Helsingin Sanomissa 3.10. kerrotaan mielisairaaloiden väärinkäytöstä ja väärintäytöstä. Sinne pannaan jopa pakolla potilaita, joiden paikka on muualla. Monet autistit ovat kokeneet saman.
Ikävä kyllä vielä 2000 luvulla jopa autistiset lapset joutuvat väärille osastoille hoitoon. Heille tuputetaan psykodynaamista pakkohoitoa, jonka monet asiatuntijat ovat tuominneet autistiselle ihmiselle vahingollisena.
Näitä kokemuksisia on nyt loistava tilaisuus saada esille ja yleiseen tietoon, sillä Helsigin Sanomat kartoittaa kirjoitussarjaa varten kaupunkilaisten kokemuksia Helsingin seudun mielenterveyspalveluista.
Kirjoita osoitteeseen [email protected].
Ikävä kyllä vielä 2000 luvulla jopa autistiset lapset joutuvat väärille osastoille hoitoon. Heille tuputetaan psykodynaamista pakkohoitoa, jonka monet asiatuntijat ovat tuominneet autistiselle ihmiselle vahingollisena.
Näitä kokemuksisia on nyt loistava tilaisuus saada esille ja yleiseen tietoon, sillä Helsigin Sanomat kartoittaa kirjoitussarjaa varten kaupunkilaisten kokemuksia Helsingin seudun mielenterveyspalveluista.
Kirjoita osoitteeseen [email protected].
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sisarusarjamme kuopus leimattiin psykoottiseksi aistiyliherkkyyden takia (suluissa myöhemmin todettu todellinen syy):
1) hammassärky (reikä hampaassa)
3) kova vatsa (psyyke lääkkeen aiheuttama)
2) piereskely (laktatiivin aiheuttama)
4) korvien pitely (yliherkkyys häiriöäänille)
5) karkeista kieltäytyminen (ei syö karkkeja kotonakaan)
6) hoitajan lyöminen (pakotti syömään karkin)
7) pakkoliikkeet (lääkityksen aiheuttama)
8) oudot ilmeet (hajuille herkkyys)
9) oudot puheet (kertoi lukemastaan kauhukirjasta)
10) unihäiriöt (vaikea nukkua oudossa ympäristössä)
11) peittää ikkunan verhoilla illalla (katuvalo käy silmiin)
12) verenvuotoa nenästä (lääkityksen aiheuttamaa)
13) levottomuus (liikunnan ja ulkoilun puute)
14) sarjakuvien lukeminen (ei ole muuta tekemistä)
listaa voisi jatkaa.
Kaikki normaali voidaan siis tulkita psykoottiseksi käyttäytymiseksi. Milloin syö liian vähän tai lukee liikaa. Kiellttyä on liikuntakin vaikka luulisi lapsen tarvitsevan, jotta saisi liian energian purettua.
Hoitona huonehoito ja eristys
Elisabetko se taas on päässyt vapaalle jalalle Hesperiasta.
Aivan viime aikoina olen taas törmännyt päinvastaiseen ongelmaan: siihen, että lääkärit kieltäytyvät tunnustamasta tauteja todellisiksi. Selkävaivat tai homeongelmat ovat hyviä esimerkkejä ongelmista joissa voi usein joutua havaitsemaan, että lääkärit pitävät oireitaan valittavaa potilasta luulosairaana, liioittelijana, turhan valittajana, siis hysteerikkona (olemme näin tarkalleen lähtöpisteessä!). Tässä tapauksessa lääkäri pitää potilaan kuvausta pelkkänä konstruktiona, joka häviää, jos ollaan tarpeeksi tiukkoja tai välinpitämättömiä. Toisaalta lääkärit kritisoivat kollegojaan jotka määräävät tällaisille huijareille vielä tutkimuksia ja leikkauksia!
Kaiken kaikkiaan: niin banaali ja mielenkiinnoton asia kuin totuus ja todellisuus monien mielestä onkin, niin jokainen meistä joutuu jossain vaiheessa elämäänsä havaitsemaan, että on tärkeä tulla otetuksi vakavasti ja on tärkeä että totuus ja epätotuus, sairaus ja hysteria erotetaan selkeästi toisistaan.
Ikävä kyllä vielä nykyaikanakin lapsi unohdetaan. Katsotaan vain oireita eikä mietitä niiden syytä eikä varsinkaan sitä mitä voisi tehdä lapsen auttamiseksi. Omakohtaisia kokemuksia oman lapsen kohdalla. Jos on kommunikaatiovaikeuksia, niitä on ja ne pitää ottaa huomioon eikä vain määrätä jotain diagnoosin perusteella myönnettävää palvelua, joka ei juuri sille perheelle ole ollenkaan sopiva. Kaikille lapsille ei sovi kaikki, vaikka ovatkin saman diagnoosin piirissä.