Kuinka voi ihminen olla näin täynnä kaipausta siitä mistä pelkää jäävänsä elämässään paitsi. Tuntuu häviävän pieneltä se mahdollisuus että minua varten olisi tuolla jossain Sielunkumppani, Nainen.
Olisi helppo odotella Oikeataan jos tietäisi sen varmasti joskus tulevan. En usko "haku päällä"-olemiseen, vaan minulla on kaikki hyvin itsekseni. Seison omilla jaloillani, mutta silti koko maailma annettavana. Maailman ääretkään eivät olisi rajoina jos oikea Nainen kävelisi minua vastaan. Onko aitoja ihmisiä enää olemassakaan?
Ehkä jatkan painiskelua sisäisen eksistentiaalisen tuskani kanssa ja vielä joskus näen valon=)
Olisi helppo odotella Oikeataan jos tietäisi sen varmasti joskus tulevan. En usko "haku päällä"-olemiseen, vaan minulla on kaikki hyvin itsekseni. Seison omilla jaloillani, mutta silti koko maailma annettavana. Maailman ääretkään eivät olisi rajoina jos oikea Nainen kävelisi minua vastaan. Onko aitoja ihmisiä enää olemassakaan?
Ehkä jatkan painiskelua sisäisen eksistentiaalisen tuskani kanssa ja vielä joskus näen valon=)
Vastaukset 2
Vanhimmat
tunne on sama. odotan mutta en tiedä löydänkö. onneksi on unelmat. lohtua yksinäisyyteen.
nyt varmasti sydän tyhjää täynnä? Vai sydän täynnä tyhjää?