Tänään se vihdoinkin tapahtuisi. Niin monta vuotta olin odottanut sitä hetkeä, että saisin tuntea kuinka mies rakastaisi miestä, kuinka lämmintä ja huumaavaa olisi karhea kosketus raa'alla iholla, kuinka hyvää tekisi kuuma huokaus polttavalla ylähuulella...
Kreetan yö oli täynnä kaskaitten sirritystä, kun vaelsin jyrkkää mäkeä alas hotellilta paikallista diskokatua kohti. Olin aiemmin päivisin jo tutustunut empien, salavihkaa kohteisiin, joihin aioin tehdä eroottisen iskuni juuri sinä iltana, sinä huikaisevan pimeänä yönä tähtien kimmeltäessä Kreikan sysimustalla taivaalla...
Hotellissa olin pukeutunut kireimpiin farkkuihini ja vetänyt ylleni valkoisen kauluspaidan, joka jätti kiihottavasti näkyville rintalihakseni ja osan sixpackistäni. Turha kai mainitakaan, että pussini ja kullini erottuivat selvästi housujeni kuluneen farkkukankaan lävitse. Olin valmis.
Ohittaessani katulamputonta tienpätkää huomasin kaukaa kajastavan valon hämärässä hohteessa etäämmällä yksinäisen hahmon. Miehen. Hän seisoi puolittain jasmiinipensaan varjoissa. Lähellä määki uninen vuohi. Pysähtyin kuin naulittuna. Olisiko tuo mies se, joka veisi peppuni neitsyyden? Emmin tien päässä. Ajatukset laukkasivat villisorsien lailla pääkopassani. Uskaltaisinko lähestyä tuota tuntematonta, tummaa hahmoa, joka seisoi pimeän keskellä kuin minua odottaen?
Seisoin paikoillani pitkään. Ehkä puolisen tuntia. Samoin seisoi mies. Hän ei tehnyt elettäkään kutsuakseen minut luokseen. Minä en myöskään liikahtanut. Ohitseni kulki kikattelevia, vastenmielisiä heteropareja ja tyttösiä, jotka sanoivat minulle jotain vieraalla kielellä, mutta en välittänyt heistä - mieleni täytti vain tuo tumma hahmo pimeällä kujanteella ja kaskaitten laulu öljypuissa.
Viimein rohkaistuin ja lähetyin varovasti tummaa hahmoa. Kuiva kalkkikivitie narskahteli sandaalieni alla, sydämeni tykytti crescendossa ja käteni vapisivat kiihkosta. Koska hän ei ollut lähtenyt pois oli se mielestäni aivan selvästi kutsu...
Viimein pääsin hahmon luo: "Hello, are you waiting for me...?"
Hahmo ei vastannut. Siirryin lähemmäs. Pimeys ympäröi meidät kuumalla yöllään. Ojensin kättäni ja kosketin hahmoa olkapäähän. Kosketuksestani hahmo taipui hitaasti kaksinkerroin ja liukui kuivalle hiekkatielle hiljaa humahtaen. Hätkähdin rajusti enkä tiennyt ensin mitä tehdä, mutta sitten kaivoin tupakansytyttäjän taskustani.
"Is there something wrong? Can I help you?" kysyin hätäisesti. Sitten napsautin sytyttäjään liekin. Hiekkatiellä lojui paikallisen minimarketin pahvinen mainoshahmo - lyhythiuksinen nainen vielä kaiken lisäksi. Hetken minua harmitti ja hävetti - sitten astuin pahvihamon kasvoille. "You win some, you loose some..." sanoin ääneen ajatellen Marika Fingeroosia, Einiä, Marlene Dietrichiä ja muita voimahahmojani, jotka antoivat minulle epätoivon ja hädän hetkellä uskallusta.
Jatkoin matkaa Kreikan ihonlämpöisessä, hehkuvassa yössä sydän täynnä odotusta mitä ilta toisi tullessaan. En suinkaan antanut yhden epäonnistumisen pilata päättäväistä jotostani kohti neistyyden menetystä.
