kyselisin kokemuksia äideiltä ja isiltä, joilla on lemmikkinä koira, että miten olette tutustuttaneet koiranne uuteen perheenjäseneen ensi kertaa kotiin tullessanne?
meillä on pikkuinen tyttökoira, kiltti kuin mikä, ja toivoisimme että se hyväksyisi vauvan eikä tuntisi asemaansa uhatuksi. miten asiassa voisi koiraa auttaa? miten koiraa ja vauvaa tulisi tutustuttaa lempeästi toisiinsa?
kaikista neuvoista kiittäen, anni!!
meillä on pikkuinen tyttökoira, kiltti kuin mikä, ja toivoisimme että se hyväksyisi vauvan eikä tuntisi asemaansa uhatuksi. miten asiassa voisi koiraa auttaa? miten koiraa ja vauvaa tulisi tutustuttaa lempeästi toisiinsa?
kaikista neuvoista kiittäen, anni!!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Voi olla vaarallinen. Tuttavallani koira hyppäsi vauvan mahan päältä ja vauva sairaalahoitoon
mutta neuvosi oli harvinaisen typerä. Ei pitkäaikaista ystävää, noin vain varmuuden vuoksi hävitetä.
Ei kaikki koirat hyppele ihmisten päälle. (toki poikkeuksiakin on) Omistaja parhaiten koiransa tuntee.
Et selvästi ole koiraihmisisiä, et muuten moista neuvoa antaisi ensimmäisenä. Meillä ei lapsien ja koirien suhteen ongelmia ole ollut.
me tehtiin niin, että kun äitini kävi lastamme sairaalassa katsomassa (oltiin perhehuoneessa joten mies ei päässyt koton käymään), hän otti sairaalasta mukaan paperipyyhkeen tms jossa oli vauvan tuoksua ja antoi sen koirille haisteltavaksi ennen meidän kotiin tuloa.
Meillä kaksi suurta koiraa, joista toinen mieleltään vielä aivan pentu (mutta ei todellakaan koolta).
Emme tehneet mitenkään suurta numeroa vauvasta, koirat saivat vähän haistella ja pari kertaa nuolasta.Vanhempi koiramme vaihtoi nukkumapaikakseen pinnasängyn edustan ja nuorempi koiramme on kiinnostunut enemmänkin vauvan leluista ja käytetyistä vaipoista.
Meillä siis ainakin toimi se, että vauva on itsestäänselvyys eikä siitä tarvitse olla niin kauhean kiinnostunut. Kovasti koirat aina välillä haluavat vauvaa hoitaa, mutta sitten kyllä siihen puututaan.
Saahan sitä olla silmätkin selässä kun vauva-koirat-yhdistelmä on saman katon alla.
Meillä oli 2 koiraa kun nuorimmainen syntyi. Koirat saivat hastella, mutta eivät nuolla vauvaa kun tultiin kotiin. Myöhemmin toki saivat nuolaistakin. Pari viikkoa meni koirilla tottua, että vauva on talon väkeä. Eli aamuisin olivat aina yhtä kiinnostuneita nyytistä, mutta tottuivat sitten, että taloon kuuluu tuokin vauva. Ei liikaa hössötystä koiran eikä vauvan suuntaan, vaan ihan normaalia toimintaa.
Koiramme (5-vuotias poikakoira) on ollut ensimmäinen lapsemme ja siksi mietimmekin etukäteen, että mitenkähän se mahtaa suhtautua vauvaan. Koira sai jo ennen vauvan syntymää tutustua "vauvatarvikkeisiin" (leluihin, pinnasänkyyn jne.) ja äidin uuteen tuoksuun. Kun mieheni haki meidät sairaalasta, oli koira autossa matkassa (farmari). Kotona sessu sai lähemmin haistella vauvaa, taisipa lipaistakin. Koira olisi halunnut nukkua pinnasängyn alla, mutta on nyt tottunut siihen, että makuuhuoneen ovi on kiinni öisin. Mitään ongelmaa ei ole ollut, koira saa myös huomiota osakseen ja sitä selvästi välillä hakeekin (kantaa lelujaan ympäri asuntoa ja tulee siliteltäväksi enempi kuin ennen). Eli ihan normaalisti olemme elämäämme jatkaneet. Emme myöskään me ole tehneet vaavista ym. liian suurta numeroa. Ja toisaalta huomioimme myös koiraa vauvan läsnäollessa ajoittain paljonkin... tällöin koira tuntee olevansa tärkeä ja läheisyyttähän koirakin tarvitsee. Joka aamu koiramme saa tervehtiä vauvaa, nuuhkaista ja nuolaista. Mutta tietenkin koiran perään saa katsoa, sillä meillä koira tahtoisi nuolla vauvaa paljonkin. Saapa nähdä miten sitten vauvan ja koiran suhde, kun vauva lähtee liikkeelle ja tarttuu karvoihin. Onneksi koirallamme on todella lempeä luonne, vaikka uutta tilannetta ei koskaan voi täysin ennakoida.
