Miksi aina syyllistetään miestä tai naista jos seksi ei enää suju? Minulla avoliittoa takana viisi vuotta ja toisen lapsen syntymän jälkeen seksuaaliset halut kadonneet jäljettömiin. Olen kertonut ongelmastani neuvolassa mihin on vastattu että kestää ainakin kaksi vuotta synnytyksen jälkeen ennen kuin hormoonitasapaino normalisoituu, nuorin lapseni täyttää kolme...
Avoliitossamme on varmasti ollut enemmän ylä kuin ala mäkiä mutta olemme jaksaneet yrittää.
Suhteestamme on tullut etäinen ja melkein kaikki hellyys on jäänyt pois. Haluaisin tuntea olevani rakastunut niin kuin silloin joskus kun tuntui että sydän halkeaa jos toinen ei ollut vierellä.
Nykyään minusta ei tunnu yhtään miltään ja olen todella neuvoton mistä saisin apua? Käymme molemmat työssä, lapsilla harrastuksia ja iltaisin ei jää aikaa puolisonkanssa kaksin oloon. Olen lukenut miten miehet kirjoittavat ja ihmettelevät naisten syitä kieltäytyä seksistä, mitä sitten kun nainenkin sisimmässään haluaa mutta jokin on sammuttanut sen kipinän ja miettii miten sen saisi syttymään? Minä todella haluaisin rakastella puolisoni kanssa ja tunnen olevani tarpeeton kun hän joutuu elämään "puutteessa" mutta onko se hyvä että annat toiselle mutta itsestäsi ei tunnu miltään??
Haluaisin elää tavallista perhe-elämää puolisoni ja lastemme kanssa mutta tiedän että jos haluttomuuteeni ei saada apua suhde ei jatku. Joku tietenkin miettii että eron elkeitä tuo kaikki mutta rakastan puolisoani ja hänkin minua kaikesta huolimatta. Tämä tyhjyyden tunne sisällä on pelottavaa, sitä ei voi sanoin kuvailla. Joskus kiroan "naisten hormonitoiminnan" alimpaan hel****iin....
Se on kuitenkin asia joka säätelee naisen mieltä ja kehoa aikas pitkälle. Onko muita samaa kärsiviä?
Avoliitossamme on varmasti ollut enemmän ylä kuin ala mäkiä mutta olemme jaksaneet yrittää.
Suhteestamme on tullut etäinen ja melkein kaikki hellyys on jäänyt pois. Haluaisin tuntea olevani rakastunut niin kuin silloin joskus kun tuntui että sydän halkeaa jos toinen ei ollut vierellä.
Nykyään minusta ei tunnu yhtään miltään ja olen todella neuvoton mistä saisin apua? Käymme molemmat työssä, lapsilla harrastuksia ja iltaisin ei jää aikaa puolisonkanssa kaksin oloon. Olen lukenut miten miehet kirjoittavat ja ihmettelevät naisten syitä kieltäytyä seksistä, mitä sitten kun nainenkin sisimmässään haluaa mutta jokin on sammuttanut sen kipinän ja miettii miten sen saisi syttymään? Minä todella haluaisin rakastella puolisoni kanssa ja tunnen olevani tarpeeton kun hän joutuu elämään "puutteessa" mutta onko se hyvä että annat toiselle mutta itsestäsi ei tunnu miltään??
Haluaisin elää tavallista perhe-elämää puolisoni ja lastemme kanssa mutta tiedän että jos haluttomuuteeni ei saada apua suhde ei jatku. Joku tietenkin miettii että eron elkeitä tuo kaikki mutta rakastan puolisoani ja hänkin minua kaikesta huolimatta. Tämä tyhjyyden tunne sisällä on pelottavaa, sitä ei voi sanoin kuvailla. Joskus kiroan "naisten hormonitoiminnan" alimpaan hel****iin....
Se on kuitenkin asia joka säätelee naisen mieltä ja kehoa aikas pitkälle. Onko muita samaa kärsiviä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen mies. oma kipinä sammui siinä kun puoliso totesi seksistä että sitä ei tarvita niin paljoa kuin alkuhuumassa. Totesi että hän ei halua enää kuin pari kertaa kuukaudessa.
aikani yritin, hyvällä ja pahalla. Enemmän hyvällä kuitenkin. Voin kertoa että kaikki mahdolliset vinkit on luettu täältäkin eikä mikään auttanut.
