hmm...semmoista vaan että jos saisitte tietää että semmoinen nainen jota rakastatte kaikista virheistä huolimatta on raskaana sinulle yhden yö jutusta,joka sattumoisin sattui vain,ja nainen kertoo tämän ja olet täysillä mukana ja daa daa,mutta siiten puolessa välissä naisen raskautta jätät naisen,sanot ettet halua häntä etkä lasta.ja otat toisen...blaah..=)lapsi on syntynyt ja on maailman suloisin,kysymys kuuluukin että eikö miehiä/naisia vaivaisi lapsi tai etteikö tekisi mieli edes nähdä omaa lasta,onhan se kuitenkin Oma
mielipidettä
vain
6524
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Toivottavasti olet saanut vastauksen omaan vahinkoosi/erehdykseesi ja sitä kautta mielentilaasi. Jatkoja tai iltoja!
täältä pääse? Kyllä mies halua varmaankin nähdä lápsensa ja kaiken lisäksi kantaa vastuun ja huolehtia noin on.
Miehet vain haluaa suhteelle vakautta ja luotettavuutta ensiksi jotta perusta kestää kun perhettä muodostetaan. Kun ja jos nainen ei tiedä ja voi taikka kykene toimimaan luotettavasti ja on vain ja ainoastaan "epävarma" eipä siinä raskaudet auta jos rakkautta ei riitä luottamukseen asti.
Taas miestä on vaikea omistaa raskauksilla joten on keksittävä parempi keino
aian ihmetelly sitä, kun naiset valittaa, että vahingon isä ei olekaan kiinnostunut naisen raskaudesta. Sitten puolustellaan itseä sanomalla, ettei miehellä ole oikeutta päättää naisen ruumiista (viittaan abortin mahdollisuuteen, jota useimmat miehet ehdottavat), mutta kuitenkin näillä naisilla on "oikeus" päättää miehen elämästä(nainen pitää lapsen vastoin miehen tahtoa)
Mikä helvetti siinä on, että naiset olettavat miehen olevan innoissaan/kiinnostunut raskaudesta/lapsesta, vaikka mies on monta kertaa ilmoittanut, ettei halua/ole valmis isäksi.
Sitten nämä yh:t vinkuvat netissä, ettei lapsen isä käy lasta katsomassa, ei ole kiinnostunut lapsen kehityksestä yms.
Eli onko näin, että miehen muka olisi ryhdyttävä isäksi siksi, että kaksi aikuista ihmistä harrastaa seksiä ja ehkäisy pettää. Tai on yhden yön suhde jonkun kanssa pöhnäspäiten. Ei naisen ole pakko antaa ilman kondomia, eli turha syyllistää yksin miestä siitä, ettei tullut ehkäisyä käytettyä.
Eri asia on tietenkin se, jos lasta on suhteessa suunniteltu, ja raskauden jo alettua toinen rupeaa perumaan puheitaan. Se on moraalisesti arveluttavaa.
Mutta eikö niitä naisia yhtään arveluta pakottaa mies vastoin tahtojaan isäksi? Onhan miehen toki kannettava vastuunsa, mutta niin on kyllä naistenkin. Jos kerta päättää yksin tekee ratkaisun ryhtyä äidiksi, niin sitten tyytyköön siihen, turha vinkua miehelle jos tätä ei kiinnosta isyys.
Olen itse 3-kymppinen nainen ja nyt kuunnellut/katsellut muutaman ystäväni sekoiluja ko. asiassa. Itselleni ei tulisi mieleenkään pakottaa ketään miestä vastoin tahtojaan isäksi. Olen aikuinen nainen, ja osaan huolehtia ehkäisystä, myös jälkisellaisesta. (reseptivapaana apteekissa). Suhteissani olen myös uskaltanut/kehdannut vaatia kondomia. Ihan oikeita vahinkoja tällä vuosituhannella enää tapahtuu hyvin vähän, kyse onkin yleensä enemmän huolimattomuudesta. Toki on tapauksia, että esim. pillerit pettää, mutta ei niitä nyt kovinkaan laajasti ilmene.