Uskon, että koira (tai mikä eläin hyvänsä) antaa paljon myös pienelle lapselle. Ainakin meillä tyttövauva (2kk) seurailee jo mielenkiinnolla koiraa ja nauraa.
laittaa sairaalassa vauvan koppaan vaikkapa sellainen harsovaippa ja isä sitten kiikuttaa sen kotiin koiran haisteltavaksi. Koira tottuu jo ennen vauvan kotiin tuloon uuteen hajuun. Neuvoivat synnytysvalmennuksessa tämän.
Meillä on ekan lapsen tultua oltu kaikkein varovaisimpia. Mutta pääsääntö on se, että kun tulet kotiin, muista huomioida myös koiraa. Vauvasta ei kannata tehdä mitään ehdottomasti kiellettyä, vaan antaa sen nuuhkia vaikka vauvan ollessa sylissäsi. Alussa meillä aiheutti hämminkiä vauvan itku, koirat eivät osanneet suhtautua siihen. Nyt eivät enää edes välittäneet vauvasta kun kolmannen kanssa tulimme kotiin, ei kai niiden arki ole muuttunut millään lailla...
Mutta yksi vinkki: älä koskaan unohda vaipaa koiran ulottuville. Meillä ainakin repivät ja syövät ne, sditä varmemmin mitä isompi tuotos vaipassa on. Vaippa on pienelle koiralle vaarallinen, voi saada tukoksen suolistoonsa. Lisäksi se on inhottava siivota lattioilta revittynä. Ei kannata luottaa edes kannelliseen roskikseenkaan. Meillä koira oppi avaamaan sekin!
Että nimenomaan pitää antaa se vaippa haisteltavaksi. Ei tietenkään syötäväksi. Sillä saa kuulemma koiran tottumaan uuteen asukkaaseen.
Tarkoitus oli varoittaa jo etukäteen, että monilla koirilla on tapana syödä vaipat, jos vain saavat ne käsiinsä (tai hampaisiinsa). Aloittajalla kun oli pieni koira, niin siksi varoittelin jo etukäteen...
meillä on 13v koira.kaikki pelkäsi miten se reagoi vauvan kotiin tuloon,luulivat että on vihainen. koira kävi nuuskimassa minut ja vauvan.ja sitten meni makoilemaan lattialle. ei siis mitään ongelmaa.ei kaikki koirat samanlaisia tietenkään.
jouduimme tänään lopettamaan meidän koiran kun vanhuus oli tehnyt tehtävänsä.
koiranpentu taloon niin kuinkas sitten toimitaan,vanhempieni koira sai eilen 5 pentuaja tarkoitus on että yksi jää kotiin minulle,minulla on myös tyttö (4.5Kk)sittemmin puolivuotias kun koira on luovutus valmis.Mitenhän se luonnistuu?=)
rodultaan koira on tolleri,ei pitäis olla mitenkään vihaista luonnetta,mutta kyllä poikeuksia varmasti on.
..kaikille hyvistä neuvoista. erityisesti se tuoksurätti täytyy toteuttaa, ja sekin ettei vauva ole mitään "ei-saa-ikinä-koskea-juttu".
vastauksenne ja vinkkinne antoivat paljon uskoa ja intoa, eiköhän näillä pärjätä. kiitos vielä kerran!
Ei kai se sun koiras kauhean suuri ole, seefferi tai
vastaava.Jos on niin, kannattaa suhtautua asiaan ,toki olet suhtautunutkin,harkiten ja vakavasti. Muistan hamasta nuoruudesta tutun pariskunnan,joiden
nuorin poika joutui naamastaan seefferin puremaksi.
Onneksi hätiin päästiin heti mutta pahaa jälkeä syntyi,arvet näkyivät kauan mutta nykyään kun kaverilla on voimakas parrankasvu ei juurikaan erota
puremajälkiä,ja eikä siinä kahakassa onneksi silmille käynyt kuinkaan.Että tällainen tapaus.Kannattaa ottaa nämä koirat tapauskohtaisesti.
eikä ole koskaan ollut minkäänlaisia ongelmia. olen myös itse kasvanut keskellä ko. rotuisia koiria koska vanhempani harjoittivat (ja harjoittavat edelleen) pienimuotoista kenneltoimintaa. tuo on todellakin hyväksi koettu ja toimiva vinkki viedä sairaalasta juuri esim. vauvantuoksuinen sideharso koirille nuuhkittavaksi. muistakaa myös että jos esim. koira on ennen saanut nukkua makuuhuoneessa mutta vauvan syntymän jälkeen haluaisitte koiran muualle nukkumaan, tehkää tämä mieluummin muutamaa kuukautta enne kuin juuri samaan aikaan kun vauva tulee sairaalasta kotiin. vauvan syntymä on suuri mullistus koirallekkin, varsinkin jos se on aiemmin ollut itse siinä "vauvan" asemassa.