Kohta pääsinkin valaisemattomilta kujanteilta suolantuoksuiselle merenrantakadulle. Vasemmalle jäi päivisin turkoosin väreissä kimalteleva, mutta nyt yössä jännittävän arvaamattomalta vaikuttava välimeri. Maininkien fosforinhohde hehkui aavistuksen kuin keijut olisivat tanssineet rantahietikolla kutsuen luokseen. Hetken mielijohteesta päätin kävellä loppumatkan diskoteekkikaupunginosaan varpaat lämmintä merivettä maistellen.
Niin vaelsin upottavan hiekan ylitse rantaan, riisuin sandaalini ja astuin empimättä matalaan rantaveteen. Se tuntui suloiselta. Juuri siltä kuin olin joissain ihanimmissa unelmissani kuvitellut tuntuvan, jos tumma, karvainen rakastajani nuolisi jalkapohjiani ja nilkkojani. Housuissani alkoi pakottaa. Hymyilin, liki hyräilin kulkiessani.
Rantaan oli vedetty muutamia kalastajaveneitä suojaksi yölliseltä nousuvedeltä. Niitten tummat silhuetit muistuttivat esihistoriallisten kilpikonnien ruhjottuja kuoriruumiita. Mataliin mastoihin kiinnitetyt verkot taas toivat mieleeni isojen hämähäkkien verkot. Nautin syvästi kuuman yön ihanista näyistä, meren kosketuksesta ja suolan voimakkaasta tuoksusta, johon seoittui pinjojen ja akaasioitten pistävä aromi. Matkaoppaassa oli varoitettu meduusoista, jotka saattoivat polttaa pahoja haavoja varomattomien uimareitten ihoille, mutta en ollut kertaakaan törmännyt noihin mereneläviin, joten en osannut pelätä niitä nytkään. Seuramatkalaisia hyysättiin ehkä liikaakin.
Ohittaessani kahta vierekkäin kenottavaa kalastajavenettä kuulin veneitten välistä yllättäen hiljaisen äänen. En ollut varma olinko kuullut oikein, mutta pysähtyin silti ja siristelin veneitten väliseen hämärään.
"Hello, sir..." ääni sanoi uudelleen. Hiljaa. Pehmeästi... kutsuvasti...
Otin askelen kohti ääntä. Housuissani sykki. Nytkö? Nytkö kävisivät kaikki unelmani toteen?
"Hello, sir... Come here..." ääni kutsui minua jälleen. Se oli nuorukaisen ääni. Nuoren miehen ääni - siitä olin varma.
"Who's there?" kysyin.
"Come... come here, don't be afraid..." ääni sanoi hiljaa. Hienoinen kreikkalainen tai turkkilainen aksentti. En pelännyt, vaan astuin rohkeasti veneitten väliin avaten samalla kireitä farkkujani. Kullini oli räjähtämispisteessä pelkästään siksi, että tilanne oli niin eriskummallinen, eroottinen, seksuaalisesti ukkosvoimaa täynnään...
Pian silmäni tottuivat veneitten väliseen pimentoon ja näin edessäni noin parikymppisen, hoikan, mutta selvästi bodanneen enkelikasvoisen nuoren kreikkalaismiehen. Hän istui pehmeällä hiekalla yläruumis paljaana jaloissaan vain shortsit, jotka pullottivat lupaavasti. Seisoiko hänelläkin? Tuskin saatoin uskoa näkemääni.
"What's the matter? Can I help you?" kysyin. Kreikkalaispoika väläytti rakastettavan hymyn. "I fell and injured my... my..." hän sanoi etsien sanaa ja viittoillen samalla pahasti turvonneeseen nilkkaansa.
"Oh, that looks bad..." totesin. Aavistuksenomainen sylkirihma irtosi kiihottuneisuuteni vuoksi alahuuleltani ja putosi suoraan kreikkalaispojan jalkapöydälle. Kumarruin nopeasti pyyhkäisemään sen pois. "Sorry, sorry, this is my first time..." sopertelin. Kreikkalaispoika rypisti kysyvästi kauniita kulmakarvojaan. Yritin nauraa, mutta kurkustani pääsi vain korahdus.
