Leijona(n) ja Vaaka(m)

Hej Naarasjellona!
Olen myös jalopeura ja iskenyt silmäni vaakamieheen. Aiempaa kokemusta kyseisestä merkistä (miespuolisista) ei ole.
Olemme keskustelleet useaan otteeseen ja olen huomannut selkeitä kiinnostuksen merkkejä myös hänen puoleltaan, joten kerrankin repäisin ja tein aloitteen hänen suuntaansa (ei todellakaan normaalisti tapaistani). Jätin hänelle kortin ja siihen puhelinnumeroni. Mutta hän ei ottanutkaan yhteyttä...

Vaakamiehen naisena osaat varmaan kertoa mitä tein väärin. Olinko liian päällekäyvä? Olisiko pitänyt odottaa hänen aloitettaan?

Muutenkin olisi mukava kuulla kommenttejasi :)

Naarasjellona....kirjoituksesi kuulostaa tutulta paitsi että minä olen vaaka ja mieheni se leijona.Aina pitää olla kehumassa ja hellimässä.Jos ei kuhua tule ni sitten mököttää iltaan saakka..Tunteistani en paljon puhu mut sitten näytän sen kaikilla muilla tavoin.Julkista hellyydenosoitusta ainakaan mun jellonaukkoni ei oikein ymmärrä.Kaikki pitää tehdä salassa.Et näin meillä..:)Vaaka haluaa suojella rakkaitaan kaikilla mahdollisilla tavoilla.

JalopeuraQueen kirjoitti:

Hej Naarasjellona!
Olen myös jalopeura ja iskenyt silmäni vaakamieheen. Aiempaa kokemusta kyseisestä merkistä (miespuolisista) ei ole.
Olemme keskustelleet useaan otteeseen ja olen huomannut selkeitä kiinnostuksen merkkejä myös hänen puoleltaan, joten kerrankin repäisin ja tein aloitteen hänen suuntaansa (ei todellakaan normaalisti tapaistani). Jätin hänelle kortin ja siihen puhelinnumeroni. Mutta hän ei ottanutkaan yhteyttä...

Vaakamiehen naisena osaat varmaan kertoa mitä tein väärin. Olinko liian päällekäyvä? Olisiko pitänyt odottaa hänen aloitettaan?

Muutenkin olisi mukava kuulla kommenttejasi :)

vielä sulle jalopeuraqueen....älä lannistu vaakamiehen suhteen.Me vaaat punnitsemme kaikki asiat perinpohjin.Ajamme toiset epätoivon partaalle päättämättömyydellämme.Anna ajan kulua...kyllä hän sinulle soittaa!!!!Vaaat eivät tykkää jos aletaan hoputtamaan..menee senssit sekaisin jos joutuu päättämään nopsaan.Sitten voikin mieli olla toinen päätöksenteon jälkeen...mutta sittenkun vaaka sitoutuu suhteeseen niin se on myös siinä koko sydämellään.

kati73 kirjoitti:

vielä sulle jalopeuraqueen....älä lannistu vaakamiehen suhteen.Me vaaat punnitsemme kaikki asiat perinpohjin.Ajamme toiset epätoivon partaalle päättämättömyydellämme.Anna ajan kulua...kyllä hän sinulle soittaa!!!!Vaaat eivät tykkää jos aletaan hoputtamaan..menee senssit sekaisin jos joutuu päättämään nopsaan.Sitten voikin mieli olla toinen päätöksenteon jälkeen...mutta sittenkun vaaka sitoutuu suhteeseen niin se on myös siinä koko sydämellään.

Kati73, oli mukava kuulla kommenttejasi! Toivottavasti olet oikeassa... Tilanne on kuitenkin kannaltani hieman nihkeä, sillä törmäämme toisiimme lähes päivittäin, olemme nimittäin töissä samassa rakennuksessa. Tällaiset asiat eivät normaalisti hetkauta minua suuntaan tai toiseen, mutta taisi olla ensimmäinen kertakin, että otan askeleen miehen suuntaan. :)

Mutta nyt vain iloisin mielin töihin! Pieni määrä perhosia vatsan pohjalla kuitenkin...

JalopeuraQueen kirjoitti:

Hej Naarasjellona!
Olen myös jalopeura ja iskenyt silmäni vaakamieheen. Aiempaa kokemusta kyseisestä merkistä (miespuolisista) ei ole.
Olemme keskustelleet useaan otteeseen ja olen huomannut selkeitä kiinnostuksen merkkejä myös hänen puoleltaan, joten kerrankin repäisin ja tein aloitteen hänen suuntaansa (ei todellakaan normaalisti tapaistani). Jätin hänelle kortin ja siihen puhelinnumeroni. Mutta hän ei ottanutkaan yhteyttä...