Vaikka yhteiselämä menisikin kuinka hyvänsä tahansa, älä jätä ainakaan ensimmäisinä kuukausina vauvaa yksin koiran kanssa valvomatta esim. eri huoneeseen. Koirista ei koskaan tiedä mitä ne tekevät, sillä ne ovat kuitenkin vain koiria = eläimiä = järjettömiä. (joo, joo, joku vastaa heti että onhan niillä järki).
Meillä on sakemanni ja koiraa ei juurikaan vauva kiinnosta, pikkuhiljaa on alkanut nukkua esim. sitterin vieressä, liekö sitten pitää vauvaa jo vähitellen laumansa jäsenenä. Mutta en silti jätä heitä kuin pakon edessä hetkeksi ilman valvontaa yhdessä. Koira on niin arvaamaton ja saattaa saada raivarin milloin vain, etenkin nämä ylijalostetut sakemannit. Koiramme on myös tottunut leikkimään tosi rajusti kissojemme kanssa ja kantaa ja puhdistaa ne aina kiireestä kantapäähän, joten pelkään että pitää vauvaa samassa asemassa ja koittaa puhdistaa vauvankin pään, jolloin ihan vahingossakin saattaisi tulla jotain naarmuja saatikka puremia päähän.
Hommattiin joskus -90 luvun alkuvuosina kultainen noutaja tai noudettava n.2vuoden ikäisenä ja nimenomaan narttu.Teetettiin sellainen,puhdasrotuinen kun oli,pentue loistouroksesta josta jätettiin itselle suurin urospentu joka oli tai on myös rauhallisin.No tämä
narttu ei oikein koskaan kotiutunut ja oli tosiaan
sellainen noudettava.Se livisti usein kylälle ja tämä uros ,joka kyllä muuten pysyi markilla,seurasi
perässä.Taas kerran soitettiin eräästä talosta,jossa oli seefferi,että meidän koirat on heillä tulkaa hakemaan pois.No emännys lähti,ja jotenkin sen talon oma koira se seefferi ilmestyi
vasta siinä tilanteessa pihaan ja huomasi meidän koirat ja kohdisti sen huomionsa uroksena tähän meidän narttunoutajaan.Tämä meidän rauhalliseksi
luultu uros (mustasukkaisuuttaan tai mitä lie) hyökkäsi tämän seefferin kurkkuun ja antoi kunnolla köniin niin että sakemanni pakeni paikalta.Tämä samainen sakemanni jouduttin sittemmin lopettamaan siitä talosta,syynä oli se
että tässä samaisessa talossa oli rippijuhlat josta koira ilmeisesti otti stressin. Muutaman päivän päästä tämä sakemanni puri isäntäänsä naamaan ja kurkkuun olohuoneessa,kun hän sohvalla maatessaan ojentautui ottamaan TV:n kaukosäädintä.
Ja taas onneksi ruokkija eli emäntä oli paikalla
joka pelasti isännän koiran hampaista. Jotta ei ole koiraa karvoihin katsomista täällä maallakaan
ja näköjään noutajaltakin löytyy luonnetta tarvittaessa.
Saimme esikoisemme heinäkuussa ja tätä ennen meillä oli ja on vieläkin kolme koiraa (noutaja, spanieli ja saksanpaimen) Monet ihmiset päivittelivät miten uskallamme tuoda vauvan kotiin näiden petojen keskelle.
Tyttömme synnyttyä ja kotiin meidän päästyä esittelin neidin koirille.Koirat saivat käydä haistelemassa ja hieman ihmettelemässä tätä ihmeellistä nyyttiä, mutta kielsimme esim.koiran yrittäessä nuolla vauvaa. Ensimmäisen päivän koirat olivat tästä uudesta tulokkaasta kiinnostuneita, mutta jo näin kolmen kk kuluttua ei kiinnostusta enään juurikaan ole.
Elikkä itse olen kasvanut 18vuotta perheessä jossa on vähintään 2koiraa ollut koko ajan. Kun minä tulin perheeseen koirat saivat haistella minut läpikotasin.. Ruuan tähteet ovat koirat saaneet ja vaipanvaihto oli mieleinen puuha jota tultiin ihan katsomaan, kunnes prutkautin löysät kakat yhden koiran viereen.. ja yksi koira oli aina valtaamassa pinnasängyn kun en ollut itse siellä, sai olla rauhassa...