"If you can help me to the paramedics..." kreikkalaispoika pyysi. Puistin päätäni kiivaasti: "No need, I'm trained nurse."
Tartuin pojan nilkkaan. Hän älähti kovasti. "Bah, don't be such a baby", sanoin hymyillen. "But it hurts...", poika valitti. En kiinnittänyt hänen puheeseensa mitään huomiota, vaan asetin pojan loukkaantuneen jalan oman polveni päälle ja silitin sitä oikealla kädelläni. Vasemmalla vedin farkkujani alaspäin. Kivikova kullini pääsi vihdoin kireästä vankeudestaan ja ponnahti innokkaana haistelemaan yöilmaa. Olin hieman sivuttain poikaan niin, ettei hän nähnyt kun runkkasin vasemmalla kädelläni kyrpäni kovaa vartta. Samalla esitin tutkivani pojan jalan vammaa.
Silitykseni tehosi, sillä poika rentoutui selvästi. Pikkuhiljaa aloin siirtää oikeaa kättäni ylöspäin hänen jalkaansa pitkin. Pojan ilme muuttui hämmentyneeksi. Hymyilin hänelle kaikkein pehmeintä hymyäni: "Does it hurt here... or here?" kyselin hiljaisella, kiimasta hehkuvalla äänellä. Poika puisti päätä. "No, not at all." Naurahdin tietäen täsmälleen, että poika haluaisi rakastella kanssani ja odotteli aivan varmasti malttamattomana sitä hetkeä, kun saisi upottaa nuoren, lujan kyrpänsä kireään peppureikääni. "Hahaha", äänsin. "Are you sure...?"
Viimein oikea käteni tavoitti hänen shortsiensa pullottavan etumuksen ja tunsin hänen kyrpänsä ohuen kankaan lävitse sormenpäilläni. Huohahdin onnesta. Kiihottuneisuus sai silmäni sokaistumaan hetkeksi.
"Now, let's make love", sanoin käheästi. Mutta poika kavahti etäämmälle minusta silmät kauhusta selällään. Ahaa, ajattelin, hän haluaa leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa. Sopii minulle.
Ryömin pehmeää hiekkaa pitkin perääntyvän pojan jäljessä. "Miau, miau, here comes biiiig biiiig pussycat..." huohotin. Farkkuni putosivat jaloistani. Kuuma kyrpäni läiskähti lihasvoimasta alavatsaani vasten. Pojalta pääsi kauhunhuuto.
Hän sai otettua tukea veneitten laidoista ja ponnistauduttua seisaalleen. Loukkaantunut jalka esti häntä seisomasta tukevasti, mutta hän pysyi pystyssä nojaten toisen veneen laitaan. Nousin itsekin. Kyrpäni sojotti poikaa kohden kuin ladattu ase tihkuen kiimanesteitä kuin räystäskouru rankkasateella.
"Come on!" sanoin kiihkeästi. "Suck me! Fuck me!"
"Fuck you!" poika huudahti. Nyökkäsin:"YES!"
Jostain viereisen veneen uumenista poika sai käsiinsä airon, jolla hän löi minua yhtäkkiä tavattoman kivuliaasti oikeaan ohimoon. Kaikki Kreikan taivaan tähdet räjähtivät säkenöimään silmissäni. Samassa poika heitti airon sivuun, ponnistautui suorien käsiensä varaan veneitten välissä ja potkaisi minua terveellä jalallaan suoraan kivespussieni taakse. Eturauhaseni tyhjeni viiltävän kivun saattelemana. Horjuin taaksepäin. En nähnyt juuri mitään. Päässäni humahteli vain yksi kysymys: miksi poika oli heittäytynyt väkivaltaiseksi, vaikka oli antanut selvät merkit rakasteluhalukkuudestaan? Saattoiko olla että olin lukenut vihjeitä väärin?
