Koulukiusaaminen (tai kiusaaminen yleensä) on yksi pahimpia omatunnon rikkojia. Tiedän sen omasta kokemuksestani.. Kerron nyt lyhyesti oman tarinani..
Olin vielä ala-asteella iloinen,positiivinen ja elämänhaluinen tyttö. Minulla oli ystäviä ja tulin toimeen melkein kaikkien kanssa. Yläasteella tilanne kuitenkin muuttui täysin. Yläasteen alussa minulla oli ns.bestis joka oli ollut bestikseni 1-luokalta asti. Jo ensimmäisen viikon jälkeen minua alkoi kiusaamaan kaksi vuotta (siis 9-luokalla oleva) tyttö Kati* (*nimi muutettu), jonka pikkuveli oli luokallani. Hänen kiusaamisensa oli lähinnä henkistä: Haukkumista,pilkkaamista (lähinnä siitä että minulla oli s-ja r-vika) ja kaikenlaista muuta paskanpuhumista. Pian siihen liittyivät rinnakkaisluokan tytöt, jotka olivat samalla liikunnantunnilla kuin minä. Pahin oli kuitenkin Kati. Kestin lähes puoli vuotta ennen kuin kävin sanomassa asiasta luokanvalvojalleni. Hän vei minut rehtorin puheille jolle kerroin kaiken kyyneleet silmissä. Hän lupasi puuttua asiaan. Mutta hän ei voinut sitä estää. Kati lopetti kuitenkin kiusaamisen siihen kun hänen pikkuveljensä (joka oli siis luokallani) oli mennyt huutamaan hänelle jotain tähän suuntaan: "Miten sä viittit olla noin raukka että kiusaat itteäs pienempää. Vittu nyt sä lopetat yms.." ihmettelin tätä koska kyseinen jätkä ei ollut kanssani kovin hyvissä väleissä. Pian sen jälkeen kun Kati olo jättänyt minut rauhaan, iski kimppuuni rinnakkaisluokalla oleva Petri* (*nimi muutettu) porukkansa kanssa. Silloin kiusaaminen vaihtui jo enemmän fyysiseksi. He löivät,tönivät,potkivat, heittivät lunta ja vettä päälleni yms.. Luulin jo silloin kärsiväni mutta jos olisin tiennyt mitä oli tulossa, olisin tiennyt sen olevan vasta alkua.
8-luokan alussa kuvittelin että kaikki olisivat aikuistuneen sen verran että kiusaaminen loppuisi tai edes vähenisi. Kuitenkin jo muutaman viikon päästä sain huomata että kimpussani oli kymmeniä ihmisiä. Osaa en edes tuntenut, en muistanut nähneeni heitä, en tiennyt heidän nimiään.. Tätä jatkui koko ylä-asteen.
Voisin kertoa vaikka kuinka kauan kaikesta tästä, mutta en tee sitä, sillä olen sulkenut kaiken syvälle sydämeeni ja pelkään että jos kerron jollekin se purkautuu taas. Jos joku tuntee olevansa suurinpiirtein samassa tilanteessa, mailaa mulle ([email protected]) ja voit kertoa mulle omasta kokemuksestasi kiusattuna. Ja mä voin myös kertoa paljon enemmän omista kokemuksistani. Mä yritän auttaa,neuvoa.. mutta luultavasti mä en siihen pysty. Mutta ainakin kuuntelemaan ja jakamaan kokemuksia mä pystyn.
Olin vielä ala-asteella iloinen,positiivinen ja elämänhaluinen tyttö. Minulla oli ystäviä ja tulin toimeen melkein kaikkien kanssa. Yläasteella tilanne kuitenkin muuttui täysin. Yläasteen alussa minulla oli ns.bestis joka oli ollut bestikseni 1-luokalta asti. Jo ensimmäisen viikon jälkeen minua alkoi kiusaamaan kaksi vuotta (siis 9-luokalla oleva) tyttö Kati* (*nimi muutettu), jonka pikkuveli oli luokallani. Hänen kiusaamisensa oli lähinnä henkistä: Haukkumista,pilkkaamista (lähinnä siitä että minulla oli s-ja r-vika) ja kaikenlaista muuta paskanpuhumista. Pian siihen liittyivät rinnakkaisluokan tytöt, jotka olivat samalla liikunnantunnilla kuin minä. Pahin oli kuitenkin Kati. Kestin lähes puoli vuotta ennen kuin kävin sanomassa asiasta luokanvalvojalleni. Hän vei minut rehtorin puheille jolle kerroin kaiken kyyneleet silmissä. Hän lupasi puuttua asiaan. Mutta hän ei voinut sitä estää. Kati lopetti kuitenkin kiusaamisen siihen kun hänen pikkuveljensä (joka oli siis luokallani) oli mennyt huutamaan hänelle jotain tähän suuntaan: "Miten sä viittit olla noin raukka että kiusaat itteäs pienempää. Vittu nyt sä lopetat yms.." ihmettelin tätä koska kyseinen jätkä ei ollut kanssani kovin hyvissä väleissä. Pian sen jälkeen kun Kati olo jättänyt minut rauhaan, iski kimppuuni rinnakkaisluokalla oleva Petri* (*nimi muutettu) porukkansa kanssa. Silloin kiusaaminen vaihtui jo enemmän fyysiseksi. He löivät,tönivät,potkivat, heittivät lunta ja vettä päälleni yms.. Luulin jo silloin kärsiväni mutta jos olisin tiennyt mitä oli tulossa, olisin tiennyt sen olevan vasta alkua.
