Perheessämme on kohta 6 kk vanha poika-vauva. Opetimme lapsemme ihan pienestä vauvasta asti nukkumaan omaan sänkyyn, jotta paikka tulisi tutuksi. Homma toimi hyvin, ja lapsi oppi tuntemaan sängyn nukkumapaikkana ja turvallisena.
Nyt 5-6 kk iässä vaimoni on alkanut opettaa poikaa päiväunille ja yöunille rintaruokinnan ja sylissä nukutuksen avulla. Unen tarve on lapsella toki vähentynyt koko ajan, mutta mielestäni vaimo on toiminut tässä epäjohdonmukaisesti. Jos lapsi oppii aina nukahtamaan rinnalle jatkossakin, niin luulen että omaan sänkyyn oppiminen voi olla tosi vaikeaa myöhemmin. Vastaavia kokemuksia, kommentteja?
Nyt 5-6 kk iässä vaimoni on alkanut opettaa poikaa päiväunille ja yöunille rintaruokinnan ja sylissä nukutuksen avulla. Unen tarve on lapsella toki vähentynyt koko ajan, mutta mielestäni vaimo on toiminut tässä epäjohdonmukaisesti. Jos lapsi oppii aina nukahtamaan rinnalle jatkossakin, niin luulen että omaan sänkyyn oppiminen voi olla tosi vaikeaa myöhemmin. Vastaavia kokemuksia, kommentteja?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielestäni lapsi on tuossa iässä vielä niin pieni, että hakee sitä läheisyyttä äidistä. Sitä tissiä kun ei kovin kauan syödä, joten sinuna en olisi huolissaan. Lapselle tulee vielä niin monta uutta kehitysvaihetta, että ne vanhat tavat unohtuvat tai niitä vastaan taistellaan. Minä menisin vielä tuossa vaiheessa vauvan ehdoilla.
Tyttö nukahti todella mukavasti kuin vain vei sänkyyn... Tätä kesti tuonne 5 kuukauden ikään saakka. Kun sitten tyttö tajusi että tämähän onkin lystiä tämä kaiken uuden oppiminen kuten kääntyily, ryömiminen ja konttaamaan opettelu onkaan, niin eipäs enään alettukaan nukahtamaan, kun vain sänkyyn laitettiin, vaan ruvettiin harjoittamaan kaikkea uusia asioita. Ja niinpä meillä turvauduttiin sylissä nukuttamiseen. Kaikilla näin ollen käy tämä nukahtamisrumba hieman helpommin. Emme tosin anna pienen neidin täysin nukahtaa syliin, vaan heti kun silmä alkaa lupsahdella niin viedään omaan sänkyyn. Joskus joudutaan viemään useamman kerran, eli kun siellä sängyssä ei sitten enään yhtään nukutakaan. Ja joskus (varsinkin iltaisin) on turvauduttava siihen että nukutanpa neitokaisen kunnolla syliini ja lasken sitten vasta sänkyyn... Pääsee itsekin levähtämään :)
kovin hyvä nukkumaan, unet rupesivat paranemaan vasta kun imetys loppui kokonaan ja senkin jälkeen nukkumaanmenoa vastaan taisteltiin viimeiseen asti. Nyt poika on muutamaa viikkoa vajaan vuoden ikäinen ja on mennyt ehkä puolisentoista viikkoa vastustelematta illalla nukkumaan. Luulenpa että on hyvä tehdä niin kuin äidistä parhaalta tuntuu, ettei hän uuvu liikaa, jos lasta ei ole helppo saada nukkumaan illalla ja/tai päivällä. Minulla se vaihe, jolloin yöt nukuttiin huonosti ja nukkumaankaan ei meinannut päästä oli todella voimille käypä ja välillä tarjosin pojalle rintaa siinä toivossa, että hän siihen nukahtaisi. Päiväunille meidän ukkoa ei vieläkään saa oikein ilman vaunuja, mutta onneksi sentään iltahulina on ruvennut rauhoittumaan.