Jussi kantaa säkkejä kärryihin.
- Minkäs sää nyt kuormaa viet?kyselee Ville.
- Tampereelle tää menee.Jussi vastaa.
-Sulla taitaa mennä pitkään. Eikö Mimmi pelkää ku jää yksin?
- Mimmikö! SE likka ei pelkää ees pieniä piruja.Jussi naurahtaa.
- Kuule, ei sellasta akkaa ookkaan joka ei pel käis. Ville inttää.
- Minähän sen akkani tunnen. Jaha, valmista tuli, täytyy tästä lähtee. Morjesta vaan!
- Hei Frans! Sää tunnet Jussin muijan. Pitääkö paikkansa ettei se muka pelkää mitään? Jussi kehuskeli semmosta.Mää nääs sanon jos Mimmi vaikka pelkäis ku jää yöks yksin.Tota...mun tuli mieleen yks juttu...Tulisiks kaveriks, kokeillaan onks se totta?
- En mää oikein tiä...Mitä sul on mielessä? Frans epäilee.
- Pikilanka...no tuutko?
- Pikilanka...heh..Mutta,sit vasta ku hämärtää. Pitää kattoo, ettei Mimmi huomaa. Mihin aijot sen laittaa?
- Köökin akkunaan. Silläpuolen on hyvä pusikko piiloutua.
Ilta hämärtää. Frans ja Ville vilkuilevat Mimmin ikkunaa. Ei näy liikettä. Ville hiipii ikkunan alle Franssin pitäessä vahtia pensaikossa. Pikilanka on paikoillaan ja Ville palaa Franssin luo puskaan.
- Pirä se kireällä. No, nyt mulla on kampa. Eiköhän Mimmi säikähdä. Ville myhäilee.
- Ihan ku joku olis ollu akkunassa. Näin varjon...tai luulin nähneeni,Frans tuumii.
Mimmi kuuntelee ääntä hetken ihmetellen. Sitten hän tarttuu likaämpäriin. Avaa ikkunan ja heittää vedet puskikkoon.
- Menkää tiehenne pirunviulun vinkuttajat, ketä sit ootteki. Mää aijon nukkua. Mokomatkin, lapsen viä herätätte.
- Voi helvetti...mitä se heitti.Haiseeki jumalauta,Ville sihisee.
- Äkkiä järveen pesulle. Ikänä en lähre sun kans kokeilee tämmöstä,perkele. Lähteekös tää haju pois?
- Mihkäs pojille tuli kiire? Mimmi huutaa perään nauraen.
Aamu. Jussi käy se selvittämässä rahteja. Päälikkö antaa listan, seuraava homma huomenna iltapäivällä. Jussi poikkeaa Pörröpään kahvilaa. Frans ja Ville istuvat ikkunapöydässä tiiraillen ulos. Jussi ottaa kuppinsa ja istuu miesten viereen.
- Sää oot tullu si kotio, yölläkö tulit? Ville kyselee
- Mitäs Mimmi, heräskö sun tuloos? Frans kysyy
- Hereillä oli. Kerto jostain vinkutuksesta. En ehtinyt kuunnella,kun oli kiire. Sanoin,että puhutaan kun tuun takas.Mimmiä tuntu naurattavan joku.
- Tota, muistatko ku sanot ettei Mimmi pelkää?Ville sanoo
- Joo, sää olit oikeassa, nyt me uskotaan se...Frans huomauttaa.
- Mitä te ny puhutte, miks ootte kumman näkösiä? Jussi tuijottaa kysyvästi.
- On sulla aika akka,pieni ja pippurinen, piruvie,Frans sanoo ihmetellen.
- Meirän piti säikytellä Mimmiä, mut ei onnistunu. Mimmi ei nähny meitä, ei kai tunnistanut. Hävettää jos tunsi,ei tarttis tietääkään?Sanoo Ville kysyvästi.
- Tota...Mistä on kysymys? Kertokaa,ku alotitte?
- Asia on niin...Ville aloittaa.
- Olisitte vaan uskonu mua.Olis jääny yö uinti väliin. Saitte oikein hajuvettä niskaan Jussi nauraa.Kyllä Mimmi kyselee viulun vinkuttajista.
- Minkäs sää nyt kuormaa viet?kyselee Ville.
- Tampereelle tää menee.Jussi vastaa.
-Sulla taitaa mennä pitkään. Eikö Mimmi pelkää ku jää yksin?
- Mimmikö! SE likka ei pelkää ees pieniä piruja.Jussi naurahtaa.
- Kuule, ei sellasta akkaa ookkaan joka ei pel käis. Ville inttää.
- Minähän sen akkani tunnen. Jaha, valmista tuli, täytyy tästä lähtee. Morjesta vaan!
- Hei Frans! Sää tunnet Jussin muijan. Pitääkö paikkansa ettei se muka pelkää mitään? Jussi kehuskeli semmosta.Mää nääs sanon jos Mimmi vaikka pelkäis ku jää yöks yksin.Tota...mun tuli mieleen yks juttu...Tulisiks kaveriks, kokeillaan onks se totta?