No, ehkä tuhannen "ei yhtään tee mieli" sanonnan kuuleminen sammutti sen liekin.
Enää en yritä, välillä kun vaimo ehdottaa meillä on seksiä mutta enää harvoin aloitteestani.
Kun ei kiihota niin ei kiihota.
Seksielämä on oikeasti niin huonoa että harkitsen eroa, olen kuitenkin nuori vielä ja tilanne on ollut päällä suuren osan suhteestamme.
enemmän huonoa kuin hyvää.
Kyllä kai sen liekin saisi sytytettyä jos molemmat niin haluaisivat mutta yksin sitä ei kukaan sytytä. Aloitteen voit tehdä sinä mutta miehesi on tultava siihen mukaan.
Ja seksi ei saa olla satunnaista, siihen on sijoitettava aikaa. Ihan kuin alusta aloittaisi
Olen nuori, vasta 27 ja kyllä "jurppii" välillä tosi pahasti kun ei tee mieli. Halut vain yksinkertaisesti katosivat. Annan kyllä miehelleni mutta joskus oikein itkettää kun olisi NIIN kiva itsekin haluta. Toivottavasti tämä ajan kans menee ohi.... :(
Monesti vanhat keinot ovat parempia kuin pussillinen uusia. Mielestäni keskustelu olisi todella hyvä keino, mutta valitettavasti me kaikki miehet/naiset emme osaa keskustella. Kyselit, että mitä tehdä? ja onko muita, jotka kärsivät samoista ongelmista. Vastaukseni on, että: TODENNÄKÖISESTI kaikki jossain vaiheessa elämää kärsivät samoista ongelmista. Kiinalaiset tietävät kertoa, että rakkautta kestää 1000 päivää...tämän jälkeen astuu parisuhteeseen arki...ja arjen ongelmiahan nämäkin ovat.
Mielestäni tärkeintä olisi, että keskustellaan vaikeistakin asioista.
Irtiotto arjesta tekee hyvää jokaiselle, jos vain on mahdollista...lapset hoitoon, puolison kanssa mökille/ulkomaille/risteilylle...ihan minne vaan pois arjen ympyröistä. Yleensä kun näkee kumppaninsa uudessa valossa, niin omatkin ajatukset saattavat aueta (miksi juuri rakastuin tuohon ihmiseen) Liikunnan lisääminen ja terveellisemmät elämäntavat parantavat kummasti parisuhdetta (kun kroppa voi hyvin, niin parisuhdekkin voi monesti paremmin). Huumori keventää suhdettä, eihän elämä voi olla kovin totista ja kurttuotsaista...sängyssäkin voi pitää hauskaa. Käyminen näillä keskustelu sivuilla on jo hyvä päänavaus, se kertoo siitä, että haluaa muutoksia ja myöntää ongelmien olemassa olon. Oikea asenne elämässä auttaa, ole aina positiivinen...pessimistit eivät pärjää.
Meilläkin on samankaltaisia ongelmia. Seurusteltu yli kymmenen vuotta, kaksi lasta, nuorimmainen yli kolme vuotta, avioliitto tuntuu juuri nyt etäiseltä, seksuaaliset halut ovat kateissa, hellyys puuttuu kokonaan ja vain toisen sydän pamppailee hulluna...
Olen yrittänyt jutella asioista kumppanini kanssa, mutta huonolla menestyksellä...mistä jutella, kun meillä ei ole ongelmaa vaan minulla on...haluan liian useasti! Hellyys valitettavasti hävinnyt seksin myötä (on helpompi unohtaa seksi kun ei koko ajan helli kumppania) ja mitä tulee siihen sydämen pamppailuun, niin pamppailun aiheuttaa vaimon ihastuminen toiseen. Mutta eiköhän näistä selvitä, on aina selvitty ennenkin...
Kiitos neuvoistasi, on "mukava" kuulla että emme ole ainut pariskunta tämänkaltaisten ongelmien edessä vaikka puolisoni joskus kyllä tokaisi että missään muussa parisuhteessa ei varmasti ole näin vähän seksiä! Puhuminen auttaa moneen asiaan, se vain kun on niin kovin vaikeaa. Minä puhuisin kyllä mutta toinen ei. Olen ollut aikaisemmin ihminen joka antaa periksi liian helposti ja sitten katuu jälkeenpäin, nyt kun on lapsia ja paljon "pelissä" olen päättänyt yrittää kaikkeni ja sitten vasta jos yhdessä todetaan että ero parempi niin luovutan....
