Täydellinen puolustuspoliittinen linjaus

Omat vakaat mielipiteeni:

1. Nato-jäsenyys ei lisäisi terroriuhkaa pisaraakaan ainakaan tähänastisten kokemusten perusteella. Iskut Espanjassa ja Englannissa kohdistuivat korkealla profiililla Irakin hyökkäyssotaan osallistuneisiin maihin, mutta eivät esimerkiksi Irakissa olleisiin pienempiin Nato-maihin, puhumattakaan niistä Nato-maista jotka päättivät olla lähettämättä joukkoja Irakiin. Koko Irakin sotaa ei julkisuudessa edes ole käyty Naton nimissä, joten miksi ihmeessä pommimiehet lähtisivät kostamaan Irakiin hyökänneille suurille valtioille iskemällä Natoon kuuluvaan pieneen valtioon joka ei edes ole Irakissa? Jos noihin iskuihin on olemassa jokin järkevä syy, niin mielestäni Irakin sota se on aivan ilmeisesti.

2. Koko Natolla (=puolustusliitolla) ei olisi mitään virkaa, jos se ei puolustaisi jäseniään ulkoista uhkaa vastaan. Jos Venäjä uhkaisi jotakin Nato-maata ja Nato ei saisi aikaan muuta kuin julkilausuman jossa se tuomitsee tämän, niin Nato lakkaisi käytännössä olemasta sillä hetkellä. Tuollaisen arvovaltatappion jälkeen olisi vain yksittäisiä maita joilla on eriasteista sotilaallista yhteistyötä keskenään, ja Natolla järjestönä olisi sen jälkeen huomattavasti vähemmän poliittista ja sotilaallista painoarvoa kuin YK:lla tai EU:lla (jotka eivät ole menettäneet kasvojaan). Tuskin kukaan kehtaisi enää edes kuuna päivänä puhua Naton nimissä tällaisen nöyryytyksen jälkeen, jotenka se merkitsisi Naton loppua.

3. Naton laajeneminen Suomeen ei olisi Venäjälle juurikaan sen kummempi uhka kuin sen laajeneminen Baltian maihin. Lisäksi tällä hetkellä Venäjä saattaisi hyväksyä Suomen liittymisen, mutta jos Putinin jälkeen Kremliin nousee joku Venäjän supervalta-asemaa palauttava uhitteleva diktaattori, on Nato-jäsenyys kulissientakaisen painostuksen johdosta poissuljettu vaihtoehto ja koko Suomen ja suomalaisten tulevaisuus tästedes täysin hänen oikkujensa varassa. Hamaan tulevaisuuteen, ilman helpotusta. Venäjä varaa itselleen suurvallan luonnollisen oikeuden käyttää tarvittaessa etupiiriinsä laskemien maiden (kuten Suomi) maa-aluetta puolustukseensa jos tilanne Euroopassa kiristyy ja Venäjä katsoo tarvitsevansa strategisista syistä aluetta Itämeren rannalta.

4. Ei näytä todennäköiseltä että Euroopasta hyökättäisiin Venäjälle, Eurooppa näyttää nyt aivan erilaiselta kuin Napoleonin tai Hitlerin aikoihin, mutta käsittelen kahta erillistä tapausta.
4 a) Tilanne jossa Euroopasta syntyy uhka Venäjälle. Nyt jos Suomi on liittoutumaton, se on Venäjän ensimmäinen hyökkäyssuunta. Ilman muuta jokainen järkevä voimapolitiikkaa harjoittava suurvalta siirtää tässä tilanteessa jo ennaltaehkäisevästi puolustuksensa sotilaallisesti heikomman ja yksinäisen naapurivaltionsa alueelle (parempi että sodassa tuhoutuu naapurimaa kuin oma maa). Tämän jälkeen voi olla ettei sotaa tulekaan. Jos Suomi taas on liittoutunut uhaksi koettujen länsivaltojen kanssa, niin on Venäjälle aivan sama hyökkääkö se ensin Suomen, Baltian, vai vaikkapa Valko-Venäjän yli Puolan kimppuun, jos Naton aikoo haastaa. Ja taas voi olla ettei sotaa tulekaan.

