Monen mielestä on varmasti mielenkiintoista(?), että nykyään ihmiset suunnittelevat koneita, joilla tulisi olla tunteet. Kuitenkin itse olemme menossa siihen suuntaan, että yhteiskunta edellyttää meidän olevan koneita, joilla ei saisi olla tunteita. Monenkaan pää ei nimittäin tule kestämään tätä jatkuvaa tehokkuutta korostavaa yhteiskuntaa, jossa meidän vikoja korjataan kuin autoja lääkkeillä, terapialla ja muilla konsteilla.
Valitettavinta on, että ihminen ei kykene tarkastelemaan mistään mittarista omaa rasittuneisuuttaan, vaan vain vakava sairaus voi saattaa hänet siitä tietoiseksi. Ja jos siitä joskus toivutaan, on meno luultavasti entisen luokkaa, kunnes vaiva taas muistuttaa olemassaolostaan. Eihän autossakaan anneta öljyjen kulua loppuun ja moottorin leikata kiinni, vaan öljymäärä tarkastetaan säännöllisin väliajoin, ja tarvittaessa lisätään muutama tilkka.
Burnouttien ja terapioiden jälkeen on varmasti viisaampi olo. Mutta miksi kokea moista, jos asia voidaan ehkäistä ennalta? Keskustelkaa läheisten ihmisten kanssa tunteistanne ja harrastakaa itsetutkiskelua näinä sateisina kesäpäivinä.
Oliko tässä päätä eli häntää. Mene ja tiedä. Halusin vain purkaa hieman subjektiivisen heijastuksen omaavia mielipiteitä "paperille". Kritiikki otetaan vastaan suurella mielenkiinnolla.
Valitettavinta on, että ihminen ei kykene tarkastelemaan mistään mittarista omaa rasittuneisuuttaan, vaan vain vakava sairaus voi saattaa hänet siitä tietoiseksi. Ja jos siitä joskus toivutaan, on meno luultavasti entisen luokkaa, kunnes vaiva taas muistuttaa olemassaolostaan. Eihän autossakaan anneta öljyjen kulua loppuun ja moottorin leikata kiinni, vaan öljymäärä tarkastetaan säännöllisin väliajoin, ja tarvittaessa lisätään muutama tilkka.
Burnouttien ja terapioiden jälkeen on varmasti viisaampi olo. Mutta miksi kokea moista, jos asia voidaan ehkäistä ennalta? Keskustelkaa läheisten ihmisten kanssa tunteistanne ja harrastakaa itsetutkiskelua näinä sateisina kesäpäivinä.
Oliko tässä päätä eli häntää. Mene ja tiedä. Halusin vain purkaa hieman subjektiivisen heijastuksen omaavia mielipiteitä "paperille". Kritiikki otetaan vastaan suurella mielenkiinnolla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kirjoitus, jossa on paljon totuuden jyvää.
Enpä tiedä mitä tuohon sanois kun kaikki tuli niin hyvin esille.
Hassua, mietin juuri samoja juttuja. Olen onnellinen siitä että käyn osapäivätyössä ja elän muutenkin sellaista elämää kuin haluan. Koskaan en tule tekemään kahdeksaa-yhdeksää-kymmentä tuntia. Sen ajan minkä olen työtön, aion vain lusmuilla ja näyttää viranomaisille surkeeta naamaa, et sori vaa kun ei oo mitää löytyny... Ja meen kirjaston kautta kotiin missä voin olla köllötellä elukoitteni kanssa ja lukea, maalailla, pohdiskella tai vain olla. Mitään en vihaa niin paljon kuin työntekoa työn teon takia.
Ei se olekaan normaalia että ihmisistä puristetaan kaikki... Tämä meidän paskayhteiskunta(sori) on vaan yhtä vitun kofeiinilla toimivaa huumepaskaa. Mä ainakin aion elää elämäni rauhassa ja kotoisasti hermojani sen kummemmin rasittelematta, netissä surffaten ja maailmanrauhasta uneksien. Jos joku sanoo ettei tänne olla tultu viihtymään vaan työtä tekemään ja otsa hiessä raatamaan ja lapset kivulla synnyttämään, niin... VOIVOI.
Pitäisiköhän meikäläisenkin hankkia jokin itseääntoteuttava diagnoosi...? (itseriittoinen elämännautiskelija, F 102 A)
Ikävää on jos ei ole aikaa olla ihminen.
Kirjoituksesi on varmaan monessakin "kopassa" toisinaan käväissyt. Sitä sanomaa voisi alkaa toteuttaakin!