Puolison elatusapu

Tästä joskus "vänkäsin" lakikeskustelussa ja tietoni lisääntyi ... katsotaan lisääntyykö jälleen ;-))

Ymmärsin niin, että elatusvelvollisuus koskee aviopuolisoa niin kauan kunnes lopulliseen ero tuomittu. Eli käytännössä harkinta-ajan jos eri torppiin muutettu heti ykkösvaiheen aikana ... eikä sekään erityisen yleistä.

Meinaatko että on olemassa ennakkotapauksia siitä, että puolison elatusvelvollisuus jatkuu lopullisen eron jälkeenkin ... vaikea uskoa....

M36 kirjoitti:

Tästä joskus "vänkäsin" lakikeskustelussa ja tietoni lisääntyi ... katsotaan lisääntyykö jälleen ;-))

Ymmärsin niin, että elatusvelvollisuus koskee aviopuolisoa niin kauan kunnes lopulliseen ero tuomittu. Eli käytännössä harkinta-ajan jos eri torppiin muutettu heti ykkösvaiheen aikana ... eikä sekään erityisen yleistä.

Meinaatko että on olemassa ennakkotapauksia siitä, että puolison elatusvelvollisuus jatkuu lopullisen eron jälkeenkin ... vaikea uskoa....

Lue lisää

Ositukseen en tässä puutu, tietoa siitä alkuperäinen löytänee muutenkin.

Puolisolle todellakin voidaan määrätä suoritettavaksi elatusapua myös avioeron jälkeiseltä ajalta. On syytä korostaa, että on hyvin poikkeuksellista, että elatusapu määrätäään maksettavaksi tällä tavalla. Ja silloinkin sen määrä on usein varsin vähäinen.

Kerrataampa siis avioliiton aikainen puolisoiden elatusvelvollisuus:

AL 46 §:

"Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.

Puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.

Lapsen oikeudesta saada elatusta vanhemmiltaan säädetään lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/75)"

ja 47§:

"Jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle 46 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti."

Kuten on arvattavissa, näitä kanteita elatusavun maksamiseksi puolisolle ei avioliiton "rauhallisen vaiheen" aikana juuri esiinny. Usein elatusapua vaaditaan juuri erilleen muuttamisen tullessa ajankohtaiseksi, ja elatusapu päättyy siis avioliiton päättyessä.

Puolisoiden eron jälkeistä elatusvelvollisuutta koskee AL 48§:

"Kun tuomitaan avioeroon ja puolison katsotaan tarvitsevan elatusapua, tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison suorittamaan elatusapua sen mukaan kuin hänen kykyynsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi.

Elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi joko toistaiseksi tai siten, että elatusavun suorittaminen lakkaa päätöksessä asetetun määräajan kuluttua. Elatusapu voidaan kuitenkin vahvistaa suoritettavaksi kertakaikkisena, jos elatusvelvollisen varallisuusolot ja muut seikat antavat siihen aihetta.

Määräajoin maksettavaksi vahvistetun elatusavun suorittamisvelvollisuus raukeaa, jos elatusapuun oikeutettu menee uuteen avioliittoon."

Hiukan tulkintaa. Elatusavun määrääminen on siis tuomioistumen harkintavallassa. Oikeuskäytännössä on vakiintneesti katsottu että elatusavun määräämisen perusedellytyksenä on, että puolison kyvyttömyys elättää itseään avioeron jälkeen johtuu edeltävästä avioliitosta. Esim. Erittäin kovatuloisen liikenaisen aviomies on koko pitkän avioliiton aikana hoitanut kotia ja lapsia, ja täten syrjäytynyt työelämästä (menettänyt ammattitaitonsa). Tällaisessa tilanteessa on kohtuullista tuomita nainen maksamaan ex-miehelleen elatusapua. Miehen kyvyttömyys elättää itseäänhän on johtunut perheen yhteisestä päätöksestä, sisäisestä työnjaosta, jossa miehelle on langennut kotiorjan paikka (josta ei mm. kerry ansioeläkkeitä, joita ei myöskään ositeta).