Vaakamiehen naisena osaat varmaan kertoa mitä tein väärin. Olinko liian päällekäyvä? Olisiko pitänyt odottaa hänen aloitettaan?

Muutenkin olisi mukava kuulla kommenttejasi :)

Itseasiassa kun tapasin vaakamieheni ensimmäisen kerran neljä vuotta sitten, hän suorastaan vaati puhelinnumeroani. Odotin soittoa viikon, toisenkin, mutta mitään ei kuulunut. Taisi siinä mennä ainakin puolen vuoden päivät ennenkuin hän otti yhteyttä. Että ei sekään niin kovin äkkiä käynyt. :)
Tämän jälkeen alkoi kolmen vuoden satunnainen suhteilu. Vietettiin yö yhdessä kerran viikossa, joskus kerran kuukaudessa, joskus ei nähty puoleen vuoteen. Aina kuitenkin vaakamies kummitteli pääkopassani ja kai minäkin hänen, koska hän oli aina se joka otti yhteyttä.
Olin mieheen palavasti rakastunut, mutta hän ei halunnut suhteeltamme enempää. Niinpä heitin pyyhkeen kehään ja päätin, että pidetään joskus hauskaa entiseen malliin, mutta vakavaa suhdetta etsin kyllä jostain ihan muualta. Tämä asenteenmuutos muutti jotain myös vaa´an suhtautumisessa. Mies alkoi tivata minulta, että aloitettaisiin seurustelemaan vakavasti. Ja minä vain nauroin hänelle päin naamaa. Niin, aluksi. Kunnes viimein luovutin vastarintani ja päätimme ruveta seurustelemaan. Ja nyt ollaan oltu yhdessä virallisesti ja vakituisesti siitä lähtien, muutettiin yhteen ja hyvin menee.

Mahtaako tämä minun tarinani todistaa sen, että vaa´alle täytyy olla vaikeasti tavoiteltava? Niin ainakin itse uskon. Ja huomaan sen tavallaan myös jokapäiväisessä elämässä. Jäädessäni hellyyttä paitsi, alan vähän himmailemaan, olemaan omissa oloissani ja eiköhän vaakamies kohta tule kylkeen kiehnäämään...

Tiedä sitten, onko tästä sinulle mitään apua, mutta siinä jokatapauksessa minun tarinani pähkinänkuoressa.

Mun on kyllä pakko alkaa uskoa horoskooppiin luettuasi juttusi Naarasjellona. Itse oon myös aurinkoleijona, jolla pään ja sydämen on viimeiset kaksi vuotta täyttänyt vaakauros. Juttuni on pääpiirteittäin niin samalainen kuin sun, ettei voi olla tottakaan!:) Hih, ihan lohduttaa ja ennen kaikkea vahvistaa viimeisintä havaintoani toinen kirjeesi. Vaa'alle pitää antaa (ainakin mun tapauksessa piti) näennäiset pakit, että hänet saa heräämään. Minä myös harrastan "vetäytymistä" silloin tällöin saadakseni herran muistamaan läsnäoloni;)

Jos minusta on kiinni, tämä suhde pysyy. Kaikki on reilusta plussan puolella.

Naarasjellona kirjoitti:

Itseasiassa kun tapasin vaakamieheni ensimmäisen kerran neljä vuotta sitten, hän suorastaan vaati puhelinnumeroani. Odotin soittoa viikon, toisenkin, mutta mitään ei kuulunut. Taisi siinä mennä ainakin puolen vuoden päivät ennenkuin hän otti yhteyttä. Että ei sekään niin kovin äkkiä käynyt. :)
Tämän jälkeen alkoi kolmen vuoden satunnainen suhteilu. Vietettiin yö yhdessä kerran viikossa, joskus kerran kuukaudessa, joskus ei nähty puoleen vuoteen. Aina kuitenkin vaakamies kummitteli pääkopassani ja kai minäkin hänen, koska hän oli aina se joka otti yhteyttä.
Olin mieheen palavasti rakastunut, mutta hän ei halunnut suhteeltamme enempää. Niinpä heitin pyyhkeen kehään ja päätin, että pidetään joskus hauskaa entiseen malliin, mutta vakavaa suhdetta etsin kyllä jostain ihan muualta. Tämä asenteenmuutos muutti jotain myös vaa´an suhtautumisessa. Mies alkoi tivata minulta, että aloitettaisiin seurustelemaan vakavasti. Ja minä vain nauroin hänelle päin naamaa. Niin, aluksi. Kunnes viimein luovutin vastarintani ja päätimme ruveta seurustelemaan. Ja nyt ollaan oltu yhdessä virallisesti ja vakituisesti siitä lähtien, muutettiin yhteen ja hyvin menee.

