Kuoleman ennaltatietäminen.

Viime syksynä eräs vaimoni sukulainen, terve, raitis, reipas ja liikunnallinen eläkeläismies alkoi tuntea vatsakipua. Hän tilasi ajan lääkäriin. Lääkärikäyntiä edeltävänä yönä hänen vaimonsa näki unen, jossa hän pukeutui mustaan surupukuun. Herätessään hän vaistomaisesti tajusi, että mies kuolee pian.

Lääkäri passitti miehen tarkempiin tutkimuksiin. Myöhemmin selvisi, että miehellä on kuolemantauti. Hautajaiset pidettiin puolen vuoden kuluttua.

Tällä välin, yli 2 kk. ennen hautajaisia, minulle kerrottiin puoliunessa ollessani, juuri ennen nukahtamistani, hautajaispäivämäärä. Kirjasin sen kalenteriin, ja varoitin vaimoanikin siitä, että tuo tulee olemaan hyvin surullinen päivä. Meidän kahden lisäksi kukaan muu ei tiennyt tästä. Vainajan hautajaisten järjestäjät valitsivat hautajaispäiväksi sattumalta saman päivän, jonka olin aiemmin saanut tietää. Asioita tapahtuu, emmekä tiedä miten tai miksi.
51218
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

"Meidän äiti kuolee pian", sanoi nuorempi veljeni minulle ja kertoi nähneensä unta äitimme hautajaisista. "Se oli niin elävä uni - kaikki", selitti veljeni ja kuvasi unensa.
"Mitähän veljelläni on äitiä vastaan, kun tuommoisia usnia näkee?" pohdin minä ja annoin veljen unelle jonkin psykoanalyyttisen selityksen. Kerroin töissäkin, millaisia unia veljeni näkee. Olin vähän huolissanikin hänestä.
Kuukauden päästä oli kaikki kuitenkin totisinta totta ja veljeni uni toteutunut: siellä me olimme kaikki sisarukset - pari meistä alaikäistä - hautaamassa äitiämme.
Hän oli kuollut kuin "terveiltä jaloiltaan", kun piilevä sairaus oli syönyt hänen voimansa. Kuollut sairaalaan, kun hänet oli juuri siirretty pois teho-osatolta, hyvin kuntoutuvaksi ja melkein terveeksi todettuna. Kuollut keuhkopussin tulehdukseen ja sydänpysähdykseen. Hän oli soittanut kyllä nappia kriisitilanteessa, mutta kukaan ei ollut tullut. Nuori sairaanhoitaja itki puhelimessa, kun kertoi minulle äitini kuolemasta.
Minäkin olin aavistanut asian etukäteen. Olin näet - nuorena opiskelijana - käynyt tervehtimässä äitiäni sairaalassa. Junassa olin nukahtanut ja yhtäkkiä kokenut, etten saanut vedettyä henkeä. "Nyt minä kuolen", olin ajatellut - ja samassa hätkähtäen herännyt. Sillä hetkellä jotenkin "tiesin", että en näkisi enää äitiäni elossa. Niin siinä siten todella kävi, että seuraavan kerran, kun näin hänet joidenkin aikojen kuluttua, hän makasi arkussa, odottamassa hautaamista.
Kun surin äitiäni aivan loputtomasti hautajaisten jälkeen ja itkin päivät päästään, hän eräänä yönä tuli uneeni: "Minulla on oikein hyvä olla", hän sanoi - ja kummallista: lakkasin suremasta. Äidin tapaaminen unessa tuntui niin aidolta kohtaamiselta, että en enää surrut. Uskoin, että hän eli jossakin ulottuvuudessa ja että hänen oli hyvä olla. Miksi siis surin? Itkemiseni loppuivat siihen. Kaipaus on kuitenkin jäänyt, mutta ei mitenkään polttavana.

Äänestä
  • Kuten sanottu, asioita tapahtuu. Materialistit keksivät näille ilmiöille vaikka mitä selityksiä, heidän mielestään kun maailma rajoittuu vain nähtävään ja tieteellisesti tutkittavaan maailmaan. Veljesi näki tulevan.

    Äänestä

En ole nähnyt enne unta mutta minulla vaan on aavistus että isäni kuolee kohta,olen "tietänyt" pari asiaa etukäteen kuten isäni sairastumisen ja autokolarin ja nyt minulla on vahva tunne että isäni kuolee kohta ja se tuntuu tosi pahalta mutta pitää vain toivoa että olen väärässä.

Äänestä
  • Varaudu siihen.

    Äänestä

Poistettu viesti "MInä..." kirjoittanut nimimerkki "Kymäläinen" (31.10.2005 klo 03.34)

Pidetään asiattomuudet poissa palstalta ja keskustelu siistinä.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


M.J.R. kirjoitti:

Viime syksynä eräs vaimoni sukulainen, terve, raitis, reipas ja liikunnallinen eläkeläismies alkoi tuntea vatsakipua. Hän tilasi ajan lääkäriin. Lääkärikäyntiä edeltävänä yönä hänen vaimonsa näki unen, jossa hän pukeutui mustaan surupukuun. Herätessään hän vaistomaisesti tajusi, että mies kuolee pian.

Lääkäri passitti miehen tarkempiin tutkimuksiin. Myöhemmin selvisi, että miehellä on kuolemantauti. Hautajaiset pidettiin puolen vuoden kuluttua.

Tällä välin, yli 2 kk. ennen hautajaisia, minulle kerrottiin puoliunessa ollessani, juuri ennen nukahtamistani, hautajaispäivämäärä. Kirjasin sen kalenteriin, ja varoitin vaimoanikin siitä, että tuo tulee olemaan hyvin surullinen päivä. Meidän kahden lisäksi kukaan muu ei tiennyt tästä. Vainajan hautajaisten järjestäjät valitsivat hautajaispäiväksi sattumalta saman päivän, jonka olin aiemmin saanut tietää. Asioita tapahtuu, emmekä tiedä miten tai miksi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu