Miten voi ihminen olla näin täynnä kaipausta siitä mistä pelkää jäävänsä elämässään paitsi. Tuntuu häviävän pieneltä se mahdollisuus että minua varten olisi tuolla jossain Sielunkumppani, Nainen.
Olisi helppo odotella Oikeataan jos tietäisi sen varmasti joskus tulevan. En usko "haku päällä"-olemiseen, vaan minulla on kaikki hyvin itsekseni. Seison omilla jaloillani, mutta silti koko maailma annettavana. Maailman ääretkään eivät olisi rajoina jos oikea Nainen kävelisi minua vastaan. Onko aitoja ihmisiä enää olemassakaan?
Ehkä jatkan painiskelua sisäisen eksistentiaalisen tuskani kanssa ja vielä joskus näen valon=)
Olisi helppo odotella Oikeataan jos tietäisi sen varmasti joskus tulevan. En usko "haku päällä"-olemiseen, vaan minulla on kaikki hyvin itsekseni. Seison omilla jaloillani, mutta silti koko maailma annettavana. Maailman ääretkään eivät olisi rajoina jos oikea Nainen kävelisi minua vastaan. Onko aitoja ihmisiä enää olemassakaan?
Ehkä jatkan painiskelua sisäisen eksistentiaalisen tuskani kanssa ja vielä joskus näen valon=)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvin samaistuin fiiliksiisi. Ehkä meitä täällä on enemmänkin :-) Täytyy vain elää elämää ja tehdä siitä niin hyvä kuin mahdollista. Ehkä ei kannata liikaa yrittää, mutta ei neljän seinän sisäänkään piiloutua. Ja sitten eihän sitä loppujen lopuksi tiedä millä oksalla se onni istuu :-)