Yksikin ystäväni ihmettelee, kun yhden yön tuttavuus ei halunnutkaan ryhtyä isäksi. (lisäksi isän henkilöllisyys piti varmistaa testillä, kun ehdokkaita oli useampia..) nyt sitten tämä nainen saoo kuppaavansa mieheltä kaikki mahdolliset rahat...kun ei kerta annetusta mahdollisuudesta huolimatta isyys kiinnosta. Niin että mitä mahdollisuuksia tälle miehelle annettiin???
Naisella on toki oikeus päättää omasta ruumiistaan, mutta eikö miehellä olekaan samoja oikeuksia? Naiset vaan peräävät miehiä kantamaan vastuunsa seksistä - mutta emmekö me naiset ole myöskin yhtälailla vastuunkantajia tässä asiassa?
Ei ketään saisi pakottaa, ei naista aborttiin, muttei myöskään miestä isäksi.
tuota kuvitelmaa että olemattomaan suhteeseen tehty lapsi tekisi automaattisesti perheen. Itse lähtisin siitä että jos vahingossa tulisin raskaaksi puoli-vieraalle ihmiselle, saisi mies itse päättää miten haluaa osallistua lapsen elämään. Jos ei halua, pitäisin lapsen itse ja mies saisi pitää vapautensa.
Omalle kohdalleni kävi niin että jouduin yh-äidiksi "vahingossa". Suunnittelimme lasta yhdessä ja tulin raskaaksi. Olin jo seitsemännellä kuulla kun mies päättikin olevansa liian nuori isäksi ja haluavansa elämältä muuta (=oli tavannut uuden tytön). En voinut pakottaa häntä jatkamaan yhdessä, mutta yritin houkutella silti tunnustamaan isyyden ja pitämään yhteyttä lapseen. Mies ei halunnut. Hän haluasi vain aloittaa puhtaalta pöydältä uuden tuttavuutensa kanssa, lapsi rasittaisi heidän suhdettaan.
Annoin miehen sitten mennä ja jäin lapsen kanssa yksin. Lapsen ollessa puoli vuotias mies otti yhteyyttä, oli mennyt poikki uuden naisen kanssa ja halusi tavata lastaan. Annoin luvan ja seuraavat pari kuukautta mies miltei asui luonani, suunnitteli mitä kaikkea tekisi lapsen kanssa jne. Kunnes yhtenä päivänä soitti että onkin palannut yhteen naisensa kanssa eikä voi enää nähdä tyttöämme, nainen ei sitä hyväksyisi.
Olen sittemmin löytänyt uuden miehen jonka kanssa ollaan nyt seurusteltu liki kaksi vuotta ja suunnitellaan häitä. Mieheni haluaa adoptoida tyttäreni samalla. Puolisen vuotta sitten tytön isä otti yhteyttä. On eronnut lopullisesti naisestaan ja taas vapaa leikkimään isää. En kuitenkaan suostunut.
Mies on jo kahteen kertaan jättänyt tyttäreni, en halua enää yrittää kolmatta kertaa. Sitä paitsi tyttärelläni on isä, pian ihan virallinenkin eikä hän kaipaa toista isähahmoa. Saa puolestani ottaa yhteyttä biologiseen isäänsä aikusena, mutta siihen asti haluan elää tätä perhe-elämää. Biologinen isä on raivoissaan, syyttää minua lapsen ryöstämisestä yms, lähettelee ilkeitä tekstiviestejä, soittaa häirikkösoittoja jne. Onneksi pian pääsemme muuttamaan kauas pois! Mielestäni miehellä on oikeus isyyteen, mutta kun on sen mahdollisuuden kerran (tai kahdesti) heittänyt pois ei siihen enää ole paluuta. On väärin lastakin kohtaan että isä ilmestyy aina silloin kun hänelle sopii ja voi taas halutessaan palata lapsettomaan elämään.
Ei kai se suurta rakkautta ole. Pitää ehkä vielä miettiä, jos "suuri rakkaus" daa daa tuntuu noin sekavalta myöhemmin. Ja tuleee toinen kuvioon blaa blaah.
no tulihan tuota mielipidettä,mutta kun ihmiset ei tiedä todella etes alkuperää ja muuta.tekstissä oli vain osia elämästä,mutta kiitos kaikille!=)