystävääni enemmän kuin ystävyyden nimissä. Tuntui tukalalta jälleen olo. Toissa päivänä hän soitti minulle, että voitaisiin pitää keskiviikkona leffailta vanhaan tapaan. Lupauduin..
Nyt en vain tiedä, mitä teen! Haluan tietysti viettää aikaani ystäväni kanssa, mutta vietetty aika on vaikeaa. Tulen joka aamu, joka hetke pirteäksi ja iloiseksi, kun ajattelen häntä, mutta hän on ystäväni ja kaiken lisäksi heteromies.
Missään tapauksessa en voi kertoa tunteistani hänelle, koska pelkään, että ystävyytemme on sen mukana mennyttä. Menettää en häntä halua, mutta jokainen hetki hänen kanssaan on tuskaa!
Hän on lämmin ja tunteellinen ihminen. Tuskin toista samanlaista vastaan kävelee päivittäin. Jos joku nainen ei häneen rakastuisi, niin ihmettelisin. Tuo kukkasiakin silloin tällöin vain piristääkseen, miten tällaiseen ihmiseen voi olla rakastumatta?
Miten torjua tunteensa? Mielipahaahan siitä vain molemmille koituisi...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Koita kestää. Muuta ei voi oikein sanoa. En ihmettelisi jos se kaverisi ei olisikaan niin hetero. Kuulosti kyllä vähän siltä. ;)
Kyllä hän on hetero, seurustellut naisten kanssa eikä kyllä mikään viittaa muuhun.
Tosin paha mieli on taas, en tiedä miksi. Ehkä siksi että kirjoitin alkuperäisen ja toivon, että en olisi kirjoittanut.
Hirveän ristiriitaisia tunteita, tekisi mieli itkeä samaan aikaan kuin olla onnellinen hyvästä ystävästä.
Homous ei tartu. Jos ystäväsi on todella hetero, niin älä vain kuvittele, että rakkautesi voisi hänet muuttaa joksikin muuksi, mitä hän on.
Jos todella haluat säilyttää todellisen ystävyyden, niin paras jättää tunteilut taka alalle. Sillä "tunnustuksen" jälkeen huomaat menettäneesi ystävän, ehkä lopullisesti.
Ja herkkänä ihmisenä, se voisi olla sinulle hyvin raskasta.
jos kaverisi tietää ap-miehen olevan homo ja noin hyviä ystäviä ovat niin ehkä se ei radikaalisti muuta mitään. Vähän aikaa voi olla sellaista etäisempää. Yritä keksiä jotain muuta piristävää tekemistä. Alku jollekin uudelle harrasteelle saa ajatukset muualle.
Laitoit EHKÄ, kannattaako ottaa riski ja mahdollisesti menettää ystävä. Mielummin niin, että asianomainen mies, joka on hetero, tekee aloitteen. Aloitteen on tultava ehdottomasti hänen puoleltaan. Koska silloin ei taatusti tule "irtiottoa", jos homma ei toimi.
Näin se on näissä heterosuhteissakin, kun ollaan hieman enemmän kuin pelkät ystävät ja toinen sattuu rakastumaan ja kertoo tunteistaan ystävälleen. Yleensä se ystävyys loppuu siihen, ellei muutu seurusteluksi.
Bi seksuaali kenties.