Kaikkihan sen jo tiesivät, vaikka kukaan ei uskaltanut sanoa!
Ruuneperi oli rehellinen eriävien mielipiteitensä kanssa ja uskalsi sanoa mitä ajatteli viesteistä joiden lähettäjä ei ole tuttu nimi, josta hän ei voi olla varma.
Hänelle kiitos rehellisyydestä arvostelijanani.
Olihan tässä tuoksinassa heitäkin jotka mielipiteitäni kannattivat, osa nimimerkillänsä, osa piilossa, ja sen ymmärrän.
Palstojen tapana on muokkautua kirjoittajiensa näköisiksi, enemmistö päättää mikä ja kuka kuuluu joukkoon. Palstojen arvostetuin kirjoittaja ( olkoon kuka tahansa ) joko pysymällä pois tai ottamalla osaa, muokkaa mielipidettä huomaamattaan.
Täällä olemme vain nimiä. Rekisteröidymme ja loistamme profiilillamme, tai piilotamme profiilimme liikaa itsestämme paljastamatta, kukin halunsa mukaan. Kuinka monta meistä onkaan arvioitu profiilimme mukaan, vaikka sehän on se kuva jonka me itsestämme haluamme ulos antaa. Aika sitten näyttää vastaako kuvamme kirjoituksiemme kautta profiilimme kuvaa.
Koska olen aina ollut kiinnostunut tietämään asioista ja ihmisten käyttäytymisestä jonkin kaavan mukaan, olen täälläkin tehnyt omia huomioitani, kokeillut eri nimiä, eri aiheita ja ollut piilossa tai näkyvissä. Tulos siitä löytöretkestä sisältyy tämän palstan viesteissä esittämiini lauseisiin ja niiden taustoihin.
En odota vastauksia jokaiseen viestiini, en välitä olenko sisäpiirissä vai reunalla tässä hiekkalaatikossa, sillä omilla kyvyilläni minun on täälläkin paikkani raivattava, kukaan ei voi minua asiattomasti nostaa ylemmäksi kuin omin avuin pääsisin.
Pienet ovat minun voimavarani. Niin vähän minä osaan, mutta haluan lisää tietoa, mutta en nyrkit veressä tapellen, vaan mielipiteeni suoraan esittäen, kysyen kun en ymmärrä ja sanoen etten ymmärtänyt.
Siitä pidän kiinni oikeassa elämässäni, ja siitä pidän kiinni täälläkin, kirjoitanpa millä nimellä tahansa; OLEN suora ja sanon mitä ajattelen, jos sanon jotain, useimmiten jätän sanomatta, koska en halua "kaunistella" sanojani miellyttääkseni toisia.
Tulevaisuudessa voitte ohittaa minut tai pysähtyä kohdalleni.
Katsoa silmiini tai reilusti ohitseni.
Miettiä mitähän tuo tarkoitta, tai jättää huomioimatta.
Minä olen vain minä, ihminen sanojensa takana, joskus suosittuna, joskus maahan poljettuna, mutta ei ikinä lannistettuna juoksemaan jonkun määräyksien mukaan jos ne sotivat omaa ajatusmaailmaani vastaan.
Jos seison kahden polun haarassa ja pitäisi valita kumpaa jatkan, teen valinnan sen hetken mukaan, síllä perusteella joka tuntuu oikealta.
Valitsen aina vain yhden, sillä en voi kulkea kahta tietä, mutta tiedän;
- tien päähän kulkiessani en mieti mitä sen toisen tien päässä olisi ollut, olisiko se tarjonnut enemmän mahdollisuuksia, olisinko sitä kulkien päässyt helpommalla...
- sillä kun tein valintani, että teen oikean valinnan ja perille päästyäni olen sen tyytyväisempi mitä enemmän vastuksia olen kyennyt voittamaan ja mitä ylemmäksi oman vuoreni huipulle olen sitkeydelläni kyennyt kiipeämään.
Sama täällä. Olen aiheuttanut hämmennystä mielipiteilläni, mutta seison jokaisen mielipiteeni takana. Ja sanon vieläkin etten ole laumasielu, haluan olla vapaa... lentää kun vielä siivet kantaa...
