Ihan oikeasti. Lukion luokkaretkellä(!) Pariisissa tutustuin ranskalaiseen poikaan. Ylioppilaskirjoitusten ja kirjeenvaihdon jälkeen lähdin töihin Pariisiin ja näimme siis ihastukseni kanssa uudestaan. Olemme nyt olleet yhdessä seitsemän vuotta, joista kuusi olen asunut Ranskassa, hän on ollut paljon ulkomailla töissä, mutta hyvin olemme nelisen vuotta kaukosuhteessa eläneet. Nyt taas muutaman vuoden yhteiselon jälkeen reissaamme Lontoon ja Pariisin väliä vuoronperään viikottain. Tämä kestää vain vuoden, kunhan saan opintoni loppuun, sitten muutamme taas yhteen jonnekin päin maailmaa ja perustamme perheen. Halusin vain kertoa tämän täällä kaikkien provojen välissä, jospa se jotakuta inspiroisi ;-) Lomaromanssi ei välttämättä jää pelkäksi romanssiksi.
Näinkin voi käydä
Onnellinen
163478
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Herätys!!! Palaapa nyt siihen krapulaiseen todellisuuteesi siellä lähiökomerossasi. Ihan oikeasti.
...ja muistappa ottaa ne lääkkeet, jottei todellisuus ja fiktio vallan sekoitu päässäsi...
Niin toivottavasti ei.
Minäkin haluan vaan kertoa, ettei se aina jää pelkäksi lomaromanssiksi. Tapasin turkkilaisen miehen ja perustamme sitten perheen ja hankimme koiran ja jonkin halvan auton...siinä autossa pitää olla sitten 2-litranen kone siis sellane joka kuluttaa 2 litraa 100:lla kilometrillä.
Ihan samalla tavalla voi rakastua ulkomaalaiseen, kuin suomalaiseen. Se on vain järjestelykysymys. Nykyään opiskellaan ja tehdään töitäkin niin paljon ulkomailla, että on melko normaalia olla suhde ulkomaalaisen kanssa. Että älkää ihmiset turhaan ällistelkö.
Jos suhtautuminen on skeptinen sen vuoksi, että ajatellaan, että etelässä miehet käyttävät turisti naisia hyväksi, niin täytyy sanoa, että kyllä niitä KUSIPÄITÄ täältäkin löytyy...
Ei ole mikään "nykyään" -juttu. Suomalaiset naiset ovat kautta aikojen, ja varsinkin toisen maailmansodan jälkeen, olleet eräänlainen "hätävaranto" eurooppalaisille miehille jotka eivät löydä kotimaastaan naista. Täältä on lähtenyt satojatuhansia naisia ulkomaille kotirouviksi. Ei sivistysvaltion merkki...
Oliko silloin oikein kuvapankki, mihin nämä suomineidot laittoivat ilmoituksen itsestään? Vai lähettivätkö he massapostilla kuvia itsestään maailmalle miehen toivossa? Taidat kuule elellä ihan omissa fantasiamaailmoissasi.
Sodan jälkeen suomalaiset naiset lähtivät ulkomaille siirtolaisiksi tai piikomaan. Ei siinä ihan ensin ulkomaalaisen miehen metsästys ollut ajatuksena vaan raha, työpaikka ja maailman näkeminen. Kyllä sinulla pahasti viiraa jos heidät rinnastat thaimaalaisiin tai venäläisiin potinmyyntimorsiamiin.
Toisen maailmansodan jälkeenhän Euroopassa olikin miehistä suoranaista ylitarjontaa ja naisista huutava pula. Onneksi Suomen viisimiljoonaisesta kansasta löytyi hätävarantoa kaikille niille nälkäisille veteraaneille, jotka olivat sodasta hengissä selvinneet ja kykeneviä ja halukkaita kotirouvaa elättämään.