Poika keinautteli itseään käsivarsiensa varassa veneitten välissä, hypähti sitten keveästi terveen jalkansa varaan ja tempaisi jälleen käsiinsä sen saatanan airon. Hän löi minua uudelleen ohimoon ja tökkäsi airon vielä voimalla palleaani niin että lennähdin veneitten välistä parin metrin päähän hiekalle selälleni.
Räpyttelin silmiäni ja näin hämärästi kuinka tuo äsken vielä enkelikasvoinen jumalolento hypähteli minua kohti nyt natsiteutoniksi muuttuneena karjahdellen itselleen kreikan- tai turkinkielisiä yllytyshuutoja ja heiluttaen airoa päänsä yläpuolella kuin suurta, keskiaikaista lyömämiekkaa. Ryömin kauemmas sydän pelosta vapisten, housuitta, kulli lerputellen kivuliaasti reisien välissä.
Syöksyin pakoon suoraan rantaveteen arvellen ettei kreikkalaispoika sentään seuraisi minua sinne kipeine jalkoineen. Hyppäsin lähimpään, hämärästi serottuvaan maininkiin ja noustessani pinnalle huomasinkin arvelleeni oikein. Kreikkalaispoika jäi rannalle, huuteli minulle hetken raivoisia solvauksia, viskasi airon mereen ja lähti sitten pomppimaan yhdellä jalalla kohti rantakahviloita. Ohimennen huomasin, että noin kymmenkunta videokameraa oli suunnattu minuun kahviloitten eri pöydistä. Kirosin nykytekniikan yökuvausmahdollisuudet.
Olin kuitenkin helpottunut päästyäni eroon ikävällä tavalla käyttäytyneestä kreikkalaispojasta. Hän oli selvästikin ollut sairasmielinen, rasistinen homofobisti, joka aivan varmasti oli vielä itse homoseksuelli - kuten suurin osa ihmiskunnan miespuolisista jäsenistä. Nuo ajatukset saivat huulilleni hymynhäivän, joka kuitenkin katosi nopeasti, sillä tunsin hiuksissani, ohimoissani, otsallani ja niskassani äkillistä, valtavan voimakasta polttavaa kipua. Hieraisin päätäni ja sormiini tarttui läpinäkyvältä muovipussilta näyttävä, mutta limaiselta ja suolahapon lailla polttavalta tuntuva meduusa.
Olin ilmeisesti pakokauhuni ajamana sukeltanut suoraan Kreetan rannikon laajimpaan meduusaparveen, sillä noita pimeässä ohuelti fosforilta hohtelevia eliötä kellui ympärilläni tuhansittain. Poltinrihmat olivat irronneet päässäni olevasta meduustasta ja tähtisadetikun liekin lailla ne kärvensivät hapollaan poskiani, silmäluomiani, huuliani ja kaulaani. Huusin kauhusta tuntiessani rakkaan kullini ympärille kietoutuvan kymmeniä polttavia rihmoja. Tajunnan hämärtyessä näin miten kymmeniä pienempiä ja suurempia meduusoja oli tartunut käsivarsiini ja jalkoihini ja valehtelematta tunsin poltinrihmoja myös peppureiässäni.
Ei, näin en halua neitsyyttäni menettää, ajattelin ennenkuin armelias tajuttomuus kaappasi minut syliinsä. Viime sanoikseni kuulin itseni huutavan kaikkien voimahahmojeni äitiä: "LIZA MINELLI!!!"
Jouduin sairaalaan moneksi viikoksi. Sitten minut lennätettiin Suomeen, takaisin kotiin, siihen pieneen kylään, jossa ei homoja ole. Äitini hoiti minua monta kuukautta ja isin muotokuva tuijotti minua sänkyni päädystä voitonriemuisena. Kullini ja kivekseni amputoitiin liian pahojen palovammojen vuoksi. Plastiikkakirurgilla joudun käymään ehkä tusinan kertaa ennenkuin huuleni ja silmäluomeni sekä kasvojeni muut osat saadaan muokattua taas muistuttamaan jotain etäisesti ihmismäistä.
Mutta en luovuta. Menetin neitsyyteni meduusalle, vaan jonain päivänä menetän sen myös jollekin miehelle.