Elatusmaksun on oltava maksajan näkökulmasta kohtuullinen. Tavoitteena ei missään nimessä voi olla miehen entisen elintason ylläpitäminen. Pikemminkin kysymys on elämiseen tarvittavasta vähimmäisavustuksesta, joka ei määräydy naisen tulojen, vaan miehen todellisten vähimmäistarpeiden perusteella. Oikeastaan koko elatusavun merkitys on nyky-yhteiskunnassa kutistunut liki olemattomiin: yhteiskunnan laaja talodellinen turvaverkko on pitkälti syönyt säännökseltä soveltamisedellytykset. Avioliittolakia säädettäessä ja ko. lainkohtaa viimeksi muutettaessakin olosuhteet olivat varsin erilaiset.

Yleensä on perusteltua lähteä elatusavun määräaikaisuudesta. Elatusavun määrä lienee yleensä suurimmillaankin muutamia satoja euroja (alioikeuskäytännöstä on luonnollisti liki mahdotonta saada selko ilman kohtuuttomia vaivoja, ja HO:n/KKO:n tuoretta käytäntöäkin on hyvin vähän, edellisen kappaleen lopussa mainitusta syystä).

Myös avioliiton kestolle on annettava merkitystä, sillä lyhyessä avioliitossa tapahtuva kotirouvana/herrana eläminen ei itsessään voine juuri nakertaa puolison toimeentulomahdollisuuksia. 20 vuotta kotona onkin jo aivan eri asia.

Elatuksen ja osituksen lopputuloksen (ja erityisesti sen sovittelun) keskinäinen suhde on hiukan hankalampi juttu. Epäilemättä "elatuksen tarpeessa olevalle" puolisolle maksettava huomattava tasinko on kuitenkin otettava huomioon elatusvelvollisuutta harkittaessa.

Alkuperäisen juttussa mikään ei viittaa siihen, että hänen puolisollaan olisi oikeus saada elatusapua avioliiton jälkeiseltä ajalta.

Toinen Oikkari kirjoitti:

Ositukseen en tässä puutu, tietoa siitä alkuperäinen löytänee muutenkin.

Puolisolle todellakin voidaan määrätä suoritettavaksi elatusapua myös avioeron jälkeiseltä ajalta. On syytä korostaa, että on hyvin poikkeuksellista, että elatusapu määrätäään maksettavaksi tällä tavalla. Ja silloinkin sen määrä on usein varsin vähäinen.

Kerrataampa siis avioliiton aikainen puolisoiden elatusvelvollisuus:

AL 46 §:

"Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.

Puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.

Lapsen oikeudesta saada elatusta vanhemmiltaan säädetään lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/75)"

ja 47§:

"Jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle 46 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti."

Kuten on arvattavissa, näitä kanteita elatusavun maksamiseksi puolisolle ei avioliiton "rauhallisen vaiheen" aikana juuri esiinny. Usein elatusapua vaaditaan juuri erilleen muuttamisen tullessa ajankohtaiseksi, ja elatusapu päättyy siis avioliiton päättyessä.

Puolisoiden eron jälkeistä elatusvelvollisuutta koskee AL 48§:

"Kun tuomitaan avioeroon ja puolison katsotaan tarvitsevan elatusapua, tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison suorittamaan elatusapua sen mukaan kuin hänen kykyynsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi.

Elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi joko toistaiseksi tai siten, että elatusavun suorittaminen lakkaa päätöksessä asetetun määräajan kuluttua. Elatusapu voidaan kuitenkin vahvistaa suoritettavaksi kertakaikkisena, jos elatusvelvollisen varallisuusolot ja muut seikat antavat siihen aihetta.

Määräajoin maksettavaksi vahvistetun elatusavun suorittamisvelvollisuus raukeaa, jos elatusapuun oikeutettu menee uuteen avioliittoon."

