masennuksesta

"Kertokaa kokemuksianne ne, jotka ovat masennuksensa hoidattaneet pois. Paraneeko elämänlaatu oikeasti sillä että masennus häviää, vaikka olisikin yksinäinen?"

Ei parane, ja ikävä kyllä masennustakaan ei tuosta vain pysty hoidattamaan pois. Itse popsin muutaman vuoden eri mielialalääkkeitä ja kävin terapiassakin, mutta ei niistä mitään hyötyä ollut. Viimeisimmässä lääkärin paperissakin lukee, että "tilanne jatkunut samanlaisena interventioyrityksistä huolimatta"; mitään ystäviä pillereitä popsimalla ei ole löytynyt ja vuodet vain vierineet hukkaan yksi toisensa jälkeen.

Omasta kokemuksestani sanoisin että masentunut tarvii sellaista yksinoloa ja itseensä paneutumista. Ehkä se ajaa masennukseen, että ei elämässään ole ottanut oikeasti huomioon omia tarpeitaan vaan ehkä menee valtaväestön tai muiden mukana ja ehdoilla. Siihen tulokseen olen tullut omalla kohdallani. Masennus on niinku jonkinlaista sellaista omimman elämänsä etsimistä.
Herkemmät ihmiset ovat helpommin vietävissä joukon mukana, mutta herkemmät ihmiset voivat myös olla juuri niitä jotka haluaisivat ja tarvitsisivat elää enemmän omilla ehdoillaan.
Parhaiten itse olen selvinnyt masennuksesta säännöllisen kuntoilun avulla ja hyvien ystävien tuella.
Minusta masennus on sen merkki että pitää antaa itselleen aikaa ja tilaa.
Itse kun olin masennuksessa niin eristäydyin aika paljon "ulkomaailmasta" ja se ehkä oli mulle tarpeen. Minulla ei ollut paljon ihmiskontakteja, ei televisiota, en seurannut lehtiä, radiotakin kuuntelin aika vähän. Ulkoilin aika paljon ja tein käsitöitä. Kaiken aikaa pohdin taustalla myös sitä miksi olen masentunut ja kävin myös terapiakeskustelussa.
Masennus ottaa aikansa, mutta kyllä siitä selviää!
Tsemppiä sinulle!

Omasta kokemuksestani sanoisin että masentunut tarvii sellaista yksinoloa ja itseensä paneutumista. Ehkä se ajaa masennukseen, että ei elämässään ole ottanut oikeasti huomioon omia tarpeitaan vaan ehkä menee valtaväestön tai muiden mukana ja ehdoilla. Siihen tulokseen olen tullut omalla kohdallani. Masennus on niinku jonkinlaista sellaista omimman elämänsä etsimistä.
Herkemmät ihmiset ovat helpommin vietävissä joukon mukana, mutta herkemmät ihmiset voivat myös olla juuri niitä jotka haluaisivat ja tarvitsisivat elää enemmän omilla ehdoillaan.
Parhaiten itse olen selvinnyt masennuksesta säännöllisen kuntoilun avulla ja hyvien ystävien tuella.
Minusta masennus on sen merkki että pitää antaa itselleen aikaa ja tilaa.
Itse kun olin masennuksessa niin eristäydyin aika paljon "ulkomaailmasta" ja se ehkä oli mulle tarpeen. Minulla ei ollut paljon ihmiskontakteja, ei televisiota, en seurannut lehtiä, radiotakin kuuntelin aika vähän. Ulkoilin aika paljon ja tein käsitöitä. Kaiken aikaa pohdin taustalla myös sitä miksi olen masentunut ja kävin myös terapiakeskustelussa.
Masennus ottaa aikansa, mutta kyllä siitä selviää!
Tsemppiä sinulle!

Omasta kokemuksestani sanoisin että masentunut tarvii sellaista yksinoloa ja itseensä paneutumista. Ehkä se ajaa masennukseen, että ei elämässään ole ottanut oikeasti huomioon omia tarpeitaan vaan ehkä menee valtaväestön tai muiden mukana ja ehdoilla. Siihen tulokseen olen tullut omalla kohdallani. Masennus on niinku jonkinlaista sellaista omimman elämänsä etsimistä.
Herkemmät ihmiset ovat helpommin vietävissä joukon mukana, mutta herkemmät ihmiset voivat myös olla juuri niitä jotka haluaisivat ja tarvitsisivat elää enemmän omilla ehdoillaan.
Parhaiten itse olen selvinnyt masennuksesta säännöllisen kuntoilun avulla ja hyvien ystävien tuella.
Minusta masennus on sen merkki että pitää antaa itselleen aikaa ja tilaa.
Itse kun olin masennuksessa niin eristäydyin aika paljon "ulkomaailmasta" ja se ehkä oli mulle tarpeen. Minulla ei ollut paljon ihmiskontakteja, ei televisiota, en seurannut lehtiä, radiotakin kuuntelin aika vähän. Ulkoilin aika paljon ja tein käsitöitä. Kaiken aikaa pohdin taustalla myös sitä miksi olen masentunut ja kävin myös terapiakeskustelussa.
Masennus ottaa aikansa, mutta kyllä siitä selviää!
Ystäviä minulla on nykyisin paljon ja pidämme yhteyttä usein.
Tsemppiä sinulle!