Heippa,
itselläni on kaksi aikuista kissaa, jotka ovat asuneet yhdessä toisen pentuajasta asti eli kolmisen vuotta. Nyt olen muuttamassa ja talouteemme on tulossa vielä uusi aikuinen kissa.
Onko kokemuksia kenelläkään, kannattaako kissat tuoda yhtä aikaa uuteen asuntoon, jolloin se on kaikille uusi paikka vai pitäisikö ensin tuoda toinen/toiset ja jonkun ajan kuluttua vasta uusi/uudet tuttavuudet.
Ja miten suhtautua todennäköisesti tuleviin taisteluihin?
Kaikki kissat ovat aina olleet sisäkissoja ja ovat leikattuja narttuja.
itselläni on kaksi aikuista kissaa, jotka ovat asuneet yhdessä toisen pentuajasta asti eli kolmisen vuotta. Nyt olen muuttamassa ja talouteemme on tulossa vielä uusi aikuinen kissa.
Onko kokemuksia kenelläkään, kannattaako kissat tuoda yhtä aikaa uuteen asuntoon, jolloin se on kaikille uusi paikka vai pitäisikö ensin tuoda toinen/toiset ja jonkun ajan kuluttua vasta uusi/uudet tuttavuudet.
Ja miten suhtautua todennäköisesti tuleviin taisteluihin?
Kaikki kissat ovat aina olleet sisäkissoja ja ovat leikattuja narttuja.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Täällä on ollut paljon keskustelua aiheesta, tuosta kopioin oman tekstini eräästä keskustelusta ja lisää neljän kissan (ja koiran) seikkailuista löydät vaikka etsimällä tuosta ylhäältä "laaja haku" ja nimimerkillä 4kissaa, kirjoitettu puolen vuoden aikana. Tässä siis tämä teksti..
Omia kokemuksia; ensimmäisen kissani otin 1,5 vuotiaana. Sopeutui oikein hyvin ja on oikein lellikkihellikki. Hankin sille kaverin, 13 viikkoisen pennun, kun ajattelin tuolloin että sopeutuu pentuun parhaiten. Pentu oli ollut jo ensimmäisessä kodissa, eli ilmeisesti luovutettu liian nuorena. Oli hyvin arka, ja tänäkin päivän arin kissoista. Ei innokas pitempään sylissä oloon jne. Sitten tuli kolmas kissa, vuoden vanhana. Omistaja oli kyllästynyt kasvaneeseen pentuun ja viemässä piikille. Ajattelin toimia sijaiskotina, ja pelkäsin miten katti pärjää sen aikaa toisten jo isojen kissojen kanssa. Lellikkihellikki hänestäkin tuli, ja hetihän sen huomasin että kissa ei minun luota minnekään lähde :) Kaikki sopeutuneet hyvin toisiinsa. Juuri äskettäin tuli neljäs perheenjäsen, 11v neiti. Virkeä ja energinen, ei päältä päin ikää arvaa. Lellikkihellikki ainesta hänessäkin :) samat tutustumismerkit kuin aiempien kanssa, eli eiköhän tästäkin tule hyvä kaveri toisille. Niin ja ollessa kolmen kissan perhe, lisäksi tuli myös vanhempi koira, joka alkusähinöitten ja läimäytysten jälkeen nykyään pesee kaikkien kattien päät märäksi, ja kisut puskevat iloisesti ohimennessään (ja usein muutenkin) koirakaveriansa.
Se teksti siis oli siinä ja sitten tuoretta kommenttia vielä, eli vajaa kaksi vuotta sitten muutin tuolloin kolmen kissani kanssa uuteen asuntoon jonne tuli myös mieheni koira. Siitäkin olen kirjoittanut äsken juttua.
Itse toisin kaikki kissat kerralla. Ja päästäisin irti, ja katsoisin miten tilanne kehittyy. Kun meille tuli tämä 11v uusi tulokas, päästin sen irti, ja meidän aiemmat kissat tuli innoissaan nuuhkimaan sitä, ensin ne kaikki nuuhkivat toisiaan, sitten tuli sähinöitä ja muutama läppäisy. Mutta eivät kissat enempää toistensa kimppuun käyneet, vaan pysyttelivät erillään. Uusi kissa oli viikon verran kirjahyllyn takana. Ja nyt, reilu kuukausi tuosta, vai joko on kohta parikin kuukautta, kissa on jo ihan kuin kotonaan ja kaveri muitten tykö.
Itse en näihin taisteluihin puuttunut mitenkään, kun ei sen suuremmaksi menneet, sähinän ja pienten läimäytysten tasolla. Aiemmista kissoistani kaksi oli narttua ja yksi uros. Uusi kissa on narttu.
meillä n vuoden vanha kissa, eläinsuojelusta hankittu. muutimme uuteen isompaan kotiin kissan oltua meillä n puoli vuotta. sopeutui hienosti. sisäkissana leimautunut ihmiseen enemmän kuin paikkaan?
hilpeää oli kun kissa tutki paikkoja, eksyi ja alkoi huudella "i-iuuu!" minä vastasin että täällä minä olen ja kipikipi kissa tuli luokse. jutteli vähän aikaa omiaan että siinähän sinä olet kun miä eksyin ja lähti uudelleen tutkimusretkelle. ja taas "i-iuu?" äiti?