Hiukan tulkintaa. Elatusavun määrääminen on siis tuomioistumen harkintavallassa. Oikeuskäytännössä on vakiintneesti katsottu että elatusavun määräämisen perusedellytyksenä on, että puolison kyvyttömyys elättää itseään avioeron jälkeen johtuu edeltävästä avioliitosta. Esim. Erittäin kovatuloisen liikenaisen aviomies on koko pitkän avioliiton aikana hoitanut kotia ja lapsia, ja täten syrjäytynyt työelämästä (menettänyt ammattitaitonsa). Tällaisessa tilanteessa on kohtuullista tuomita nainen maksamaan ex-miehelleen elatusapua. Miehen kyvyttömyys elättää itseäänhän on johtunut perheen yhteisestä päätöksestä, sisäisestä työnjaosta, jossa miehelle on langennut kotiorjan paikka (josta ei mm. kerry ansioeläkkeitä, joita ei myöskään ositeta).

Elatusmaksun on oltava maksajan näkökulmasta kohtuullinen. Tavoitteena ei missään nimessä voi olla miehen entisen elintason ylläpitäminen. Pikemminkin kysymys on elämiseen tarvittavasta vähimmäisavustuksesta, joka ei määräydy naisen tulojen, vaan miehen todellisten vähimmäistarpeiden perusteella. Oikeastaan koko elatusavun merkitys on nyky-yhteiskunnassa kutistunut liki olemattomiin: yhteiskunnan laaja talodellinen turvaverkko on pitkälti syönyt säännökseltä soveltamisedellytykset. Avioliittolakia säädettäessä ja ko. lainkohtaa viimeksi muutettaessakin olosuhteet olivat varsin erilaiset.

Yleensä on perusteltua lähteä elatusavun määräaikaisuudesta. Elatusavun määrä lienee yleensä suurimmillaankin muutamia satoja euroja (alioikeuskäytännöstä on luonnollisti liki mahdotonta saada selko ilman kohtuuttomia vaivoja, ja HO:n/KKO:n tuoretta käytäntöäkin on hyvin vähän, edellisen kappaleen lopussa mainitusta syystä).

Myös avioliiton kestolle on annettava merkitystä, sillä lyhyessä avioliitossa tapahtuva kotirouvana/herrana eläminen ei itsessään voine juuri nakertaa puolison toimeentulomahdollisuuksia. 20 vuotta kotona onkin jo aivan eri asia.

Elatuksen ja osituksen lopputuloksen (ja erityisesti sen sovittelun) keskinäinen suhde on hiukan hankalampi juttu. Epäilemättä "elatuksen tarpeessa olevalle" puolisolle maksettava huomattava tasinko on kuitenkin otettava huomioon elatusvelvollisuutta harkittaessa.

Alkuperäisen juttussa mikään ei viittaa siihen, että hänen puolisollaan olisi oikeus saada elatusapua avioliiton jälkeiseltä ajalta.

Lue lisää

Laitetaampa vielä tuorein ennakkotapaus asiasta. Lisää löytyy finlexistä, ei toki näin tuoreita, tätä edeltävä ratkaisu on 90-luvun alkupuolelta (toki sekin vielä "käypää kamaa").

KKO:2004:104

Jutun perusteluista ja olosuhteista käy hyvin ilmi eron jälkeisen elatusavun vain vähimmäistoimeentuloa turvaava luonne. Kuten KKO napakasti perusteluissan toteaa, "Avioero sellaisenaan ei siis ole peruste elatusavun saamiselle."

Puolisoiden välistä elatusta sivuava viimesin väikkäri löytyy muistaakseni 1990-luvulta.