Sen olen päättänyt.
Kreetan yö oli täynnä kaskaitten sirritystä, kun vaelsin jyrkkää mäkeä alas hotellilta paikallista diskokatua kohti. Olin aiemmin päivisin jo tutustunut empien, salavihkaa kohteisiin, joihin aioin tehdä eroottisen iskuni juuri sinä iltana, sinä huikaisevan pimeänä yönä tähtien kimmeltäessä Kreikan sysimustalla taivaalla...
Hotellissa olin pukeutunut kireimpiin farkkuihini ja vetänyt ylleni valkoisen kauluspaidan, joka jätti kiihottavasti näkyville rintalihakseni ja osan sixpackistäni. Turha kai mainitakaan, että pussini ja kullini erottuivat selvästi housujeni kuluneen farkkukankaan lävitse. Olin valmis.
Ohittaessani katulamputonta tienpätkää huomasin kaukaa kajastavan valon hämärässä hohteessa etäämmällä yksinäisen hahmon. Miehen. Hän seisoi puolittain jasmiinipensaan varjoissa. Lähellä määki uninen vuohi. Pysähtyin kuin naulittuna. Olisiko tuo mies se, joka veisi peppuni neitsyyden? Emmin tien päässä. Ajatukset laukkasivat villisorsien lailla pääkopassani. Uskaltaisinko lähestyä tuota tuntematonta, tummaa hahmoa, joka seisoi pimeän keskellä kuin minua odottaen?
Seisoin paikoillani pitkään. Ehkä puolisen tuntia. Samoin seisoi mies. Hän ei tehnyt elettäkään kutsuakseen minut luokseen. Minä en myöskään liikahtanut. Ohitseni kulki kikattelevia, vastenmielisiä heteropareja ja tyttösiä, jotka sanoivat minulle jotain vieraalla kielellä, mutta en välittänyt heistä - mieleni täytti vain tuo tumma hahmo pimeällä kujanteella ja kaskaitten laulu öljypuissa.
Viimein rohkaistuin ja lähetyin varovasti tummaa hahmoa. Kuiva kalkkikivitie narskahteli sandaalieni alla, sydämeni tykytti crescendossa ja käteni vapisivat kiihkosta. Koska hän ei ollut lähtenyt pois oli se mielestäni aivan selvästi kutsu...
Viimein pääsin hahmon luo: "Hello, are you waiting for me...?"
Hahmo ei vastannut. Siirryin lähemmäs. Pimeys ympäröi meidät kuumalla yöllään. Ojensin kättäni ja kosketin hahmoa olkapäähän. Kosketuksestani hahmo taipui hitaasti kaksinkerroin ja liukui kuivalle hiekkatielle hiljaa humahtaen. Hätkähdin rajusti enkä tiennyt ensin mitä tehdä, mutta sitten kaivoin tupakansytyttäjän taskustani.
"Is there something wrong? Can I help you?" kysyin hätäisesti. Sitten napsautin sytyttäjään liekin. Hiekkatiellä lojui paikallisen minimarketin pahvinen mainoshahmo - lyhythiuksinen nainen vielä kaiken lisäksi. Hetken minua harmitti ja hävetti - sitten astuin pahvihamon kasvoille. "You win some, you loose some..." sanoin ääneen ajatellen Marika Fingeroosia, Einiä, Marlene Dietrichiä ja muita voimahahmojani, jotka antoivat minulle epätoivon ja hädän hetkellä uskallusta.
Jatkoin matkaa Kreikan ihonlämpöisessä, hehkuvassa yössä sydän täynnä odotusta mitä ilta toisi tullessaan. En suinkaan antanut yhden epäonnistumisen pilata päättäväistä jotostani kohti neistyyden menetystä.
Kohta pääsinkin valaisemattomilta kujanteilta suolantuoksuiselle merenrantakadulle. Vasemmalle jäi päivisin turkoosin väreissä kimalteleva, mutta nyt yössä jännittävän arvaamattomalta vaikuttava välimeri. Maininkien fosforinhohde hehkui aavistuksen kuin keijut olisivat tanssineet rantahietikolla kutsuen luokseen. Hetken mielijohteesta päätin kävellä loppumatkan diskoteekkikaupunginosaan varpaat lämmintä merivettä maistellen.
