Kuuluu vanha sanonta. Äidit hellii ja paapoo poikiaan niin kauan, kun ovat vielä kotona ja sen jälkeenkin.
Mutta paapovatko ja hellivätkö pojat vuorostaan vanhempiaan, kun he alkavat tarvitsemaan apua.
Oma kokemukseni on että ei.
Minulla on 2 velipoikaa ja kaksi siskoa.
Äitini ja isäni alkavat olla siinä iässä että tarvitsevat apua.
Käymme siskojeni kanssa väliin siivoamassa vanhempiemme luona. Käytetään kaupassa, kyläilemässä ja yritetään piristää heitä milloin mitenkin. Itse käyn heitä katsomassa vähintään kerran viikossa ( onni että vanhempani asuvat lähellä).
Mutta nämä kaks velipoikaa joskus pari kertaa puolen vuoden sisällä käyvät vanhempiaan edes katsomassa. Ja tyydyttääkseen huonoa omaatuntoaan soittavat ehkä kerran kuussa heille.
Ehkä se on näin, että naisilla se hoivaamisvietti säilyy läpi koko elämän. Onko muilla samanlaisia havaintoja?
Itselläni on kaksi poikaa. Joten ei kait toivoa että jos joskus itse tarvitsisin apua, sitä saisin.
Mutta paapovatko ja hellivätkö pojat vuorostaan vanhempiaan, kun he alkavat tarvitsemaan apua.
Oma kokemukseni on että ei.
Minulla on 2 velipoikaa ja kaksi siskoa.
Äitini ja isäni alkavat olla siinä iässä että tarvitsevat apua.
Käymme siskojeni kanssa väliin siivoamassa vanhempiemme luona. Käytetään kaupassa, kyläilemässä ja yritetään piristää heitä milloin mitenkin. Itse käyn heitä katsomassa vähintään kerran viikossa ( onni että vanhempani asuvat lähellä).
Mutta nämä kaks velipoikaa joskus pari kertaa puolen vuoden sisällä käyvät vanhempiaan edes katsomassa. Ja tyydyttääkseen huonoa omaatuntoaan soittavat ehkä kerran kuussa heille.
Ehkä se on näin, että naisilla se hoivaamisvietti säilyy läpi koko elämän. Onko muilla samanlaisia havaintoja?
Itselläni on kaksi poikaa. Joten ei kait toivoa että jos joskus itse tarvitsisin apua, sitä saisin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
näin se oli meilläkin kun äiti sairasti.Me tytöt kävimme auttamassa monenlaisissa asioissa mutta eipä kahta veljeä näkynyt missään,hyvä jos äitienpäivänä kukan veivät.Toivon joskus tulevaisuudessa että omat poikani muistavat minun olemassaoloni...
Ei ole sisaria!
sana hieman kalskahti. Miksi ajatella että on pakko?
Eihän se mikään pakko ole.
Ei öle vielä joutunut testiin. Tosin penskojen asuinseudulle on matkaa n.250km.
Mutta minä ärsyynnyn aina kun törmään asenteeseen 'sehän on poika'!!!
Meillä on tyttö ja poika, lyhyehköllä ikäerolla. Kumpikin saivat samanlaisen kasvatuksen. Hoitivat omakotitalon piha- ja sisätyöt, omia pyykkejään myöten, varsin nuorina.
Uskon, että tarvitessa, käytännön mahdollisuuksien puitteissa, apua löytyisi molemmilta.
Pojan 'paapominen' ilmenee nykyään siten, että hän parisuhteessaan pääasiassa vastaa ruokahuollosta, avovaimo opiskelee.
Samoin, kaytettävissä olevan ajan puitteissa hoitaa mitkä tahansa normaalin talouden työt pitäen sitä aivan luonnollisena.
Tosin kotonaan näki minun tekevän etupäässä ruuat, samoin siivonneen ja tiskanneen, ennenkuin viimemainitut askareet siirrettiin penskoille. Vaimo oli töissä lauantai-iltapäivät.
Nyt, meidän molempien ollessa kotona, teen edelleenkin ruuat ja siivoan mutta en vieläkään panosta tiski- enkä pyykkikonetta. Ne ovat mielestäni naisten hommia!
Tyttö on paljon poikaa huolimattomampi taloutensa hoidossa.
Pojan kanssa me olemme tämän sortin sovinisteja. Johtuneeko paapomisesta.
olet,meilla on tehty samaan tyyliin,tytar muutti USA:han,joten vahan viisaalla viekkaudella teimme sopimuksen asumisesta samassa talossa pojan kanssa,en kuitenkaan sekaannu pojan huushollin hoitoon,on kivaa kun nakee pojan tytartakin paivitain.
Naapurissa paapotiin poikia ja tytar joutui passaamaan veljiaan,meidan poika valitti sisaren kenkia plankatessa:miksi mina olen syntynyt perheeseen jossa tytoilla on tasa arvo,kylla naapurin poiken kelpaa.