Kiitos selkeästi asiantuntevista neuvoista. Tuo 10 000 on lakimieheni ja minun neuvottelema summa, jonka haluan maksaa. Lahinnä tarkoitettu vaimolleni uuden elämän aloittamista varten. Se ei ole paljon minulta pois, mutta vaimolleni suuri apu. Avioehtoa meillä ei ole, mutta lakimieheni mukaan vaimoni ei tulisi saamaan mitään avioliittomme lyhyen keston vuoksi. Mielestäni olisi epäreilua jättää toinen täysin tyhjänpäälle. Muita vaateita en hyväksy, kuten elatusta jatkossa.

Kiitos kaikille vastaajille

Alkup. kirjoitti:

Kiitos selkeästi asiantuntevista neuvoista. Tuo 10 000 on lakimieheni ja minun neuvottelema summa, jonka haluan maksaa. Lahinnä tarkoitettu vaimolleni uuden elämän aloittamista varten. Se ei ole paljon minulta pois, mutta vaimolleni suuri apu. Avioehtoa meillä ei ole, mutta lakimieheni mukaan vaimoni ei tulisi saamaan mitään avioliittomme lyhyen keston vuoksi. Mielestäni olisi epäreilua jättää toinen täysin tyhjänpäälle. Muita vaateita en hyväksy, kuten elatusta jatkossa.

Kiitos kaikille vastaajille

Lue lisää

siis avioehtoa ei ollut..siinä tapauksessa voin sanoa ,että vuorenvarmasti joudut maksamaan tasinkoa omaisuudestasi vaimollesi.mikäli nimissäsi (huom:yhteinen omaisuutenne)on huomattava,ehkä sinulla on mahdollisuus saada jotain lievennystä omaisuuden jakoon...ehkä 40%-60% tuskin enempää. täysin ilman tasinkoa jäävä puoliso voisi ehkä tulla kyseeseen,mikäli erottaisiin about kuukauden tai kahden kuluttua liiton solmimisesta. oikeus saattaisi silloin katsoa,että liittoon on menty täysin taloudellisen hyödyn vuoksi..teidän tapauksessa liittonne on kuitenkin kestänyt jo suhteellisen pitkään...pliiiis!!!! tehkää aina se avioehto,vaikka olisitte kuinka rakastuneita ja onnenne huumassa. helppo tehdä,ja maksaa about 45 euroa,kun jättää sen maistraattiin. kaavakkeet voitte tulostaa täältä netistä,ja täyttöohjeet löytyy myös.....ei maksa paljon vaivaa,mutta helpottaa suuresti jos tilanteet muuttuu.

elämänhallintaa kirjoitti:

siis avioehtoa ei ollut..siinä tapauksessa voin sanoa ,että vuorenvarmasti joudut maksamaan tasinkoa omaisuudestasi vaimollesi.mikäli nimissäsi (huom:yhteinen omaisuutenne)on huomattava,ehkä sinulla on mahdollisuus saada jotain lievennystä omaisuuden jakoon...ehkä 40%-60% tuskin enempää. täysin ilman tasinkoa jäävä puoliso voisi ehkä tulla kyseeseen,mikäli erottaisiin about kuukauden tai kahden kuluttua liiton solmimisesta. oikeus saattaisi silloin katsoa,että liittoon on menty täysin taloudellisen hyödyn vuoksi..teidän tapauksessa liittonne on kuitenkin kestänyt jo suhteellisen pitkään...pliiiis!!!! tehkää aina se avioehto,vaikka olisitte kuinka rakastuneita ja onnenne huumassa. helppo tehdä,ja maksaa about 45 euroa,kun jättää sen maistraattiin. kaavakkeet voitte tulostaa täältä netistä,ja täyttöohjeet löytyy myös.....ei maksa paljon vaivaa,mutta helpottaa suuresti jos tilanteet muuttuu.

Lue lisää

se ihan noin mene. Laissa lyhytkestoinen avioliitto on alle viisi vuotta. Tässähän tapauksessa avioliitto oli kestänyt vajaa puolitoista vuotta.Pitkäkö sinun mielestäsi?