Niin vaelsin upottavan hiekan ylitse rantaan, riisuin sandaalini ja astuin empimättä matalaan rantaveteen. Se tuntui suloiselta. Juuri siltä kuin olin joissain ihanimmissa unelmissani kuvitellut tuntuvan, jos tumma, karvainen rakastajani nuolisi jalkapohjiani ja nilkkojani. Housuissani alkoi pakottaa. Hymyilin, liki hyräilin kulkiessani.
Rantaan oli vedetty muutamia kalastajaveneitä suojaksi yölliseltä nousuvedeltä. Niitten tummat silhuetit muistuttivat esihistoriallisten kilpikonnien ruhjottuja kuoriruumiita. Mataliin mastoihin kiinnitetyt verkot taas toivat mieleeni isojen hämähäkkien verkot. Nautin syvästi kuuman yön ihanista näyistä, meren kosketuksesta ja suolan voimakkaasta tuoksusta, johon seoittui pinjojen ja akaasioitten pistävä aromi. Matkaoppaassa oli varoitettu meduusoista, jotka saattoivat polttaa pahoja haavoja varomattomien uimareitten ihoille, mutta en ollut kertaakaan törmännyt noihin mereneläviin, joten en osannut pelätä niitä nytkään. Seuramatkalaisia hyysättiin ehkä liikaakin.
Ohittaessani kahta vierekkäin kenottavaa kalastajavenettä kuulin veneitten välistä yllättäen hiljaisen äänen. En ollut varma olinko kuullut oikein, mutta pysähtyin silti ja siristelin veneitten väliseen hämärään.
"Hello, sir..." ääni sanoi uudelleen. Hiljaa. Pehmeästi... kutsuvasti...
Otin askelen kohti ääntä. Housuissani sykki. Nytkö? Nytkö kävisivät kaikki unelmani toteen?
"Hello, sir... Come here..." ääni kutsui minua jälleen. Se oli nuorukaisen ääni. Nuoren miehen ääni - siitä olin varma.
"Who's there?" kysyin.
"Come... come here, don't be afraid..." ääni sanoi hiljaa. Hienoinen kreikkalainen tai turkkilainen aksentti. En pelännyt, vaan astuin rohkeasti veneitten väliin avaten samalla kireitä farkkujani. Kullini oli räjähtämispisteessä pelkästään siksi, että tilanne oli niin eriskummallinen, eroottinen, seksuaalisesti ukkosvoimaa täynnään...
Pian silmäni tottuivat veneitten väliseen pimentoon ja näin edessäni noin parikymppisen, hoikan, mutta selvästi bodanneen enkelikasvoisen nuoren kreikkalaismiehen. Hän istui pehmeällä hiekalla yläruumis paljaana jaloissaan vain shortsit, jotka pullottivat lupaavasti. Seisoiko hänelläkin? Tuskin saatoin uskoa näkemääni.
"What's the matter? Can I help you?" kysyin. Kreikkalaispoika väläytti rakastettavan hymyn. "I fell and injured my... my..." hän sanoi etsien sanaa ja viittoillen samalla pahasti turvonneeseen nilkkaansa.
"Oh, that looks bad..." totesin. Aavistuksenomainen sylkirihma irtosi kiihottuneisuuteni vuoksi alahuuleltani ja putosi suoraan kreikkalaispojan jalkapöydälle. Kumarruin nopeasti pyyhkäisemään sen pois. "Sorry, sorry, this is my first time..." sopertelin. Kreikkalaispoika rypisti kysyvästi kauniita kulmakarvojaan. Yritin nauraa, mutta kurkustani pääsi vain korahdus.
"If you can help me to the paramedics..." kreikkalaispoika pyysi. Puistin päätäni kiivaasti: "No need, I'm trained nurse."