En mä kyllä mistään sodasta ole mitään puhunut, enkä suoraan sanottuna kyllä ymmärrä mistä oikeen hikoilette.
Tarkoitin vaan, että ei ole enää mikään iso hulabalaa lähteä ulkomaille. Kynnys ei ole enää yhtä suuri! KOSKA on rahaa ja kulkuyhteydet ovat hyvät. Muutamassa tunnissa pääsee vaikka mihin. Ihan sama miksi olet menossa ulkomaille niin siellä voi rakastua paikalliseen. Tai voithan sä vaikka rakastua Englannissa ranskalaiseen. Ei me kansallisuuteen rakastuta, vaan siihen ihmiseen.
OLEN hyvin tietoinen siitä, että sortovuosien jälkeen muutettiin paljon amerikkaan 1900-luvun alussa ja että sotien jälkeen muutettiin puolestaan paljon ruotsiin varsinkin 60-luvulla.
Ja on SELVÄÄKIN SELVEMPÄÄ miksi sinne muutettiin sehän nyt kuuluu yleissivistykseen tietää. Pitääkö täällä vetää herne nenään jokaisesta pienestä asiasta... Ihmetyttää vaan.
Voidaanko miettiä mistä tämä kaikki sitten johtuu? Siis se, että suomalaiset naiset ovat kadonneet jonnekkin ulkomaille kotirouviksi. En nyt keksi muuta selitystä kuin sen, että tarjonta kotimaassa on ollut hyvin huonoa. Enpä tuota kovin ylpeänä täällä kuuluttaisi, mikäli olisin suomalainen mies.
Ja koska maailmassa murhataan ihmisiä, on kai oikein kelle vaan tappaa kenet tahansa? Tuo "koska muutkin" -argumentti ei oikeuta tai paranna mitenkään kenenkään tekemisiä. Toisen tekemä vääryys ei oikeuta ketään muuta tekemään vääryyttä.
se tarjonta suomessa sitten on ollut niin huonoa, suomalaiset naisethan suomalaiset miehet ovat kasvattaneet? Luulisi kelpaavan.
No, 1900-luvun alussa kyseessä eivät muuttovirran syynä olleet ehkä olleet sortovuodet, sillä Suomella oli aikaisempaan historiaansa verrattuna Venäjän yhteydessä varsin hyvä autonominen asema, jonka tosin eräät venäläiset halusivat kaikin keinoin poistaa. Amerikkaan muutettiin lähinnä kahdesta syystä: Maaseudun massiivisen köyhyyden ja työttömyyden takia (tilat olivat verrattain pieniä ja monet tilallisista sekä mm. torpalliset eivät kyenneet järjestämään lapsilleen töitä) ja hieman myöhemmin I maailmansotaa pakoon.
Ihanaa kuulla että jollekkin on käynyt onnellisesti lomaromanssissa. :)
Onnea teille oikein kovasti ja pitäkää toisitanne kiinni!
-Marzu-
"Halusin vain kertoa tämän täällä kaikkien provojen välissä, jospa se jotakuta inspiroisi"
Siinä on siis seitsemän vuotta oltu yhdessä. Kuulostaa lupaavalta ensi alkuun.
Naimisiin ei siinä ole kuitenkaan menty tähän mennessä. Ei muuten mennä tulevaisuudessakaan. Tällaisia tapauksia on sitten pilvin pimein.
Suomalaistyttöä on nimittäin ulkomaalaisen ja etenkin ranskalaisen niin helppo höynäyttää.
Toivottavasti kyseinen tarina jotakuta inspiroi, ainakin lopettamaan possunpunaisten päiväunien näkeminen.
Suomalainen mies ja suomalainen nainen ovat yhdessä seitsemän vuotta, mutta eivät ole naimissa. Tällaisia pareja on hyvin paljon. Viilaako se suomalainen mies naista linssiin?
Ihan muuten tiedoksi sinulle, monet ihmiset elävät avoliitossa elämänsä loppuun asti.