4 b) Tilanne jossa Venäjän välit Eurooppaan ovat rauhanomaiset joskin poliittiset kiristyneet, EU on hajaannuksessa ja Venäjä kokee esimerkiksi taloudelliset etunsa jollakin tavalla uhatuksi tällä suunnalla. Venäjä yrittää ratkaista tilanteen sotilaallisella painostuksella vaatien Suomelta alueita, ja siihen ei suostuta. Yksinäisen kimppuun on aina helpompi hyökätä. Tässä tilanteessa Venäjällä on ainakin aivan selvästi ollut valinnan varaa, pyrkiikö se poliittisen vai sotilaalliseen ratkaisuun. Se, että Venäjä on valinnut sotilaallisen ratkaisun, osoittaa että se luottaa sotilaalliseen voimaansa vaikka se saattaa tempauksellaan suututtaa Yhdysvallat. Jos verrataan keskenään edes suunnilleen Yhdysvaltojen tasoisia teknistyneitä, ammattimaisia asevoimia (jollaiset Venäjällä mitä todennäköisimmin tulee vielä ei-niin-kaukaisessa tulevaisuudessa olemaan) ja puolustusbudjetistaan tinkivää vanhanaikaista, heikosti varustettua asevelvollisarmeijaa, niin ei liene vaikea arvata kummalla on enemmän miestappioita odotettavissa. Esimerkkejä voi hakea tältä vuosikymmeneltä Afganistanista ja Irakista. En tosin tiedä olivatko nämä valtiot tinkineet puolustusmäärärahoistaan ja hankinnoistaan yhtä paljon kuin Suomi - todennäköisesti eivät.

"Liittoutumattomuus on siis ainoa tapa. Jotkut kuitenkin puhuvat armeijan supistamisesta. Jos sota alkaa on saatava kaikki mahdolliset miehet rintamalle. Suomen armeija ei myöskään toimisi enää peloitteena venäjälle."

Mietippä hieman mitä maailmassa tapahtuu nykyään. Suomi ei ole enää itsenäinen, Suomi on osa EU:ta. Ns. vapaa kilpailu ja globalisaatio ovat lisääntymässä. Valtiot köyhtyvät ja ylikansalliset yritykset rikastuvat. Raha ja omaisuus menee niille suurille yrityksille jotka hallitsevat markkinoita. Kehitystä ei voida pysäyttää. Kun kehitys etenee riittävän pitkälle, niin valtioilla ei ole varaa pitää omia armeijoitaan. Silloin valta ja armeijat ovat niillä kellä on rahaa. Tällä hetkellä näyttää että amerikkalaisten hallussa on suuri osa maailman markkinoista.

Eli väitän että on pakko olla liittoutunut. Mutta mehän kuulumme jo EU:hun. Nyt olisi siis keskusteltava EU:n puolustuksesta ulkoista vihollista vastaan. Ei tarvitse enää vaivata päätä Suomen puolustuksella. Se on myöhäistä.

NATO-JÄSENYYTTÄ PERUSTELLEN SILLÄ ETTÄ VAIKKA SUOMI ON SAANUT NAUTTIA RAUHAN AJASTA JO 60 VUOTTA, SITÄ EI KUITENKAAN KANNATA PITÄÄ ITSESTÄÄN SELVYYTENÄ JA IKUISENA...OK, VENÄJÄ EI TÄLLÄ HETKELLÄ OLE KONKREETTINEN UHKA, MUTTA NATOON LIITTYMINEN SAATTAISI PROVOSOIDA VENÄLÄISIÄ AIHEETTOMASTI.YHTEISTÄ RAJALINJAA KUMMINKIN ON ENEMMÄN KUIN MONELLA MUULLA MAALLA. VAIKKA OSA PUOLUSTUSVOIMIEN KALUSTOSTA ONKIN JO KALIBROITU NATO-MALLIIN SOPIVAKSI JA NS. ENNAKKOVALMISTELUJA ON TEHTY, TIETÄÄKÖHÄN KUKAAN PALJONKO JÄSENYYS TULISI SUOMELLE LOPPUPELEISSÄ MAKSAMAAN...?