Tartuin pojan nilkkaan. Hän älähti kovasti. "Bah, don't be such a baby", sanoin hymyillen. "But it hurts...", poika valitti. En kiinnittänyt hänen puheeseensa mitään huomiota, vaan asetin pojan loukkaantuneen jalan oman polveni päälle ja silitin sitä oikealla kädelläni. Vasemmalla vedin farkkujani alaspäin. Kivikova kullini pääsi vihdoin kireästä vankeudestaan ja ponnahti innokkaana haistelemaan yöilmaa. Olin hieman sivuttain poikaan niin, ettei hän nähnyt kun runkkasin vasemmalla kädelläni kyrpäni kovaa vartta. Samalla esitin tutkivani pojan jalan vammaa.
Silitykseni tehosi, sillä poika rentoutui selvästi. Pikkuhiljaa aloin siirtää oikeaa kättäni ylöspäin hänen jalkaansa pitkin. Pojan ilme muuttui hämmentyneeksi. Hymyilin hänelle kaikkein pehmeintä hymyäni: "Does it hurt here... or here?" kyselin hiljaisella, kiimasta hehkuvalla äänellä. Poika puisti päätä. "No, not at all." Naurahdin tietäen täsmälleen, että poika haluaisi rakastella kanssani ja odotteli aivan varmasti malttamattomana sitä hetkeä, kun saisi upottaa nuoren, lujan kyrpänsä kireään peppureikääni. "Hahaha", äänsin. "Are you sure...?"
Viimein oikea käteni tavoitti hänen shortsiensa pullottavan etumuksen ja tunsin hänen kyrpänsä ohuen kankaan lävitse sormenpäilläni. Huohahdin onnesta. Kiihottuneisuus sai silmäni sokaistumaan hetkeksi.
"Now, let's make love", sanoin käheästi. Mutta poika kavahti etäämmälle minusta silmät kauhusta selällään. Ahaa, ajattelin, hän haluaa leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa. Sopii minulle.
Ryömin pehmeää hiekkaa pitkin perääntyvän pojan jäljessä. "Miau, miau, here comes biiiig biiiig pussycat..." huohotin. Farkkuni putosivat jaloistani. Kuuma kyrpäni läiskähti lihasvoimasta alavatsaani vasten. Pojalta pääsi kauhunhuuto.
Hän sai otettua tukea veneitten laidoista ja ponnistauduttua seisaalleen. Loukkaantunut jalka esti häntä seisomasta tukevasti, mutta hän pysyi pystyssä nojaten toisen veneen laitaan. Nousin itsekin. Kyrpäni sojotti poikaa kohden kuin ladattu ase tihkuen kiimanesteitä kuin räystäskouru rankkasateella.
"Come on!" sanoin kiihkeästi. "Suck me! Fuck me!"
"Fuck you!" poika huudahti. Nyökkäsin:"YES!"
Jostain viereisen veneen uumenista poika sai käsiinsä airon, jolla hän löi minua yhtäkkiä tavattoman kivuliaasti oikeaan ohimoon. Kaikki Kreikan taivaan tähdet räjähtivät säkenöimään silmissäni. Samassa poika heitti airon sivuun, ponnistautui suorien käsiensä varaan veneitten välissä ja potkaisi minua terveellä jalallaan suoraan kivespussieni taakse. Eturauhaseni tyhjeni viiltävän kivun saattelemana. Horjuin taaksepäin. En nähnyt juuri mitään. Päässäni humahteli vain yksi kysymys: miksi poika oli heittäytynyt väkivaltaiseksi, vaikka oli antanut selvät merkit rakasteluhalukkuudestaan? Saattoiko olla että olin lukenut vihjeitä väärin?
Poika keinautteli itseään käsivarsiensa varassa veneitten välissä, hypähti sitten keveästi terveen jalkansa varaan ja tempaisi jälleen käsiinsä sen saatanan airon. Hän löi minua uudelleen ohimoon ja tökkäsi airon vielä voimalla palleaani niin että lennähdin veneitten välistä parin metrin päähän hiekalle selälleni.