Meinasin pyydellä anteeksi,..... mutta kas, en tunne että on tarvetta!
Kaikessa ystävyydessä, rekattuna olen kirjar, vaikka ei sen väliä, mutta tiedoksenne sen kerron, kun puskasta esiin tulin ja sormenjälkenikin jätin.
Ps. Toisaalla palstalla minulle osoitettu viesti on irti asiayhteydestään ja siitä ei selviä meidän keskinäisen poistetun keskustelumme ( ellumari-kirjar) kautta tuon viestin lähtökohta jossa viitataan ystävyyteemme.
Ruuneperi oli rehellinen eriävien mielipiteitensä kanssa ja uskalsi sanoa mitä ajatteli viesteistä joiden lähettäjä ei ole tuttu nimi, josta hän ei voi olla varma.
Hänelle kiitos rehellisyydestä arvostelijanani.
Olihan tässä tuoksinassa heitäkin jotka mielipiteitäni kannattivat, osa nimimerkillänsä, osa piilossa, ja sen ymmärrän.
Palstojen tapana on muokkautua kirjoittajiensa näköisiksi, enemmistö päättää mikä ja kuka kuuluu joukkoon. Palstojen arvostetuin kirjoittaja ( olkoon kuka tahansa ) joko pysymällä pois tai ottamalla osaa, muokkaa mielipidettä huomaamattaan.
Täällä olemme vain nimiä. Rekisteröidymme ja loistamme profiilillamme, tai piilotamme profiilimme liikaa itsestämme paljastamatta, kukin halunsa mukaan. Kuinka monta meistä onkaan arvioitu profiilimme mukaan, vaikka sehän on se kuva jonka me itsestämme haluamme ulos antaa. Aika sitten näyttää vastaako kuvamme kirjoituksiemme kautta profiilimme kuvaa.
Koska olen aina ollut kiinnostunut tietämään asioista ja ihmisten käyttäytymisestä jonkin kaavan mukaan, olen täälläkin tehnyt omia huomioitani, kokeillut eri nimiä, eri aiheita ja ollut piilossa tai näkyvissä. Tulos siitä löytöretkestä sisältyy tämän palstan viesteissä esittämiini lauseisiin ja niiden taustoihin.
En odota vastauksia jokaiseen viestiini, en välitä olenko sisäpiirissä vai reunalla tässä hiekkalaatikossa, sillä omilla kyvyilläni minun on täälläkin paikkani raivattava, kukaan ei voi minua asiattomasti nostaa ylemmäksi kuin omin avuin pääsisin.
Pienet ovat minun voimavarani. Niin vähän minä osaan, mutta haluan lisää tietoa, mutta en nyrkit veressä tapellen, vaan mielipiteeni suoraan esittäen, kysyen kun en ymmärrä ja sanoen etten ymmärtänyt.
Siitä pidän kiinni oikeassa elämässäni, ja siitä pidän kiinni täälläkin, kirjoitanpa millä nimellä tahansa; OLEN suora ja sanon mitä ajattelen, jos sanon jotain, useimmiten jätän sanomatta, koska en halua "kaunistella" sanojani miellyttääkseni toisia.
Tulevaisuudessa voitte ohittaa minut tai pysähtyä kohdalleni.
Katsoa silmiini tai reilusti ohitseni.
Miettiä mitähän tuo tarkoitta, tai jättää huomioimatta.
Minä olen vain minä, ihminen sanojensa takana, joskus suosittuna, joskus maahan poljettuna, mutta ei ikinä lannistettuna juoksemaan jonkun määräyksien mukaan jos ne sotivat omaa ajatusmaailmaani vastaan.
Jos seison kahden polun haarassa ja pitäisi valita kumpaa jatkan, teen valinnan sen hetken mukaan, síllä perusteella joka tuntuu oikealta.
Valitsen aina vain yhden, sillä en voi kulkea kahta tietä, mutta tiedän;
- tien päähän kulkiessani en mieti mitä sen toisen tien päässä olisi ollut, olisiko se tarjonnut enemmän mahdollisuuksia, olisinko sitä kulkien päässyt helpommalla...
