mutta dokumentteja ei.
Mitä siellä tapahtui vuonna 1944, keitä murhattiin Lappeenrannan Huhtiniemessä?
Kansakunnan kollektiiviseen muistiin painuneet tai siellä vaimennetut asiat noysevat aina esille, riippumatta maasta. Huhut elävät niin kauan kuin ne esitetään joko kokonaan tai osittain oikeiksi tai vääriksi.
Lappeenrannassa ja sen ympäristössä elää sitkeänä huhu, jonka mukaan jatkosodan kaoottisissa loppuvaiheissa olisi teloitettu satoja suomalaisia karkureita ja heidät olisi haudattu Huhtiniemeen. Syksyllä 1971 alueelta löytyi luurankoja leirintäkeskuksen rakennustöiden yhteydessä. Jäänteet siirrettiin vähin äänin hautausmaan multiin. Varsinaisia tutkimuksia ei tehty. Sanomalehti Etelä-Saimaa uutisoi löydökset, mutta tapahtuma ei herättänyt laajaa aktiviteettia. Se ikäänkuin vaiettiin, mutta unohdetuksi Huhtiniemi ei ole silti painunut.
Huhtiniemen väitetyistä kenttätuomioista ja teloituksista ei ole löydetty asiakirjoja. Sotatuomarina sanotaan toimineen marsalkka Mannerheimin luottojuristin Toivo Tapanaisen. Onko mahdollista, että syytettyjä, tuomittuja ja teloitettuja ei olisi dokumentoitu mihinkään arkistoon? Missä pöytäkirjat?
Suomessa on totuttu arkistojen luotettavuuteen ja kaikenkattavuuteen. Niinpä useat historiantutkijat torjuvat Huhtiniemen ikävyydet. He sanovat niiden olevan silkkaa mielikuvitukseen pohjautuvaa huhua.
Sodan julmissa olosuhteissa voi sattua käänteitä, joiden alun alkaen tahdotaan uppoavan unohduksiin.
Sodan loppuvaihe oli äärimmäisten ponnistusten aika, kaoottista, paniikkia.Tappiot kasvoivat suuriksi. Rintamajoukoissa syntyi paniikkia ja pakokauhua. Satojen ja ehkä tuhansien sotilaiden mielenterveys horjui ja sortui.
Kansalla on oikeus tuntea myös historiansa ikävät vaiheet. Niinpä Huhtiniemen kesän 1944 selvittäminen on välttämätöntä. Maaperän tutkiminen on melko helppoa. Mikäli ihmisjäänteitä löytyy, niiden ajoittaminen onnistuu nykytieteellä.
Tämän päivän Hesarissa on jotakin uutta kuulema, kuka kertoo missä mennään.
Mitä siellä tapahtui vuonna 1944, keitä murhattiin Lappeenrannan Huhtiniemessä?
Kansakunnan kollektiiviseen muistiin painuneet tai siellä vaimennetut asiat noysevat aina esille, riippumatta maasta. Huhut elävät niin kauan kuin ne esitetään joko kokonaan tai osittain oikeiksi tai vääriksi.
Lappeenrannassa ja sen ympäristössä elää sitkeänä huhu, jonka mukaan jatkosodan kaoottisissa loppuvaiheissa olisi teloitettu satoja suomalaisia karkureita ja heidät olisi haudattu Huhtiniemeen. Syksyllä 1971 alueelta löytyi luurankoja leirintäkeskuksen rakennustöiden yhteydessä. Jäänteet siirrettiin vähin äänin hautausmaan multiin. Varsinaisia tutkimuksia ei tehty. Sanomalehti Etelä-Saimaa uutisoi löydökset, mutta tapahtuma ei herättänyt laajaa aktiviteettia. Se ikäänkuin vaiettiin, mutta unohdetuksi Huhtiniemi ei ole silti painunut.
Huhtiniemen väitetyistä kenttätuomioista ja teloituksista ei ole löydetty asiakirjoja. Sotatuomarina sanotaan toimineen marsalkka Mannerheimin luottojuristin Toivo Tapanaisen. Onko mahdollista, että syytettyjä, tuomittuja ja teloitettuja ei olisi dokumentoitu mihinkään arkistoon? Missä pöytäkirjat?
Suomessa on totuttu arkistojen luotettavuuteen ja kaikenkattavuuteen. Niinpä useat historiantutkijat torjuvat Huhtiniemen ikävyydet. He sanovat niiden olevan silkkaa mielikuvitukseen pohjautuvaa huhua.
Sodan julmissa olosuhteissa voi sattua käänteitä, joiden alun alkaen tahdotaan uppoavan unohduksiin.
Sodan loppuvaihe oli äärimmäisten ponnistusten aika, kaoottista, paniikkia.Tappiot kasvoivat suuriksi. Rintamajoukoissa syntyi paniikkia ja pakokauhua. Satojen ja ehkä tuhansien sotilaiden mielenterveys horjui ja sortui.
Kansalla on oikeus tuntea myös historiansa ikävät vaiheet. Niinpä Huhtiniemen kesän 1944 selvittäminen on välttämätöntä. Maaperän tutkiminen on melko helppoa. Mikäli ihmisjäänteitä löytyy, niiden ajoittaminen onnistuu nykytieteellä.
Tämän päivän Hesarissa on jotakin uutta kuulema, kuka kertoo missä mennään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.