Voi sinä ihana, suloinen miehenalku. Katselen sinua aina kun se vain on mahdollista, hankkiudun paikkoihin joista voin sinut nähdä, tuijotan sinua hellyys sydämessäni. Kun tietäisit kuinka onnelliseksi saat minut pelkällä läsnäolollasi...olet ainutlaatuinen, monellakin tavalla ja myös tiedät sen. En yhtään ihmettelisi vaikka olisit katseeni huomannut, joskus kuvittelin sinun jopa siihen vastaavan...
Nykyisin olen hyväksynyt haaveideni olevan harhaa, olevani oman sieluni ja toiveideni orja.
Jos tuntisit samoin, olettaisin jotain ratkaisevaa tapahtuneen niinä hetkinä kun olemme olleet kahden. Noina hetkinä olen pelästynyt omaa käyttäytymistäni. Kuinka häikäilemättömästi olen riisunut sinut katseellani, siihen asti että olet jo itsekkin havahtunut kysymään mitä mielessäni liikkuu.
En lopulta kuitenkaan halua sinusta mitään. Tiedän, käsitän että se olisi mahdotonta.
Saanhan silti katsella sinua?
Lepuuttaa sinussa silmiäni...
Nykyisin olen hyväksynyt haaveideni olevan harhaa, olevani oman sieluni ja toiveideni orja.
Jos tuntisit samoin, olettaisin jotain ratkaisevaa tapahtuneen niinä hetkinä kun olemme olleet kahden. Noina hetkinä olen pelästynyt omaa käyttäytymistäni. Kuinka häikäilemättömästi olen riisunut sinut katseellani, siihen asti että olet jo itsekkin havahtunut kysymään mitä mielessäni liikkuu.
En lopulta kuitenkaan halua sinusta mitään. Tiedän, käsitän että se olisi mahdotonta.
Saanhan silti katsella sinua?
Lepuuttaa sinussa silmiäni...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minua ei kaikenmaailman kotkat katsele!
Alkaako sukunimesi kenties samalla kirjaimella kun nimimerkkisi?
että asia on mahdoton; ettei mitään voisi tapahtua? Moni tällä palstalla käyjistä varmaan ajattelee noin.. ja kuitenkin, ..kun niin moni tänne kirjailee kaikenlaisia ajatuksia, voisi päätellä löytyvän monia muitakin haaveilijoita..
(täälläkin yksi)
Minulla ei ole sinänsä mitään sanottavaa tekstiin, muuten kuin, että oma katseeni aina hetkeksi juuttuu erääseen tiettyyn henkilöön, tosin.. hän on varmasti huomannut katseeni.. enkä minä ikinä kirjoita tänne, ettenkö haluaisi hänestä mitään. Joskus lauleskelin sellaisia kappaleita kuin "If you were mine", ja ensimmäistä kertaa alkaa tuntua siltä.. Hänen näkemisensä tosin jo sinällään aina pelastaa päiväni.. saati, jos katseet kohtaavat tai jotakin tulee puhuttua. Ja vaikkei hän olisi lainkaan vieressäni, tunnen hänen olevan lähettyvillä.
Kirjoituksesta voin päätellä, että saatat olettaa tämän hellien katseiden kohteen mahdollisesti tekevän jotakin.. Entäpä, jos hänkin olisi ujo ja puhuminen olisi vaikeaa? ..En tiedä tilanteesta mitään, mutta hieman samantapaista taitaa olla minullakin. ..paitsi, että tein asialle jotain jo aiemmin, ja toivon vain kaiken sähläyksen jälkeen, etten olisi sotkenut kaikkea.. Edelleen kuitenkin hänet nähdessäni hermostun, ja luulenpa, että se näkyy silmistäni. ..Tosiaan, mistä voit varmasti tietää, ettei se jo näkyisi?
jauhaa paskaa :)