- sillä kun tein valintani, että teen oikean valinnan ja perille päästyäni olen sen tyytyväisempi mitä enemmän vastuksia olen kyennyt voittamaan ja mitä ylemmäksi oman vuoreni huipulle olen sitkeydelläni kyennyt kiipeämään.
Sama täällä. Olen aiheuttanut hämmennystä mielipiteilläni, mutta seison jokaisen mielipiteeni takana. Ja sanon vieläkin etten ole laumasielu, haluan olla vapaa... lentää kun vielä siivet kantaa...
Meinasin pyydellä anteeksi,..... mutta kas, en tunne että on tarvetta!
Kaikessa ystävyydessä, rekattuna olen kirjar, vaikka ei sen väliä, mutta tiedoksenne sen kerron, kun puskasta esiin tulin ja sormenjälkenikin jätin.
Ps. Toisaalla palstalla minulle osoitettu viesti on irti asiayhteydestään ja siitä ei selviä meidän keskinäisen poistetun keskustelumme ( ellumari-kirjar) kautta tuon viestin lähtökohta jossa viitataan ystävyyteemme.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ilahduin, kun osoittautui oikeaksi arvailuni.
Ei tarvinnut vastata jos ei ollut aihetta!
Ai, että miksikö viestin kirjoitin?
Siksi, että ei tarvitse kenenkään haukkua väärän puun alla, eikä hakuammunnalla arvella, kuten eilen tapahtui!
Mutta se on ollutta ja mennyttä, tämä tästä!
Ps. En olisi vastannut, mutta olkapääni yli lukeva kehoitti tämän tekemään, kun kerran kysyit!
Pienenäkin pilkotit vaikken sanonut tuntevani.
Meitä on kuvattu aidanseipäinä ja erivahvuisina ketjun lenkkeinä. Kaikkeen se ihminen taipuukin!
Minä en ainakaan kyllä haluaisi riippua ketjussa, jossa on aivan kelvottoman heikko lenkki tai se vallan puuttuu.
Minä olen varmaan mielipiteineni tullut hyvinkin tutuksi, olen oikein sitä halunnutkin. En ole silti menettänyt vapauttani laulaa mitä haluan varis-äänelläni.
Kaivan kiikarin esiin voidakseni katsella Sinua silmiin siellä puskassa, muutenhan minulla on nenä ruvelle neulasten pistoista.
Joku aina joskus kirjoittaa: "Tämä nyt on vaan minun mielipiteeni! Minä en pysty koskaan kirjoittamaan muita kuin omia mielipiteitäni. Olenkohan poikkeava?
ja joku on sitä mieltä.
Vain oman mielipiteensähän jokainen voi sanoa omanansa. Naapuri voi olla eri mieltä, mutta sitähän en minä voi tietää.
Kaikki mitä minä sanon on omia ajatuksiani, omia mietteitäni ja tulkintojani asioista.
Ketju on just sen vahvuinen kuin sen heikoin lenkki. Eilen kirjoitin Ellumarille kuinka tärkeä on se yksikin aidan tolppa, mutta se viesti on poistettu ja uskon että siitä tuo viittauksesi seipäisiin. Kannustuksenahan sen kirjoitin, ja olen samaa mieltä tänäänkin.
Olin pari tuntia pihatöissä, löin silmäkulmani omenapuun oksaan ja voin kuvitella kuinka monta haavaa on otsassasi kun sinne puskaan kurkit.
Sahasin tuon kiusallisen oksan kokonaan pois, ja taidan pudottaa itseni siihen pensaan juurelle ja kadota pudonneisiin lehtiin.
Tuntuu kuin olisin sanottavani sanonut.
Viesteissäsi on niin paljon sisältöä, olen suruissani, että niitäkin meni siinä rytäkässä.
Etsin usein niitä.
Kirjoitan usein perusteluksi tuon "tämä on vain minun mielipiteeni", sillä on minua moitittukin siitä että kirjoitan liian määräävästi.
Ensinnäkin...jätä pois tuo "vain". Sinun mielipiteesi on Sinun mielipiteesi eikä mikään vain!
