Voiko teidän mielestä laittaa yliopistoja jonkinlaiseen paremmuusjärjestykseen? On totta, että
esim. Helsingillä on oma imagonsa pääkaupunkiseudun yliopistona, mutta mitkä ovat sitten niitä "lumppu" yliopistoja, mihin et koskaan menisi?
esim. Helsingillä on oma imagonsa pääkaupunkiseudun yliopistona, mutta mitkä ovat sitten niitä "lumppu" yliopistoja, mihin et koskaan menisi?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Yliopistoja ei ole kovin järkevä laittaa mihinkään järjestykseen yksinkertaisesti siitä syystä, että kaikissa yliopistoissa eivät ole edustettuina kaikki oppialat.
Siitä ei ole mitään hyötyä vaikka nyt perushumanistille tai -yhteiskuntatieteilijälle, että esim. joillain luonnontieteen opiskelijoilla on hyvät labratilat - ellei sitten ajattele ottaa luonnontieteitä sivuaineeksi (mitä kyllä kovin harva "perus"humanisti tekee).
Huomattavasti järkevämpää on yrittää tehdä vertailua laitos ja tiedekuntatasolla.
Väitän että suuri osa yliopiston "arvostuksesta" ihmisten mielissä ei suinkaan tule siitä onko yliopisto oikeista oppilaitoksena ja tieteellisen tiedon tuottajana hyvä, vaan enemmänkin siitä missä päin maata ko. laitos sijaitsee. Jos saattuu sijaitsemaan kaupungissa joka syystä taikka toisesta on teinien mielestä pop (esim. Hesa, Tampere, Jyväskylä) niin sitten on hyvä yliopisto.
Ei mielestäni voi laittaa. Samat proffat voi opettaa Hesassa ja maakunnissa. Toisaalta pienemmissä yliopistoissa saa yksilöllisempää opetusta ja ryhmiin mahtuu paremmin kuin suuremmissa yliopistoissa.
Sinällään voi laittaa hieman eri tasoille yliopistot, että jakaa ne kahteen osaan:
Isot yliopistot:
Helsingin, Tampereen ja Turun yliopistot
Pienet yliopistot:
Kaikki muut yliopistot
Tämä jako on hyvin karkea, eikä ota huomioon erikoisaloja, kuten musiikkia (Sibelius akatemia) tai vastaavia erikoisuuksia, mutta kuitenkin esimerkiksi jos jotain kovin yleisiä aloja miettii (esim. englannin kieli, historia, psykologia yms.), niin voi karkeasti sanoa, että pikku-yliopistoihin pääsee helpommin sisään. Esimerkiksi Tampereen ja Helsingin yliopistoon on varsin vaikea päästä lukemaan englantilaista filologiaa tai sosiologiaa ja siten niihin pääsee/otetaan vain paras opiskelija-aines. Niin se vain on. Muina esimerkkeinä: Hesan yliopistoon on vaikeampi päästä lukemaan oikeustiedettä kuin Lapin yliopistoon, Teknilliseen korkeakouluun on vaikeampi päästä sisään kuin Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon, Tampereen lääkikseen on vaikeampi päästä kuin Kuopion lääkikseen. Käytännössä arvostus näkyy joillakin kilpailluilla aloilla työnsaannin eroilla riippuen siitä mistä yliopistosta on vaikkapa DI:n paperit saanut, onko ne Otaniemestä vai Lappeenrannasta.
Opiskelijasta ja omasta tekemisestä se on kiinni, miten töitä saa. Ihmiset kuvittelevat jatkuvasti, että yliopistolla on merkitystä työn saannissa.
Se, että pääsee johonkin yliopistoon ei tee asiantuntijaa tai huippukykyä. Siihen tarvitaan kovaa työtä ja tuuria/taitoa siinä, että sattuu valitsemaan oikean alan oikeaan aikaan.
Yliopistojen opiskelijamäärät vuoden 2002 tilastojen mukaan:
Helsingin yliopisto 37244
Turun yliopisto 14708
Oulun yliopisto 14500
Tampereen yliopisto 14358
Jyväskylän yliopisto 13450
...
