...kun olette nuoria.
Vlkuilin tuossa hiukan lisää noita keskusteluitanne ja tutulta kuulostaa, pisti vain silmään matala keski-ikä.
Missä ovat muut kolmekymppiset? Ovatko he niitä tyttäriä, äitejä ja pidettyjä työtovereita joiden varhaisesta poismenosta voimme lukea sunnuntaihesarin in memoriam-palstalta?
Vai niitä läskejä, punanaamaisia, ennen aikojaan väsähtäneitä perheen-tai yh-äitejä joita kauppakeskusten liukuportaissa halveksien väistelen?
Vai ovatko he saaneet apua tai voimia jostain, itsestään tai ylempää, viimein syödä terveelliseti (ei, ei liikaa) muulloinkin kuin muiden läsnäollessa?
Vai onko muitakin, hitaasti, mutta varmasti sisältäpäin lahoavia, ulkoapäin kauniita, urheilullisia, iloisia ja menestyviä, laillani myös perin onnettomia aikuisia idiootteja (vrt. bulimikkoja)?
Vlkuilin tuossa hiukan lisää noita keskusteluitanne ja tutulta kuulostaa, pisti vain silmään matala keski-ikä.
Missä ovat muut kolmekymppiset? Ovatko he niitä tyttäriä, äitejä ja pidettyjä työtovereita joiden varhaisesta poismenosta voimme lukea sunnuntaihesarin in memoriam-palstalta?
Vai niitä läskejä, punanaamaisia, ennen aikojaan väsähtäneitä perheen-tai yh-äitejä joita kauppakeskusten liukuportaissa halveksien väistelen?
Vai ovatko he saaneet apua tai voimia jostain, itsestään tai ylempää, viimein syödä terveelliseti (ei, ei liikaa) muulloinkin kuin muiden läsnäollessa?
Vai onko muitakin, hitaasti, mutta varmasti sisältäpäin lahoavia, ulkoapäin kauniita, urheilullisia, iloisia ja menestyviä, laillani myös perin onnettomia aikuisia idiootteja (vrt. bulimikkoja)?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Keskitypä joskus siihen kuinka moni sinua halveksien väistelee. Painostako se ihmisarvo on kiinni. Ja nyt sitte tiedoksi, että en ole ylipainoinen. Sen takia en halua ärähtää. Ihmettelen vaan miten aikuinen voi olla noin pinnallinen ja kehittymätön idiootti. Joku voi todella inhota sinun ulkonäköäsi.
..niin, muut aikuiset jotka tiedostavat asioita, bulimian luonteen sairautena muunmuassa, eivät tietenkään pui tuntojaan täällä lasten leikkipaikalla.
Bulimikkojen ihmisarvo on nimenomaan painossa, varsinkin meidän, jotka ovt aikoinaan ihmisarvonsa ansainneet laihduttamalla viitisenkymmentä kiloa painoa, ja nyt pitävät siitä kiinni kynsin (muttei varmaankaan hampain) juuri bulimian keinoin.
Jatkakaa rauhassa kukin tahollanne.
kirjoituksesi kuulostaa korvaani todella vähättelevältä, melkein halveksivalta, nuorempiasi - silti varmastikin yhtä sairaita ja epätoivoisia- bulimikkoja kohtaan.
"lasten leikkipaikalla"...
missäs muuallakaan? ei ole ihan helppo kurottautua auttavaa kättä kohti, mikäli sellaista edes on tarjolla. osa palstan viesteistä on kieltämättä hyvin naiiveja, mutta hei... kukin rauhassa tahollaan, eikö..
Kyllä se aikaa myöten teillekin kehittyy, kyynisyys ja sarkasmin taito nimittäin.
Oletin että tämä on tosiaankin bulimikkojen keskustelufoorumi. Kuitenkin, kuten olettaa tietenkin saattaakin, suurin osa lukijoista/kommentaattoreista on asian ulkopuolisia tirkistelijöitä ja paremman tekemisen puutteessa netissä seilaavia hörhöjä.
Yläpuolella loistava esimerkki, kirjoitin pahasta olostani, ja katso! Laura Lastentarhapsykologi 12v kehotti katsomaan peiliin ja halveksumaan itseäni. Eikö tällaisilla henkilöillä olisi vielä muutama tarhakettu vapautettavanaan tai onneton maahanmuuttajanuori haettavaksi sänkyynsä turvaan ja lämpimään?
Tietysti halveksin bulimikkoja, olehan ollut sellainen jo 15 hirvittävää vuotta. 15 seuravaa tuskin odotettavissa, joten syökää ja oksentakaa vielä kun ehditte.
Tai valitkaa toisin.
Niin, tämän palstan taso on tosiaan toisinaan HIEMAN kyseenalainen. Juuri "otusolennon" kirjoituksesta huomaa, ettei hän tiedä bulimiasta sairautena YHTÄÄN MITÄÄN. Mutta hei, tuollaisista kirjoituksista ei kannata välittää paskan vertaa. Älä ota itseesi sellaisen ihmisen kommenttia, joka hädin tuskin tietää, että bulimikko oksentaa...
Vierailepas SYLI ry:n palstalla. Siellä on paljon ihan aikuisiakin saman sairauden kanssa kamppailevia, ja ylimääräiset häiriköt ajetaan yleensä melko pian pois...
No mä olen 25 ja sairastuin 15-vuotiaana..Opiskelu jäi kesken,melkeinpä vois sanoa,että sairauteni takia,kun ei keskittymiskyky oikeen riittänyt..
Toivon sisimmissäni,että jonain päiväni eläisin normaalia elämää,ilman tätä helevetin kehää,mutta aika toivottomalta näyttää..Jotenkin tästä on tullut niin iso osa elämää,että vaikea kuvitella mitään muuta...(yrittää toki sopii!)
Päällisin puolin varmaan vaikea uskoa,kun oon sosiaalinen ja aina jossain menossa,yleensä kaikin puolin hyväntuulisena ja sporttisen pirteänä(tietäisivätpä vaan miten teen kuolemaa hitaasti,mutta varmasti)Mutta enhän mä ikinä murheistani muille avaudu,se on varmaa!Kuolisin häpeästä.