Toiseksi, niin me kaikki muutkin esitämme täällä omia mielipiteitämme, emme kai kenenkään muun (siis kirjoittaessamme omia ajatuksiamme, lainaukset ovat eri asia).
Joskus minä ihmettelen, mitä kirjoittaja (tai puhuja) tarkoittaa sanoessaan:"Tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni".
Eivätkö kaikki mielipiteet ole henkilökohtaisia?
Jos eivät ole, niin mitä tai kenen ne sitten ovat?
Hmmmmm, esitinköhän asiani nyt tarpeeksi epäselvästi...
Tuleehan sitä usein mietittyä miksi joku esittää sanomansa noin.
Tuokin mitä kirjoitit henkilökohtaisesta asiasta, on yleisesti käytetty sanonta, jopa "paremmissakin piireissä".
Olisikin suuri ihme, jos jokaisen sanamuotoja ymmärtäisimme,
eikä se kai ole niin välttämätöntäkään.
Kunpa ymmärtäisimme vain tulla toimeen keskenämme.
Luulen tämän vähän "koleahkon" sävyn tällä hetkellä näissä palstan kirjoituksissa olevan sitä tarttuvaa lintuifluenssaa:DD
tästä mielipiteestäni.
Olen aina ajatellut, että täällä esiinnymme omana itsenämme,emme laumasieluina.
Minä kerron oman ajatukseni (ei kai se edes ole mielipide) kysymättä keltään saanko.
Vastaukset tulevat,jos joku katsoo aiheelliseksi korjata,kumota,mitätöidä, minua ei kumminkaan kukaan pakota mihinkään kaavaan.
Tyhmä voin olla, usein olenkin, mutta siinäkin edustan vain omaa itseäni ja paljastan myös sen.
Sisäpiiriä en myönnä, kaikki olen toivottanut tervetulleeksi aloituksiini,kenellekään en ole mitään ehtoa laittanut, ainoastaan suun pesua,leikkimielisesti.
Hyvin olemme sinunkin kanssasi viestitelleet,en ainakaan mitään ole havainnut,toivon sen jatkuvankin.
Tämä puheenvuoro vain siksi, että en halua mitään "sisäpiiriä,en lauman merkkiä otsaani"
Ollaan vain kirjoittajia/palstalaisia, kaikki tyyni.
Auringon paistetta sieluun asti sinulle, meille kaikille.
En tietääkseni ole nimennyt ketään sisäpiiriläistä, olet SkillaN käsittänyt ihan väärin jos luulet että olen Sinut tai ketjusi siten nimittänyt.
Sisäpiiri josta puhun, näkyy kyllä, ei se ole yksi, tai joku, se on yleiskuva näistä palstoista.
Satunnainen kävijä tuntee itsensä orvoksi, sillä usein emme nimenomaan niitä rekisteröimättömiä nimiä ota niin vakavasti kuin tutun, kuten itsekin sanot; tutulle on helppo vastata.
Sinä voit nostaa rintaasi, sillä usein se olet juuri Sinä joka uusille kirjoittajille vastaa ensimmäisenä! Siitä ei voi kukaan moittia Sinua, eikä kaltaisiasi, viimeiseksi minä, joka en moniinkaan juttuihin ota osaa, enkä siis vastaa, vaikka olisinkin viestin lukenut.
Jatka SkillaN samalla tavalla, periaattesi on kunnioitettava, ja mehän olemme ns. tuttuja, jos rohkenee asian ilmaista.
Unohda koko sisäpiiri!
viestin vastaan jotenkin hullusti, mutta näinhän ne asiat selviävät, puhumalla.
Satunnaisia käviöitä toisaalta olemme kaikki, toiset vain sattuvat melkein asumaan täällä,kuten minä.
Ylisanoja puhuit,nyt joku taas tavallani ajattelee vaikka mitä."nauraa"
Kiva kun vastasit, jatketaan ja lopetetaan sisäpiirit ja ollaan virtuaalikavereita kaikki.
Nyt maalaamaan, josko onnistuisi.