Lapin Yliopisto (3745)
No ei pidä paikkaansa että suurempiin yliopistoihin on vaikeampi päästä. Esim. Joensuun yliopistoon on vaikeampi päästä lukemaan psykaa kuin esim. Jyväskylään. Esimerkkejä löytyy muitakin.
Eiköhän yliopisto kannata valita kotipaikan ja muutenkin oman elämän kuvioiden mukaan. Turha tuollaisia arvostuksia on miettiä. Kaikista saa suunnilleen saman opetuksen, ja itsestä se on kiinni miten pärjää.
Globaalisti yliopistoja rankataan, esim. Shanghai-listan mukaan HY olisi paras Suomen yliopistoista/korkeakouluista, sijoituksellaan 76. (http://ed.sjtu.edu.cn/rank/2004/top500list.htm). Mutta totta on mitä eräs kanssakirjoittaja totesi: "Se, että pääsee johonkin yliopistoon ei tee asiantuntijaa tai huippukykyä. Siihen tarvitaan kovaa työtä ja tuuria/taitoa siinä, että sattuu valitsemaan oikean alan oikeaan aikaan." Näin se taitaa olla. Jos olet älykäs ja pääset huippudynaamiseen ja osaavaan porukaan tie on auki vaikka mihin.
Shanghai-indeksi on ensimmäinen yritys alallaan, mikä on sinänsä kunnioitettavaa, mutta se ei ota lainkaan huomioon esim. yliopiston kokoa, joten se ei ole kovinkaan hyvä työkalu kotimaisten yliopistojen tason arviointiin. Helsingin yliopisto pärjää jo massiivisen kokonsa puolesta huomattavasti muita paremmin julkaisujen määrässä, 7500 työntekijää on yhtä paljon kuin esim. Vaasan, Jyväskylän, Joensuun, Kuopion, Oulun ja Lapin yliopistoilla yhteensä. Tämä ei ole moite HY:lle, joka on erittäin korkeatasoinen yliopisto. Shanghai-indeksin vertailussa Suomi pärjäisi parhaiten vaikka siten, että kaikki yo:t laskettaisiin yhdeksi suomalaiseksi yliopistoksi, jolloin oltaisiin samassa kokoluokassa kuin isot yhdysvaltalaiset hyvin indeksissä pärjäävät yliopistot.
Suomesta esimerkiksi sinänsä melko hyvätasoinen Tampereen yliopisto ei pääse listalle ollenkaan kun sillä sattuu olemaan indeksin kannalta väärät painopistealat.
Shanghai-indeksiä ei haluta kuitenkaan suomessa analysoida, sillä sitä voidaan käyttää kunkin yliopiston tavoitteiden ajamiseen. Esim HY pystyy perustelemaan sillä omaa paremmuuttaan, OY ja TY onnittelemaan itseään hyvästä suorituksesta ja pienet yliopistot kinuamaan lisää resursseja pärjäämiseensä...
Kyllä se riippuu opiskelijan omista kiinnostuksen kohteista, mikä yliopisto hänelle on paras. Suomessa kun opetus on tasoltaan aika yhtenevää. Jos on kiinnostunut biotieteistä, niin sitten Kuopion yliopistoon jne. Itse opiskelen humanistis/yhteiskuntatieteellisiä aineita ja minulle Helsingin yliopisto on aivan ehdoton ja ylivoimainen laajalla ainevalikoimallaan. Toinen syy oli oman pääaineeni opetus. Aloitin opiskeluni muualla, mutta siirryin Helsinkiin juuri tämän valikoiman takia. Lisäksi Helsingin yliopistolla on parhaat kansainväliset kontaktit puhumattakaan parhaista työmahdollisuuksista pääkaupunkiseudulla.
Kuinka nämä "parhaat kansainväliset kontaktit" oikein näkyvät rivifuksin jokapäiväisessä puurtamisessa?