- En mää oikein tiä...Mitä sul on mielessä? Frans epäilee.
- Pikilanka...no tuutko?
- Pikilanka...heh..Mutta,sit vasta ku hämärtää. Pitää kattoo, ettei Mimmi huomaa. Mihin aijot sen laittaa?
- Köökin akkunaan. Silläpuolen on hyvä pusikko piiloutua.
Ilta hämärtää. Frans ja Ville vilkuilevat Mimmin ikkunaa. Ei näy liikettä. Ville hiipii ikkunan alle Franssin pitäessä vahtia pensaikossa. Pikilanka on paikoillaan ja Ville palaa Franssin luo puskaan.
- Pirä se kireällä. No, nyt mulla on kampa. Eiköhän Mimmi säikähdä. Ville myhäilee.
- Ihan ku joku olis ollu akkunassa. Näin varjon...tai luulin nähneeni,Frans tuumii.
Mimmi kuuntelee ääntä hetken ihmetellen. Sitten hän tarttuu likaämpäriin. Avaa ikkunan ja heittää vedet puskikkoon.
- Menkää tiehenne pirunviulun vinkuttajat, ketä sit ootteki. Mää aijon nukkua. Mokomatkin, lapsen viä herätätte.
- Voi helvetti...mitä se heitti.Haiseeki jumalauta,Ville sihisee.
- Äkkiä järveen pesulle. Ikänä en lähre sun kans kokeilee tämmöstä,perkele. Lähteekös tää haju pois?
- Mihkäs pojille tuli kiire? Mimmi huutaa perään nauraen.
Aamu. Jussi käy se selvittämässä rahteja. Päälikkö antaa listan, seuraava homma huomenna iltapäivällä. Jussi poikkeaa Pörröpään kahvilaa. Frans ja Ville istuvat ikkunapöydässä tiiraillen ulos. Jussi ottaa kuppinsa ja istuu miesten viereen.
- Sää oot tullu si kotio, yölläkö tulit? Ville kyselee
- Mitäs Mimmi, heräskö sun tuloos? Frans kysyy
- Hereillä oli. Kerto jostain vinkutuksesta. En ehtinyt kuunnella,kun oli kiire. Sanoin,että puhutaan kun tuun takas.Mimmiä tuntu naurattavan joku.
- Tota, muistatko ku sanot ettei Mimmi pelkää?Ville sanoo
- Joo, sää olit oikeassa, nyt me uskotaan se...Frans huomauttaa.
- Mitä te ny puhutte, miks ootte kumman näkösiä? Jussi tuijottaa kysyvästi.
- On sulla aika akka,pieni ja pippurinen, piruvie,Frans sanoo ihmetellen.
- Meirän piti säikytellä Mimmiä, mut ei onnistunu. Mimmi ei nähny meitä, ei kai tunnistanut. Hävettää jos tunsi,ei tarttis tietääkään?Sanoo Ville kysyvästi.
- Tota...Mistä on kysymys? Kertokaa,ku alotitte?
- Asia on niin...Ville aloittaa.
- Olisitte vaan uskonu mua.Olis jääny yö uinti väliin. Saitte oikein hajuvettä niskaan Jussi nauraa.Kyllä Mimmi kyselee viulun vinkuttajista.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Et kehity ollenkaan? Vai etkö viitsi yhtään nähdä vaivaa?
Arvoasteikolla 1-10
Tästä välinpitämätön 3
T. ®Sherlokki © 2005
Lukihan tuon. Mutta ei tarinana mitenkään sykähdyttänyt. Aikaisempiasi en ole lukenut, joten en osaa sanoa kehityksestäsi mitään, toisin kuin kolleega, joka itse kirjoittelee tiluliluista:)
Että olet osan aivojen tallennuskapasiteetista uhrannut tarinani henkilölle, jolle tosi kävi kylmät.
T. ®Sherlokki © 2005
On ihan hyvä kuulla arvostelua. Yritän ottaa ohjeista oppia. Kiitos
se Tilulilu jätti pysyvän jäljen siihen toiseen aivosoluuni:)
Harmi että kävi köpelösti, laita joskus lisää tarinanpätkää. Eihän siitä alusta saanut juuri mitään käsitystä. Siksi koitin lämminhenkisesti vinoilla.
P.S. Ehkäpä siinä "Tilulilussa" oli jotain minua, siksi takerruin.
**************
Pitäisi varmaan rekisteröityä, eikä tulla aina eri nimellä puskista...
Varmasti tarinastasi saa paremmin kiinni, kun oikoluet muutaman kerran, ennen kuin laitat tänne. Virheesi kuitenkin johtuvat huolimattomuudesta. Itsellä joskus ihan sama vika.
T. ®Sherlokki © 2005
Kaikissa taitaa olla hieman tilistä.