Mahtaako tämä minun tarinani todistaa sen, että vaa´alle täytyy olla vaikeasti tavoiteltava? Niin ainakin itse uskon. Ja huomaan sen tavallaan myös jokapäiväisessä elämässä. Jäädessäni hellyyttä paitsi, alan vähän himmailemaan, olemaan omissa oloissani ja eiköhän vaakamies kohta tule kylkeen kiehnäämään...

Tiedä sitten, onko tästä sinulle mitään apua, mutta siinä jokatapauksessa minun tarinani pähkinänkuoressa.

Olen itse vaakanainen ja vaikka eroavaisuuksia miesvaakoihin löytynee runsaasti voi kyllä 100%sti tunnustaa tuon yllämainitun "hankaluuden". Vaa'an täytyy olla EHDOTTOMAN varma suhteesta, ennen kuin hyppää siihen, mutta ottaa kai sen sitten myös tosissaan, kun siihen kerran lähtee. Asioiden puntaroinnissa voi vain hiukan kestää...joten kärsivällisyyttä!! =)

Naarasjellona kirjoitti:

Itseasiassa kun tapasin vaakamieheni ensimmäisen kerran neljä vuotta sitten, hän suorastaan vaati puhelinnumeroani. Odotin soittoa viikon, toisenkin, mutta mitään ei kuulunut. Taisi siinä mennä ainakin puolen vuoden päivät ennenkuin hän otti yhteyttä. Että ei sekään niin kovin äkkiä käynyt. :)
Tämän jälkeen alkoi kolmen vuoden satunnainen suhteilu. Vietettiin yö yhdessä kerran viikossa, joskus kerran kuukaudessa, joskus ei nähty puoleen vuoteen. Aina kuitenkin vaakamies kummitteli pääkopassani ja kai minäkin hänen, koska hän oli aina se joka otti yhteyttä.
Olin mieheen palavasti rakastunut, mutta hän ei halunnut suhteeltamme enempää. Niinpä heitin pyyhkeen kehään ja päätin, että pidetään joskus hauskaa entiseen malliin, mutta vakavaa suhdetta etsin kyllä jostain ihan muualta. Tämä asenteenmuutos muutti jotain myös vaa´an suhtautumisessa. Mies alkoi tivata minulta, että aloitettaisiin seurustelemaan vakavasti. Ja minä vain nauroin hänelle päin naamaa. Niin, aluksi. Kunnes viimein luovutin vastarintani ja päätimme ruveta seurustelemaan. Ja nyt ollaan oltu yhdessä virallisesti ja vakituisesti siitä lähtien, muutettiin yhteen ja hyvin menee.

Mahtaako tämä minun tarinani todistaa sen, että vaa´alle täytyy olla vaikeasti tavoiteltava? Niin ainakin itse uskon. Ja huomaan sen tavallaan myös jokapäiväisessä elämässä. Jäädessäni hellyyttä paitsi, alan vähän himmailemaan, olemaan omissa oloissani ja eiköhän vaakamies kohta tule kylkeen kiehnäämään...

Tiedä sitten, onko tästä sinulle mitään apua, mutta siinä jokatapauksessa minun tarinani pähkinänkuoressa.

Enpä ole minäkään juuri horoskooppeihin uskonut mutta nyt... tulin huvikseni lueskelemaan ja bongasin tämän leijona(n) ja vaaka(m)-otsikon. Vallitsevan elämäntilanteen takia oli pakko vilkaista ja ja... :)

Kuin olisi omaa tarinaansa lukenut. Olen kohta puoli vuotta jahkaillut ihanan vaakamiehen kanssa, nimenomaan jahkaillut. Mies ei tiedä onko maassa vai puussa ja minuahan tuo luonnollisesti tuskastuttaa. Itse en osaa määritellä mitä me olemme tekemässä, onko kyseessä suhde vai ei, onko toinen vakavissaan vai ei... aavistuksen tempperamenttisena persoonana tämä ottaa todella luonnon päälle. Monet kerrat toinen on istunut sohvalla ja mököttänyt, kun minä huudan polttimo punaisena ja lähden ovet paukkuen :) vaakamiehen käytös ottaa todella minun ylpeyteni päälle!

Juttujanne lueskellessa on oikein naurattanut; voiko tämä olla tottakaan. Kuullostaa NIIN tutulta. Ilmeisesti tämä leijonan ylpeys tyyliin "minähän en sinun edessäsi konttaa" toimii vaakamiehen kanssa, pakit kuulemma täytyy antaa ainakin kerran :)

Täytyypä siis poiketa useamminkin lukaisemassa näitä kirjoituksia!