Työmahdollisuudetkin riippuvat aikalailla alasta. Jos ajatellaan vaikkapa eläinlääkistä, niin uskallan veikata, että valtaosa työpaikoista sijaitsee Helsingin ulkopuolella. Tai luokanopettajista jne..
Viestinihän nimenomaan alkoi sanoilla "Kyllä se riippuu opiskelijan omista kiinnostuksen kohteista, mikä yliopisto hänelle on paras". Listasin tässä syitä miksi itse, humanistis/yhteiskuntatieteellisten alojen opiskelijana, valitsin Helsingin yliopiston. Valitan jos ilmaisuni oli epäselvää ja aiheutti sinulle ylimääräisiä harmaita hiuksia.
Mielestäni tärkeämpää kuin verrata eri yliopistojen tiedekuntia toisiinsa opetuksen tason mukaan, olisi keskittyä miettimään tiedekuntien opintotarjontaa.
Opetuksessa erot ovat niin marginaalisia, ettei siltä pohjalta kannata arviointia harjoittaa.
Voisiko jokin mittari sitten olla tiedekunnan tarjonta. Verrataan Helsinkiä ja Lappia uudestaan, niin erohan on huikea kurssitarjonnassa verraten kahta samaa tiedekuntaa keskenään.
Näin tarkasteltuna, olenkohan nyt oikeassa, niin Helsingissä ei taida kovin suppeata tiedekuntaa ollakaan?
Oman osuutensa asiaan tuovat kauppakorkeakoulu ja teknillinen korkeakoulu, jotka omalla alallaan ovat Suomen suurimpia ja monipuolisimpia.
Joustavilla opinto-oikeuksilla Helsingissä on mahdollisuus opiskella kaikkein monipuolisimmin ja erilaisimmissa tiedekunnissa, että pitäisi Helsinkiä vahvimpana lenkkinä.
No, paras imago on Helsingin yliopistolla, ei sille mitään voi. Suomen vanhin, suurin ja monialaisin. Sijaitsee pääkaupungissa ja on Suomen korkeakoulujärjestelmän lippulaiva, halusitte tai ette. Siihen en ota kantaan onko se oikeasti parempi kuin muut yliopistot, mutta maineellisesti sillä ei ole vertaa Suomessa (jos "erikois" yliopistoja kuten esim. Sibelius akatemiaa ei oteta laskuun mukaan)
Helsingin jälkeen yliopistojen joukossa eniten arvostusta nauttivat Åbo akademi ja Joensuun yliopisto.
Keskiraskaaseen sarjaan kuuluvat Oulu, Kuopio ja Turku ja nipin napin Rovaniemi.
...moisia tilastoja? Ja mihin tämä erilainen arvostus perustuu?
Mihim jäi Jyväskylä ja Tampere? Nekö sitten on ne huonoimmat yot. Pah sanon minä.
Perustutkinnon suorittajalle on yksi ja sama, missä Suomen yliopistossa hän tutkintonsa suorittaa, jos vain haluttu aineyhdistelmä yliopistosta löytyy. Suomi on - onneksi - pieni maa ja sen yliopistot siksi hyvin tasavertaisia. Opiskelupaikan valinnan ratkaisevat siten muut syyt, kuten välimatkat, asunnon saamisen helppous ja asumisen hinta, osa-aikatöiden saatavuus jne.
Jos taas ajatellaan jatko-opintoja, niin yliopistolla on suurempi merkitys. Tutkimustraditiot ja -ryhmät, ulkomaiset yhteydet, mahdolliset tutkimuslaitteistot jne. tulevat ratkaisevaksi.
Perustutkinnon suorittajille "yliopiston arvostus" on tärkeä aivan muista syistä, sillä onhan kapakassa hauska leuhottaa, miten opiskelee paikassa, johon sisäänpääsy oli niiin vaikeaa. Ja saattaahan tuolla esityksellä tietysti saada ylimääräistä sympatiaa vastakkaisen sukupuolen parissa.