Räpyttelin silmiäni ja näin hämärästi kuinka tuo äsken vielä enkelikasvoinen jumalolento hypähteli minua kohti nyt natsiteutoniksi muuttuneena karjahdellen itselleen kreikan- tai turkinkielisiä yllytyshuutoja ja heiluttaen airoa päänsä yläpuolella kuin suurta, keskiaikaista lyömämiekkaa. Ryömin kauemmas sydän pelosta vapisten, housuitta, kulli lerputellen kivuliaasti reisien välissä.
Syöksyin pakoon suoraan rantaveteen arvellen ettei kreikkalaispoika sentään seuraisi minua sinne kipeine jalkoineen. Hyppäsin lähimpään, hämärästi serottuvaan maininkiin ja noustessani pinnalle huomasinkin arvelleeni oikein. Kreikkalaispoika jäi rannalle, huuteli minulle hetken raivoisia solvauksia, viskasi airon mereen ja lähti sitten pomppimaan yhdellä jalalla kohti rantakahviloita. Ohimennen huomasin, että noin kymmenkunta videokameraa oli suunnattu minuun kahviloitten eri pöydistä. Kirosin nykytekniikan yökuvausmahdollisuudet.
Olin kuitenkin helpottunut päästyäni eroon ikävällä tavalla käyttäytyneestä kreikkalaispojasta. Hän oli selvästikin ollut sairasmielinen, rasistinen homofobisti, joka aivan varmasti oli vielä itse homoseksuelli - kuten suurin osa ihmiskunnan miespuolisista jäsenistä. Nuo ajatukset saivat huulilleni hymynhäivän, joka kuitenkin katosi nopeasti, sillä tunsin hiuksissani, ohimoissani, otsallani ja niskassani äkillistä, valtavan voimakasta polttavaa kipua. Hieraisin päätäni ja sormiini tarttui läpinäkyvältä muovipussilta näyttävä, mutta limaiselta ja suolahapon lailla polttavalta tuntuva meduusa.
Olin ilmeisesti pakokauhuni ajamana sukeltanut suoraan Kreetan rannikon laajimpaan meduusaparveen, sillä noita pimeässä ohuelti fosforilta hohtelevia eliötä kellui ympärilläni tuhansittain. Poltinrihmat olivat irronneet päässäni olevasta meduustasta ja tähtisadetikun liekin lailla ne kärvensivät hapollaan poskiani, silmäluomiani, huuliani ja kaulaani. Huusin kauhusta tuntiessani rakkaan kullini ympärille kietoutuvan kymmeniä polttavia rihmoja. Tajunnan hämärtyessä näin miten kymmeniä pienempiä ja suurempia meduusoja oli tartunut käsivarsiini ja jalkoihini ja valehtelematta tunsin poltinrihmoja myös peppureiässäni.
Ei, näin en halua neitsyyttäni menettää, ajattelin ennenkuin armelias tajuttomuus kaappasi minut syliinsä. Viime sanoikseni kuulin itseni huutavan kaikkien voimahahmojeni äitiä: "LIZA MINELLI!!!"
Jouduin sairaalaan moneksi viikoksi. Sitten minut lennätettiin Suomeen, takaisin kotiin, siihen pieneen kylään, jossa ei homoja ole. Äitini hoiti minua monta kuukautta ja isin muotokuva tuijotti minua sänkyni päädystä voitonriemuisena. Kullini ja kivekseni amputoitiin liian pahojen palovammojen vuoksi. Plastiikkakirurgilla joudun käymään ehkä tusinan kertaa ennenkuin huuleni ja silmäluomeni sekä kasvojeni muut osat saadaan muokattua taas muistuttamaan jotain etäisesti ihmismäistä.
Mutta en luovuta. Menetin neitsyyteni meduusalle, vaan jonain päivänä menetän sen myös jollekin miehelle.
Sen olen päättänyt.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oliko tuo novelletti niin paska, ettei mielipiteitä viitsitä kirjoittaa?
Kiitti, kamut...
Heh... ainakin se oli hauska.. Mua ainakin alkoi naurattamaan... =)
ihan vitun hauska juttu...:)