olen 16 vuotias tyttö joka meni 1.1.2004 kihloihin.olemme eronneet.. kysymykseni kuuluukin että eikö kihlaus ole nykypäivänä nuorille vain pelkkä muoti ilmiö? luokkakavereistakin puolet kihloissa, ja joka maanantai kuuntelen kun he kertovat pettäneensä miestään/naistaan viikonloppuna, eikä heitä ole edes kaduttanut. muoti-ilmiökö?
nuorille muoti villitys?
-ikäistään kypsempi-
121802
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Me mentiin kihloihin 29.11.2003 ja olemme eelleen onnellisesti kihloissa, vaikka olinkin vain 15-vuotta, kun kihloihin menimme. Häitä on jo suunniteltu, kun on perheenlisäystäkin tulossa :)
Ihan kauhistuttaa ajatella, että noin nuoret hulluttelevat ajatuksesta naimisiin menosta. Kihlauskin on jo mielestäni vähän liian aikaista tuossa vaiheessa. Puhumattakaan perheenlisäyksestä! Olette vielä itsekin lapsia. Sitten kun olette täysi-ikäisiä, miettikää asiaa uudemman kerran. Eikä silloinkaan ole vielä kiire mihinkään. Jos suhteenne on tarkoitettu kestämään, voinette odottaa hiukan, että tulisitte vanhemmiksi ja viisaammiksi. Älkääkä nyt loukkaantuko, sanon tämän hyvästä sydämestäni. Toivon, ettei oma tyttö sitten teidän ikäisenänne lähde hulluttelemaan ja leikkimään aikuisten leikkejä.
Mä olen kohta 18 vuotta ja mies on 23 vuotta, että ihan ollaan aikuisten iässä :) Jotkut vaan tekee asiat eri tahtiin. Tää on meille hyvä ratkaisu, ei se ole muiden pään vaiva :)
Käsittääkseni heille on perheenlisäystä jo tulossa, niin turha kai enää sanoa, että miettikää perheenlisäystä vasta myöhemmällä iällä. Ihan vain näin ajatuksena sanon..
nykynuoret eivät enää luule rakkautta ikuiseksi vaan suhteet ovat vain väliaikaisia.tämä on selvää molemmille osapuolille.siksi suhteisiin ei jakseta panostaa kovin paljon.ja miksi olla pettämättä kun kumppanikin pettää??
Joillekin on, toisille ei. Miksi yleistää? Sama pätee tuohon kirjoitukseen väliaikaisuudesta.
Itse olen 19-vuotias, seurustellut reilut viisi vuotta. Emme ole kihloissa. Muutimme yhteen viime talvena, kun olin ensin saanut asua hetken yksin. Tämän ei ole tarkoitus olla väliaikaista.
Miksi tosiaan yleistää. Me olemme olleet kauan yhdessä vaikka nuori olenkin. ei tämä ol mitään väliaikaista, turha yleistää.
Voihan se joillekin ainakin olla. En muista, että kukaan luokkakaveri olisi tuossa iässä ollut kihloissa. Eikä nykyisistä ystävistänikään kukaan ole mennyt ainakaan yläasteella kihloihin.
Miksi itse menit kihloihin? Oliko se lupaus siitä, että aiotte mennä naimisiin? En kyllä oikein usko, että jos jopa puolet luokkakavereistasi on kihloissa tai "kihloissa", että he ovat kaikki luvanneet mennä naimisiin poika/tyttöystävänsä kanssa. Ja tietävätkö he kaikki edes mitä se tarkoittaa. Ja monella tuossa iässä ihastukset tulevat ja menevät. Tietysti joillakin suhde voi kestääkin.
Ehkä he eivät ole oikein kypsiä edes seurustelemaan. Kun pitävät hienona asiana sitä, että petetään seurustelukumppania. Ja sillä jopa ehkä leuhkitaan muille. Mutta tuossa iässä on niin kova tarve esittää muille jotain.
menin itse sen takia kihloihin, luulin että tulen olemaan hänen kanssaan loppuikäni.. mutta niin ei käynyt.. lupauduin sillä kihlauksella meneväni jonain päivänä hänen kanssaan naimisiin!
tuo puolet luokkakavereista oli sellainen keskiverto heitto.. esim. 11/20 ihmisistä..
Jotkut (ei kaikki siis) haluavat sormuksilla muille näyttää, että me ollaan tosissaan (ei kuitenkaan ehkä ajatella, että ollaan loppuelämä yhdessä tai mennään naimisiin) ja/tai, että on varattu. Ja sitä sormusta on kiva näytellä muille. En usko, että noin moni löytää tuon ikäisenä sopivan ja tulevan aviopuolison. Ja jos kerta pettävätkin poika/tyttöystäväänsä niin ei tunnu kyllä, että kyseessä on suuresta rakkaudesta...
Ja yksi syy on se, että kun muutkin menee...
Joillekin se kihlaus tosiaan on sitä, että muutkin niin kyllä mäkin. Mulle asia oli kuitenkin päin vastoin. Olen sitä mieltä, että kihlauksen tarttis tapahtua vain kerran elämäs. Olen seurustellut jo neljä vuotta ja siitä puolet kihloissa=) Ja onni vain jatkuu...