...missä vanhemmilla on sekä poikia että tyttäriä, niin helposti huolenpito vanhemmista siirtyy tyttärien harteille etenkin jos asuvat lähellä kuten sinä. Tietysti voisit veljillesi nyt edes yrittää asiasta sanoa.
Jos välit poikiisi on normaalit, niin uskon kyllä heidän ja heidän vaimojensa aikanaan mahdollisuuksiensa mukaan auttavan sinuakin!
paapomista kun ei ole vanhemmat elossa, äiti kuollut kun olin 1.5v isä ollessani 9 v joten se siitä paapomisesta, enkä odota että minuakaan tyttäreni paapoisi!
hoivissa olemme jo,molemmat olemme elakkeella,annoimme pojalle tontin jolle raknnetaan talo,asumme sitten samassa talossa mutta olemme itsenaisia,taalla on viela tapana etta poika huolehtii vanhemmistaan.
nyt sitten meille ympäri korvia, että roikuu...
Elukoissahan on sitä samaa piirrettä, urokset vain hakevat parittelukumppania ja muutenkin nauttivat elämästä.
Emot huolehtivat penikoista, isovanhemmista en kyllä sitten tiedäkään, kuka hoitaa....
Olikohan asiaton juttu minulta?
sanoisinko..aika pohjoinen..:/
ihan vierestä, siis ihan huthelvatasta...helpot hommat tuolla Roi Vaaralla...:))
...muttei aina. Olen miettinyt, voisiko johtua kasvatuksesta ja siitä miten lapsuuden kodissa koti- ja hoivatyöt jaettiin. Vaikutusta lienee myös, millainen henki ydinperheessä vallitsi ja perheenjäsenten keskinäisistä suhteista, lämmöstä ja läheisyydestä. Jotenkin olen havaitsevani, että mitä kylvät, sitä kynnät.
ja opeta poikasi osallistumaan jo silloin kun he vielä asuvat kotona.
Luulen, että tyttöjen kohdalla kyse on usein enemmänkin velvollisuuden tunteen kuin hoivaamisvietin "pakottamasta" toiminnasta.
Pojilta ei yleensä odoteta yhtä paljon osallistumista perheen puuhiin kuin tytöiltä.
Äidit paapovat poikiaan odottamatta mitään vastineeksi, tytöiltä vaaditaan enemmän. Niinpä tytöt oppivat kantamaan osansa vastuusta.
Minusta on melkein oikein, että äidit saavat osansa piloille hemmottelemiensa poikien itsekkyydestä. Miniät joutuvat kantamaan suuremman osan seuraamuksista, kun äidit ovat opettaneet pojilleen, että kotona palvelu pelaa ja kaiken saa valmiina pikkusormeakaan liikauttamatta. Vain harvoin pojat muuttavat tapansa oman perheen perustettuaan.
Toimi itse paremmin, jos sinulla vielä on tilaisuus opettaa poikiasi aktiivisemmiksi, osallistuvammiksi ja empaattisemmiksi.
mutta en tällä erää muuta sano,kuin,jos vanhemmat todella ovat esimerkillään eläneet toisia(aan/myös muita) auttaen "ilman ehtoja", voin vannoa,että sama jatkuu myös toisinpäin ja lapset tekevät asiat samoin,kuin on malli ollut.
Olen joka monesti sanonut,että paras tapa 'kasvattaa', on antaa malli lapsille ja antaa heidän itse kasvaa,eikä yrittää kasvattaa ohjeistamalla saati pakottamalla tai sanomalla kuinka pitäisi,eikä itse ole valmis samaan käytännön tasolla.
ehkä lapsen luonteesta, ei niinkään sukupuolesta..
Itse toivoisin etten tarvitsisi liikaa vaivata lapsiani, toivottavasti silloin arkeni järjestyy muuten, tietysti toivon heidän käyvän usein tervehtimässä....
Omien vanhempani, kohdalla on käynyt niin, että nuorin, ja kaikkein lähimpänä äitiä asuva "pikkuveljeni" käy auttelemassa äitiä hänen autoremonteissa yms. (pyytämässä lastenhoitoapua), ettei tuo väite yleispätevästi pidä paikkaansa.
Pidä paikkaansa joka perheessä,meitä sisaruksia on 5 3tyttö ja 2poikaa vanhemmat 84 ja 89 vuotiaita asuvat kotona vielä.Kas kummaa kun vanhemmat alkoi tarvitsemaan apua,tyttäriä ei näy mailla eikä halmeilla.
Pojat hoitaa kaiken Remonteista------varpaankynsiin.
Niin ja myös yksi miniä.
Nuoruudessa tyttärille hyysätiin rahaa ja pitivät vielä heidän lapsetkin.
Kyllä ne pojat tekee siinä missä tytötkin älä murehdi suotta.
PS, sitten kun me olemme saman ikäisiä----ei meitä enää hoideta----nurkantaa ja piikki pe... istumalihakseen ja moro :)syksyä