8-luokan alussa kuvittelin että kaikki olisivat aikuistuneen sen verran että kiusaaminen loppuisi tai edes vähenisi. Kuitenkin jo muutaman viikon päästä sain huomata että kimpussani oli kymmeniä ihmisiä. Osaa en edes tuntenut, en muistanut nähneeni heitä, en tiennyt heidän nimiään.. Tätä jatkui koko ylä-asteen.
Voisin kertoa vaikka kuinka kauan kaikesta tästä, mutta en tee sitä, sillä olen sulkenut kaiken syvälle sydämeeni ja pelkään että jos kerron jollekin se purkautuu taas. Jos joku tuntee olevansa suurinpiirtein samassa tilanteessa, mailaa mulle ([email protected]) ja voit kertoa mulle omasta kokemuksestasi kiusattuna. Ja mä voin myös kertoa paljon enemmän omista kokemuksistani. Mä yritän auttaa,neuvoa.. mutta luultavasti mä en siihen pysty. Mutta ainakin kuuntelemaan ja jakamaan kokemuksia mä pystyn.
Vastaukset 6
Vanhimmat
aii :/ oikeesti kuulostaa hirveen pahalta, tollasesta herttaisesta mukavasta tytöstä tehneet "hirviön"(en millään pahalla sano tätä). tunnen todellaki sympatiaa sua kohtaa.. melkein ihastuin sinuun tekstin kautta mutta en aivan, onneksi :)
Hei onnellista loppuelämää sulle ja toivottavasti voit kertoa noista asioista tulevalle suurelle rakkaudellesi, sillä kyllähän ne joskus pitää purkaa. koita pärjäillä
Kiitos.. Kyllä se kipu minkä ne aiheutti on pikkuhiljaa lähdössä... Kiitos sun kommentista, se piristi..
toivotaan että lähtee, hiljaa parasta tulee. vai miten se sanonta menikää, en muista. jos saa udella niin minkälainen elämäntilanne sulla nyt on ? meneekö jo ihan kohtalaisesti vai onko kaikki vaan harmaata p****... noo kerro jos haluut, älä kerro jos aiheutan sulle pahaa mieltä tai jotai(ei mtään uutta niitä kohtaa jotka ei mua tunne), kunhan tässä muuten vaan utelen:)
Et sä mun mieltä oo pahottanut, sä oot vaan piristäny mua..
Nyt mulla menee kaikki tosi loistavasti.. Oon tosi onnellinen pitkästä aikaa.. Vaikeeta oli tosin yläasteen jälkeen: masennusta yms.. Mut nyt menee tosi hyvin..
no se on hyvä, eli millonkas sä pääsit yläasteelta pois(itse pääsin 3 vuotta sitte) ja miten menee poikien kaa ;) ootk iskeny silmäs johonki erityiseen vai ;) jos oot nii eiku vaa siitä iskemään rohkeesti juttelemaan, toki noi entiset tapahtumat voi vaikuttaa rohkeuteen mut kylse siitä lähtee... ja mun pointti oli joku :D
...meni lukios/amikses...meen itse syksyllä lukioon ja pelkään ihan sairaasti.
mua on kiusattu itseasias ykköseltä saakka...mä en tiiä miten kestän jos se jatkuu viel lukios...ne mun kiusaajat on koulun suosituimpii,hyvät keskiarvot ja opettajien lellikit, ei kukaa opettaja usko et nämä kullannuput voi kiusata jotain..mut kyl ne vaa voi...mul on ni paha olla...mä en uskalla ees harrastaa mitään eli en pysty myöskää tutustumaa uusii ihmisii...se tuntuu tosi kamalalta...miten mä ees uskallan mennä sinne kielimatkalla jota oon odottanu varmaa koko elämän...tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin? nii,ehkä ne kiusaa kans ja oon koko 3 viikkoo iha yksin vieraas maas...voitko neuvoo vähän...jos olit lukios kerro millast siel oli...