Miettikääs vähän yhdessä miehesi kanssa mistä apua voisi hakea. Neuvolan jutut, no joo, kyllähän ne jotakin pienen lapsen juttuja osasivat neuvoa tuoreille vanhemmillee mutta siinä se. Onkos esimerkiksi tämä tuttu sivusto:
http://www.vaestoliitto.fi/seksuaaliterveys/
Tärkeintä olisi koittaa päästä eroon siitä vastakkainasettelusta (ja sitä seuraavasta luottamuspulasta) jonka halujen erilaisuus väistämättä saa aikaan.
Nev
Mulla ei ole itsellä ollut vuosikausien kuivaa kautta, mutta välillä pienempiä haluttomuusjaksoja. En tiedä toimiiko neuvoni sulle, mutta tässä jotain. Puhun sensuaalisuudesta erossa seksuaalisuudesta, sensuaalisuus liittyy mielestäni enemmän aistimaailmaan suuntautumiseen ja oman kokemukseni mukaan seksuaalisuus herää sitten kun oppii taas näkemään, haistamaan, kuulemaan, tuntemaan ja maistamaan elämän sen sijaan että pyyhältäisi elämän ohi velvollisuuksia suorittaessaan.
Ensimmäiseksi kerro miehellesi, että sinua kiusaa tämä ongelma nyt siinä mitassa, että olet päättänyt löytää oman sensuaalisuutesi ja seksuaalisuutesi uudelleen. Pyydä miehen tukea. Miehen tuki voi olla vaikkapa kodinhoitoon liittyvää, ajankäyttöön liittyvää, yhteisten hetkien viettämiseen liittyvää tai seksuaalisuuteen liittyvää. Mieti etukäteen, mitkä ovat sellaisia asioita, jotka eniten tuntuvat häiritsevän oman sensuaalisuutesi toteuttamista ja yritä olla reilu (älä vaadi mahdottomia).
Mieti, mihin ennen liitit oman sensuaalisuutesi. Miksi olet kaunis ja haluttava? Kukaan ei ole täydellinen, mutta jokaisessa on joku ihastuttava piirre, esim. selkä, nilkat, silmät, niska, huulet jne. Tuo kaunista piirrettäsi enemmän esille, ja keskity siihen huonoina päivinä. Pyydä miestäsi kiinnittämään huomiota kauniiseen piirteeseesi sanoin ja teoin, ja sen jälkeen jakamaan huomiota muualle vartaloosi.
Muistuta itsellesi, että olet seksuaalinen olento. Muistele fantasioitasi, lue harlekiineja tai Kaari Utrion romaaneja, tai vaikka cosmopolitania, jos pidät suoremmasta lähestymistavasta. Juttele miehesi kanssa seksistä tai jos se ei onnistu vaikka ujouden takia, pyrkikää muistelemaan suhteenne alkuaikoja. Mitä enemmän suuntaudut seksuaalisesti, sitä enemmän alkaa tehdä mieli.
Sama pätee itse seksiin. Mitä enemmän on seksiä, sitä enemmän tekee mieli. Älä kuitenkaan pakota itseäsi jos ei tee yhtään mieli, mutta silloin, kun tuntuu siltä, että kohta voisi alkaa tehdä mieli, anna mennä.
Jos miehestäsi tuntuu, että sinun tukemisesi tässä asiassa on vaikeaa, älä luovuta, houkuttele. Kysy vaikka mieheltäsi suoraan, että eikö hän olisi ylpeä, jos hän pystyy herättämään uudelleen henkiin kuolleen seksuaalisuutesi. Ja jos tukea ei tule sieltä suunnasta, niin ainakin voit olla itse ylpeä siitä, että olet puhjennut jälleen kukkaan.
Ajattelin vielä lisätä, että tämä heräämisprosessi saattaa hyvinkin kestää pidempään kuin voisi kuvitella, jopa kuukausia. Pitää vaan yrittää muistaa, että kyseessä ei ole pelkästään parisuhteen hoito, vaan sinun sielusi ja ruumiisi hoitaminen ja eheyttäminen.