Teki mieleni sanoa Sinulle jotain kannustavaa. Omat ajatukseni harhailevat ties missä, joten saan kai lainata Blochin kokoelmasta?
Lainaan kuitenkin...:)
Friedin laki:
- Aatteiden säilyminen ja kukoistaminen on kääntäen verrannollinen niiden järkevyyteen ja mielekkyyteen.
Cooperin laki:
- Mitään ei koskaan yritetä, jos ensin on kumottava kaikki vastaväitteet.
Kiva kun huomioit "vaatimattoman persoonani"., tässä "julkisuuden piirileikissä" jossa olisin mieluummin piilossa, nimettömänä.
Tiedätkös TiaLiinu, mieleni ei ole ollenkaan maassa, vaan olen nauttinut suunnattomasti saadessani väitellä ilman että se on ollut riitaa. Olen saanut myötäeläjiä ja vastaväittäjiä liikkeelle, se oli tavoitteenikin, katsoa mitä enemmistö kannattaa, mutta eihän tuo nyt tilastoksi kelpaa, tuo otos.
P-a reissu, mutta tulihan tehtyä!
Joku on sanonut, että henkisesti ja tunne-elämältään terveitä ovat sellaiset ihmiset jotka ovat oppineet, milloin on sanottava "Kyllä", milloin "Ei" ja milloin "Hihhei!"
Kaikesta huolimatta sanon "Hihhei!"
Koko rekkaamispuheiden ajan olin odottanut että joku älyäisi tehdä, tai sanoa jotain.
Lopulta tajusin, että minäkin olen "joku".
Satu.
Kaikkihan pahan tuntevat, sanotaan, vaan enhän minä ole paha, vaikka pahatapainen.
Tuonne keltaisten lehtien alle on hyvä haudata nämä haaveet nimettömyydestä, siitä että voisin olla tuntematon kirjoittaessani tänne, vaan kun en voi.
Olen piirtänyt liian kovalla kädellä tuon sormenjälkeni, vai likaisella kädelläkö lienen ja eihän sitä pesemällä pois saa.
Enkä minä osaa olla muuta kuin minä, tapoineni ja edellenkin niine ylevine haaveineni joista minun ei pitäisi julkisesti puhua.
Juuri silloin viestisi ovat parhaimmillaan!
en ajatellut että täällä oli niin fiksuja ihmisiä kun oli,oli sellainen käsitys kun monella ystävälläni että ,catin tapaan vaikka mitä ,täällä palstoilla tulee mieleen että onkohan eksynyt liian sivistyneeseen seuraan minun jutut kun luiskahtavat laidasta laitaan, mutta roikun yleensä jokapaikassa viimmeisillä oljenkorsilla ja niin täälläkin , niinkuin ennen piti olla akan että kun seinälle heitti niin pysyi siellä kynsillä, sillälailla täälläkin roikun,
paasky lensikin esiin pitkasta aikaa,luulin jo etta olit lentanyt muuttolintujen mukana maihin kaukaisiin.
Mukavaa on lukea kummankin kirjoituksia. Pääsky ei joka päivä käykään täällä, mutta tässä pelkäsin että ei kai Uzma vaan lopettanut. Hyvä ettei. Tämä on vähän noloa, mutta kysyn kuitenkin uudelleen Uzmalta tuota nimen alkuperää. Eka kerran kysyessäni veikkasin turkkilaiseksi, mutta nyt veikkaan pakistanilaiseksi. Osuuko yhtään kohdalle? Hiljaista on näin päivällä täällä.
miten tuon nikin otin,yritin monia minusta niin outoja nimi ettei varmasti niita kenellakaan ole,ei tarpannyt ain oli varattu,sitten hadissani otin miniani nimen,hanesta se on hauskaa etta anoppi skrivailee hanen nimellaan.Nimi on turkkilaista alkuperaa kun miniani tulee kotiin kysyn mita se merkitsee.
En voinut olla netissa tuli outo sairaus nenasta vuosi verta kuin raanasta, jos en pitanyt paatani pystyssa,kolmen paivan taydellinen lepo toivottavasti paransi sen,olin eilen eka kerran ulkona.