Mukavampi tosiaan aina vaihtaa mielipiteitä rekisteröityneiden kanssa, joten tervetuloa joukkoon.
T. ®Sherlokki © 2005
"Kollega" kirjoitetaan yhdellä e:llä. Kotimaisten vokaalien ja vierasperäisten konsonanttien vierekkäisyyssäännöt koskevat myös sinua.
sääntöjä!! oletko ajatellut josko tarinantekijä kirjoittaisi ja se kustannustoimittaja joka alalle hakeutui koska ei osannut kertoa tarinoita, korjaisi tuon muotoon joka vastaa noita säädöksiä ja lakeja?
Työnnä minne työnnät, mutta vivahteiden taju sinulta edelleen puuttuu. Säännöt, säädökset ja lait tarkoittavat kaikki eri asioita, niin kuin tarkoittavat asetukset, asennukset ja asemoinnitkin. Aika näyttää, kuinka pitkälle pääset perusasioita halveksimalla.
Jos tuota kulmakioskille asti pääsisi ilman perusasioita. Toisaalta käytöstavoista on ollut suurta hyötyä matkalla ja perusasioitahan nekin ovat. Olla kohtelias, korjata jos aihetta on, loukkaamatta tarpeettomasti.
Häijyn tekstissä loukkasi? Totuus kirpaisee vain sen välttäjää.
T. ®Sherlokki © 2005
Loukkaantumiseen vaaditaan kovempia sanoja, luen vain noita häjyn huomautuksia, niissä on samaa mustaa tölvimisen halua johon huomaan sinunkin toisinaan sotkeutuvan.
Tämä palsta on keskeneräisten ihmisten foorumi, tuollainen kielellisiin yksityiskohtiin juuttuminen, ilman suoria näytteitä kuinka teksti pitäisi kirjoittaa oikein, on keskenkasvuisen näsäviisautta, ei halua neuvoa niitä jotka tekstinsä esiin laittavat saadakseen ohjeita.
Totuus kirpaisee vain sen välittäjää? tuosta voidaan olla kahtakin mieltä tai pysyä mielipiteettömänä.
Totuus kirpaisee vain jos se tarkoituksella suolataan ja haavoihin levitellään. Totuuden voi kertoa myös ilman tarpeetonta itsensä nostamista toisten yläpuolelle.
Totuus kirpaisee eniten silloin kun se on totuus ja osuu tarkasti oikeaan osoitteeseen.
Yleisluontoiset hutkimiset korulausein eivät koskaan osu kunnolla. Niissä totuus jota toinen torvella soittaa, ohitetaan koska torvensoittaja ensin potkaisee kuulijaa. Kuka tahtoisi kuunnella soitantaa vihatessaan soittajaa?
välttäjää/välittäjää no jo muuttui asia.
Välttäjää totuus ei kirpaise koska hänhän välttää totuutta. Ottamatta ohjeista onkeensa.
Laittakaa toki ohjeita ja neuvoja, mutta muodossa jossa niitä voi hyödyntää, esimerkein näytettyinä, niinhän ne oppikirjoissakin ovat.
Lopetin tekstistä otetun näytteen käytön, kun joku laski allensa tekstin kopioimisesta ilman lupaa. Nyt ei aika ja into riitä. Näin ollen arviot jäävät pelkästään luetun muistamisen varaan. Sitä saa mitä tilaa.
Mutta jos otetaan kantaa keskustelun aloittaneen tekstiin. Kun hän viitsisi hieman korjata virheitä, tekstit olisivat huomattavasti luettavampia. Jos kyseisessä muodossa lähettää kustantajalle, bumerangi on varma. Niin hyvää tekstiä ei olekaan, että joku jaksaisi kaiken kirjoittaa uusiksi.
T. ®Sherlokki © 2005
olet oikeassa myönnän
Kaikki on elämässä suhteellista, kielikin. Absoluuttista totuutta ei ole, kielessäkään. On vain ihmisten yhdessä tekemisä sopimuksia, konventioita ja sääntöjä, joiden avulla kieli kulkee ja syntaksit yms. rakenneasiat auttavat ymmärtämistä ja ilmaisua. Tarkoitus on yksinkertaisesti palvella yhteistä sanaa.
Sääntöjen rikkominen kirjoitetussa kielessä tietää törmäyksiä. Lisäksi se kertoo kirjoittajastaan hyvin paljon, oivaltavalle lukijalle lähes kaiken. Ainakin sen, että sääntöjen rikkoja on jääräpäinen, egoistinen tankki, joka ei välitä yleisöstään, itsestään vain. Suomalainen ei tunnetusti osaa palvella, ei kielessäkään, ei ainakaan minun havaintojeni mukaan. Absoluuttisen totuuden taakse sujahtaminen merkitsee yleensä rigidiä, jäykkää persoonallisuutta :(
P.S.
Nikkini on Häijy, ei häjy.