Aattelin nyt vaihteeksi tänne kirjottaa jos vaikka joku samoista asioista kärsivä sattuisi kohdalle tms. Itteäni vaivaa ihmisten seurassa jännittäminen(jopa tämän kirjoittaminen tuntuu hankalalta jotenkin taas)ongelmia mulle ei niinkään tuota isossa ihmisjoukossa oleminen(vaikka kovin mukavaakaan se ei varmaan ole)ja kaupassa yms. käyminen sujuu, vaikeempaa mulle on lähemmät kanssakäymiset ihmisen/ihmisten kanssa. Etenkin semmoset puolitutut on vaikeita mutta usein tuntuu että en osaa olla rennosti jopa omien vanhempienkaan kanssa!
Taustalla on tietysti kaikenlaisia asioita..itsetunto ongelmia,alemmuuden tunteita,vähän yksinäisyyttä jne..tuppaa olemaan rasittavaa, sujuvasti jutustelu ei meinaa sujua ja tietysti siitä tuntee huonouden tunteita ja kun kovasti haluaisi olla puhelias ja rento ihmisten kanssa..
Taustalla on tietysti kaikenlaisia asioita..itsetunto ongelmia,alemmuuden tunteita,vähän yksinäisyyttä jne..tuppaa olemaan rasittavaa, sujuvasti jutustelu ei meinaa sujua ja tietysti siitä tuntee huonouden tunteita ja kun kovasti haluaisi olla puhelias ja rento ihmisten kanssa..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itsellä täyttyy nuo samat kriteerit. Aloitin vasta opiskelun yliopistolla, eikä täällä enää voi olla tulematta toimeen muiden kanssa. Ongelmat siis ovat kärjistyneet ja yksinäisyys tuntuu todella kamalalta. Tahtoisin olla muiden kanssa mutta kun en pysty tai jos pakotan itseni olemaan toisten seurassa, melkein sekoan. Olen todella ahdistunut ja jännittynyt, vaikka tahtoisin pystyä tulemaan muiden kanssa hyvin toimeen. Tuntuu että muut ajattelee, että onpas tuossa ujo ja outo ihminen... kamalaa. En todellakaan jaksa tätä enää, olen varannut lääkäriajan ja tahdon selvittää johtuuko tämä masennuksesta, ahdistuksesta vai mistä ihmeestä. En selviä tästä itsekseni.
Teidän molempien viestit kuulosti ihan mun kirjoittamilta, tuntuu täysin samalta...Minäkin opiskelen yliopistossa ja olen tosi väsynyt siihen että jännitän kauheesti kouluun menoa ja muiden näkemistä..Mitä ihmettä mä sitten teen kun alkaa seminaarit?? En taatusti saa sanaakaan suustani kun pitäisi vielä sanoa jotain älykästä. Usein luennoilla tulee olo että nyt pitää päästä pakoon ja nopeasti, tuntuu että elimistö on jatkuvassa "herätystilassa" ja siitä tulee taas stressiä...
Mäkin olen varannut lääkäriajan, mutta olen jo monta kertaa miettinyt että pitäisikö se perua. Mitä ihmettä sille lääkärille voi sanoa??? Entäs jos se vaan vähättelee mun ongelmaa..? En tiedä riittääkö rohkeuteni mennä vastaanotolle asti..
On tosi rasittavaa ja masentavaa pelätä ja jännittää kokoajan. Tuntuu kuin eläisi elämää puoliteholla.
sos.tilanteiden pelko,ja siihen löytyy kyllä lääkkeitä!
Onpa todella huojentavaa lukea, että joku muukin samoista oireista kärsivä on uskaltanut varata ajan lääkäriin! Todellakin arveluttaa lääkäriin meno kun oireet on kuitenkin niin näkymättömiä eikä itse ole varma osaako kertoa niistä kunnolla. Toivottavasti se lääkäri ei ole mikään skeptinen tapaus joka vaan käskee harrastaa liikuntaa tms... itsekin olen harkinnut lääkäriajan perumista, mutta sitten mietin etten ainakaan menetä siinä mitään ja olen päättänyt että vaadin jotain lääkehoitoa koska ongelmani on todellinen. Olen oikeastaan suunnitellut jo etukäteen mitä aion sanoa sille lekurille. Ensin aion valittaa masennusta, kerron myös että ahdistaa olla varsinkin kaikkien puolituttujen keskellä samalla luennolla, hermostuttaa ja olen jännittynyt. En osaa olla avoimesti toisten kanssa. Sitten kerron nukahtamisvaikeuksistani ja kerron että tähän on pakko saada apua että pystyn käymään opintoni kunnolla loppuun. Luulisi olevan sen verran hyvät perustelut ettei viittaa kintaalla... oireita on jotain muitakin ja yritän muistaa kertoa kaiken. Onhan se tärkeää oikean diagnoosinkin tekemiseksi. Toivottavasti löydämme avun tähän ahdistukseen.
www.pelokkaat.net
Kiitos tuosta linkistä, kahlasin sivuston kokonaan läpi ja tajusin että minulla on todellinen ongelma johon on myös tarjolla todellista apua. Ja sitä apua on saatava mahdollisimman pian..
Tiedän nettisivun ja kirjottelenkin sinne aina välillä..
Menin itse lääkäriin masennuksen takia, mulla rupesi jännittäminen kunnolla vaivaamaan kun alotin opiskelut toisella paikkakunnalla..olihan mulla ollut ongelmia jo sitä ennen mutta siellä yksinäisyys/ahdistus/jännitys oli pahimmillaan. Kannattaa oikeesti hakea apua jos ongelmat tosiaan ottaa otteen elämästä..tosin nää asiat vie aikaa ja pelkona mulla onkin että mitäs jos en pääse yli näiden ongelmien..
Ymmärrän myös hyvin kirjoituksesi. Mulla on auttanut se kun oon puhunu asiasta läheisilleni,parhaille kavereilleni. Ja lääkitys tietenkin yks mistä varmasti apua,mulla on Stesiron ja se auttaa.Ja mietipä kun olet jonkun ihmisen seurassa,että jos sua alkaa jän niin ajattelet vaan että no sitten alkaa ei voi mitään,mut kyllä se kohta ohi menee!Ja muut ei välttämättä susta mitään huomaa edes vaikka itse niin luuletkin.