Muistaakseni olit sairaalassakin. Toivottavasti, jotta tutkittiin. Kaksi mahdollisuutta: paikallinen vika nenän limakalvolla tai veren hyytymishäiriö=vuototaipumuksen lisääntyminen.
Olen tavannut tosi gaaveja nenäverenvuotoja. Ei mitään mukavaa touhua.
Tukeudun usein noiden viisaampien sanontoihin, lainaanpa tähänkin taas pari Blochia:
Bohrin laki:
-Asiantuntija on henkilö. joka on tehnyt kaikki mahdolliset virheet hyvin kapealla tutkimusalalla.
Buechnerin periaate:
-Yksinkertaisin selitys on ettei siinä ole mitään järkeä.
joskus haluaisinkin,on selityskin miksi en ole kirjoittanut ,kun olen 50,km,päässä koneesta tuolla oulangan kansaallispuiston rajalla puolet ajasta,ja vielä viikonloppuisinkin monesti muualla,viime viikonloppua olin sodankylässä ja länessä asti tunturilla, ulkomaille en taida päästä,kun kotkan siivillä,lintunahan ne ennen tietäjätkin kulkivat,kun tulee talvi eiköhän talviasuntokin asuteta,ja kirjoituksia seurata,kiva että olette muistaneet, huomaamatta syntyy mieleen sellainen uusi ulottuvuus näkymätömistä ystävistä joita käy aina tapaamassa,
Tuo "tuhannen" tapani.
Taas toiveeni tänne turhaan tuhersin.
Tungin tietoisesti toisten tielle
tölväisin tuttuja tapoja
tihrusilmin tuijotin taustalta
tajutaanko tarkoitukseni
todetaanko tilanteeni
todeksi tekoni toisaalla.
Tajusin tuossa tuoksinassa;
tekoni tuomittiin.
Tie tarjottiin tarkempi,
tutuksi tarkoitus tulla
"tarinoimme tutuille täällä
tiedämme tavat toisten
tunnemme tilanteet tarkemmin
tutkimme tunteet
tarjoamme tukemme
tässäpä tie… tule…. tarkenna…
tai tuossa tie toisaalle…
toveritta taivallettavaksi
tuttavitta tallusteltavaksi".
Totesin toivottomaksi
tulla todella tutuksi
tahtoisin toisin;
tuulen tuomana tepastella
toreilla tuntemattomana
täälläkin tähdittä
tuttuna tutuilleni
toverina toisille.
Tämän tiistaina totesin
tilanne tarkentui
tuttavuus tuhottiin
tapani tuomittiin.
Tässä tänään tuumailen
tulisinko takaisin tulevana torstaina….
taas täällä tapaisinko, tuttujako….
Taisin talttani tylsyttää,
taidottomana talon tuhota,
tuottaa turmion toisilla taitamattomilla teoillani.
Tahdon takaisin taustalle
tuntemattomaksi tekijäksi….
talttani taas teroitan
tuskin tietänette…
tuntenette toisaalla
tulinko takaisin
tapani tunnettehan…
taidankin tunkea tekstini tuhottavaksi….
Tuotapa tänään tuumailemaan
tekiskö "töitä" tietsikalla?
Tuppaisi tupansa täyteen
täyttäisi täpösen täyteen?
Tulisko tuosta tarpeellista
turhaanko tutkisi tätä?
Tänään tästä tätämieltä
tiedä tuosta tuonnemmasta.
Tuomarina toiste tuuraan
testamentin todistajaa.
Tähän terveiseni tuikkaan
toivottelen toiveikkuutta!
... Ja mie se likka vaa laulaa lurauttelen teil, ku tei tuommosiin viestittellyihi en kykene. Mut ymmärrätte minnuu, onneks, tiiän. Nii, jot ollaa onnellissii vaa, tännäikii! -
karjalanmurretta, selvästi tunnistettavaa, mukavalta kuulostavaa, toisin kuin täällä jonkun puskasta huutelijan hämäysmielessä ilmeisesti, sönköttämä karjalanmurretta matkiva solvaaminen , kohteena aina sama kirjoittaja.
Sen verran siitä kuitenkin sai selvää, että ilkeää, äärettömän ilkeää olivat puskasta huutelijan puheet. Poistettiin tosin, eivätkä muut kirjoitukset poistunet, koska herjaukset olivat "sivistyneesti" sijoitettu sellaisiin kohtiin, ettei ketjun kokonaisuus kärsinyt.
et mie se en ainakaa oo olt, tää solvaaja. Niihä sie usoitkii.
Enkä kyl oo nähntkää niit kirjotuksii, vissii yöaikan kirjotettui ja sit poistettui.
Vai ol sentää senverra viksu, et rauhotti muihe kirjotukset jälele. Hyvä niikii.
Hoh-hoijaa, sellast se on, meit ku on nii mont sorttii täs maalimas! -
tuntemattomaksi tahdoin takaisin.
Tupaani takaisin tallustellen, takkuista tukkaani tunnustellen
tuumin; "Tokkopa tunsivatkaan".
Täytän teatraalisesti toisten tahtoa,
tunnustan tavat tietäneeni tuonne taloon tullessani.
Tavoista tulikin taakka.
Tulin tutuksi tarinoineni, tietenkin tahtomattani.
Tahdoin tietysti tutustua toisiinkin, tuumailla…., tarinoida….
tuttavuutta tein tarkoituksella tarinoidessani tunteistani,
tuomalla tänne tunnelmakuvia .
Tein tutuksi taustani, tuskani, tekonikin.
Tunsin toisaalla täyttymyksen,
tunteilin toivoen toipuvani toivottomuudestani,
tavoittelin tukea toisilta…. tunteillakin todistin
tahtovani todella toverillisesti turista, Takkatuvassakin.
Totesin toivottomaksi tilanteen,
tulin tuskaiseksi, tallentavat tekstini…
tulevaisuuteen tavoittelevat todisteiksi
tunnelmistani tekevät tilastoja..
turhuuksien turhuus… tuhisin
tietäessäni tuon todeksi….tallentavat…. tuhansittain tekstejä…!
Tuon tahdoin tuomita,
tuhota tietoni, tallata tietäni tuntemattomana….
Toiset tuomitsivat täällä tuon tahtoni,
tekivät tiettäväksi; "tuttavia, tuttavia,…
Tunnen tänään toipuvani, todella tuskaa tunsin…
tahdoin tuntemattomuuteen takaisin,
tein tiliä tutkien tapoja, tavoitteita, toisten toiveita.
Turhaan taistelin, tietämätön, tutkimaton…
tulin toisiin tuumiin… tapojen taakse taivuin,
tottumukseni toki taistelee…. tietäkäätte…!
Tulenkohan tuntemattomana takaisin….
tutkikoon taitavammat tahot tulevaa tietäni.
Tahdoin taistella tavoitteeseen...
tässä tulos.
Kun en ollut varma henkilöllisyydestäsi en halunnut olettamuksieni varassa toimia.
Kun palstalla luullaan tunnettavan ja ollaankin väärässä, se johtaa ristiriitoihin. Luulo ei ole tiedon "väärti". (väärti, värde=arvo).
Vakio-nimimerkkiäkin voidaan käyttää väärin, rekisteröityä ei.
Haluat kulkea omaa tietäsi omana itsenäsi, niinhän me kaikki.
Haluat lentää vapaana, laulaa laulujasi, lentää korkealla tai matalalla, pysähtyä haluamallesi oksalle katselemaan maailmaa.
Kun löydät jonkin "elämän lähteeksi" kokemasi, juot siitä vettä ja kukkien mettä jaksaaksesi taivaltasi haluamassasi yksinäisyydessäsi. Aina olet kuitenkin se sama tuttu, oma itsesi.
Minäkin haluan olla oma itseni. Kuljen omia teitäni, olen määränpäähän päästessäni sama Ruuneperi kuin lähtiessänä. Jos kiipeän vuorelle, saavun huipulle jos jaksan, samana henkilönä mutta pirun hengästyneenä.
Pysy nyt sentään kilttinä värikkäänä pikkulintuna, laula kauniisti, älä muutu harmaaksi vaakkuvaksi varikseksi.